”Ruoka, taide, musiikki ja kieli kiehtovat ja askarruttavat mieltäni kaiken aikaa. Oivallus saattaa putkahtaa mistä tahansa ärsykkeestä, joka johtaa ajatusloikkaan merkitysten kartalla”, Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki kirjoittaa.

”Ruokaan liittyy päätöksiä, joilla on pitkäaikaisia yhteiskunnallisia seurauksia ja jotka muovaavat maailmanhistoriaa.”

Viimeisimmät ruokapohdintojeni risteävät polut saivat vauhtia 27.2.2018 Ylen uutissivuilta, jossa oli juttu ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkijoiden kielitieteellisestä löydöstä Malaijin niemimaan pohjoisosista. Yksi tutkituista kielistä oli jahai, jossa on poikkeuksellista hajusanastoa. Alueen eräässä kylässä ei kuitenkaan puhuttu jahaita vaan jedekiksi nimettyä kieltä.

Kylä ei sinänsä ollut tuntematon. Antropologit tiesivät siitä, mutta lingvistit esittivät toisenlaisia kysymyksiä kuin kulttuurien vertailevaa tutkimusta tekevät tutkijat. Ylen jutussa kerrottiin: ”Jedekin puhujat eivät enää vaihda asuinsijoja kuten ennen, mutta he ovat edelleen metsästäjä-keräilijöitä.

Yhteisön elämäntyyli heijastuu heidän kielessään. Sellaisia verbejä kuin ”omistaa”, ”varastaa”, ”lainata”, ”ostaa” tai ”myydä” ei ole, mutta vaihtamiselle ja jakamiselle on rikas sanasto.”

Koska olen aikaisemmin kirjoittanut, kuinka suomalaisen ruokakulttuurin ytimessä on vielä poikkeuksellisen paljon metsästäjä-keräilykulttuurin piirteitä, jedekin puhujien maailma yhdisti lukuisia erillisiä ajatusteni hajalaukauksia.

Monien antropologien mielestä siirtyminen maanviljelyyn oli ihmiskunnan suurin virhe, sillä ruoantuottaminen ja sittemmin sen hankkiminen on täyttänyt päivien tunnit.

Eri kulttuureissa eri mantereilla metsästäjä-keräilijät käyttivät viikosta vain kaksi päivää ruoan hankintaan. Maanviljelyn keksimisen jälkeen me olemme joutuneet käyttämään vähintään viisi päivää viikosta toimeentulomme eteen. Siten metsästäjä-keräilijöillä oli viisipäiväinen viikonloppu! – miksei aina voisi olla perjantai?

Maissipelto. Kuva: Pixabay.

Ilmankos Karl Marx ja Friedrich Engels olivat vaikuttuneita primitiivisestä kommunismista, jota edustivat antropologien tekemät havainnot metsästäjä-keräilijöistä. Kuten jedekin puhujilla: omistamista tai myymistä ei tunnettu.  Jalon villin käsite on samaa perua.

Metsästäjä-keräilijä -yhteisöissä eivät edes kyvykkäät metsästäjät nousseet hierarkiassa ylitse muiden. Jos joku kuvitteli itsestään liikoja, luulot otettiin pois hylkimällä pullistelijan tuomaa saalista toteamalla, että siinä on jotakin vikaa. Tasa-arvo läpäisi koko yhteisön.

Koska kaikki jaettiin, ei ollut syytä pyrkiä haalimaan itselleen mm. statusesineitä. Metsästäjä-keräilykulttuureissa ei ollut köyhiä eikä rikkaita.

Toisin kävi maanviljelyn seurauksena, jolloin joistakin tuli muita varakkaampia sekä hierarkiassa tärkeämpiä, ja ne joilla ei ollut varaa ruokaan, olivat köyhiä. Jako jatkuu yhä, vaikka puhumme jakamistaloudesta kuin uutena asiana – uutta siinä on metsästäjä-keräilijäkulttuureihin verrattuna se, että varallisuus keskittyy yhä harvemmille. Siten jakamistalous on rikki, samaan tapaan kuin sanomme politiikan olevan rikki.

Jakamistalouden kuten Uberin tai Airbnb:n ihannoinnin takana on raha, toisin kuin esimerkiksi Linus Torvaldsin luoman avoimen koodin Linux-käyttöjärjestelmässä, jota voivat hyödyntää ketkä tahansa. Siksi Torvaldsin jakamis- ja alustatalouden idea on aikalaishistoriamme suuria tekoja.

Edesmennyt elektronisen musiikin pioneeri ja ajattelija Erkki Kurenniemi esitti, että teknologia on osa luontoa. Siten mielessäni Torvaldsin Linux on tasapainossa luonnon kanssa samaan tapaan kuin metsästäjä-keräilijäkulttuurit.

Ennen rahan keksimistä, maatalousyhteisöissä ruoka edusti vaurautta. Ruoan kontrollointi oli valtaa. Tämä selittää, miksi MTK jyrähtelee ja kertoo joka päivä, kuinka turhautunut se on.

Ruoka selitti valtarakenteet samaan tapaan kuin raha nykypäivänä. Ruoan kuten mausteiden, suolan, sokerin jne. kuljetusreitit olivat samalla kansainvälisiä kommunikaation ja tiedon valtateitä, joissa myös kulttuurit, geenit ja uskonnot kulkivat ristiin.

Ruoka on ollut myös vaihdannan väline, se on toiminut rahan tavoin. Myös verot on maksettu hallitsijalle tai hänen edustajilleen ruokana. Suomessakin on ollut aika, jolloin vero Ruotsin kuninkaalle maksettiin oluena tai humalana.

Tänä päivänä ruoka ympäröi meitä joka puolelta, ja ruokaa tuotetaan yli tarpeen yli miljardille ylimääräiselle ihmiselle – aliravitsemuksen ja nälän syy on se, että ruoka sijaitsee väärässä paikassa.

Raha on ruokaa selkeämpi vaurauden väline. Ruoka rinnastuu rahan merkityksiin enää silloin, kun ruokailuun liittyvä kokemus on harvojen saavutettavissa:

Silloin kun ruoka on kallista tai harvinaista, tai sen on valmistanut esimerkiksi nimekäs Michelin-kokki, jonka ravintolaan on vaikea saada pöytää.

Useilla ruoan tuotantoon liittyvillä päätöksillä on ollut pitkäaikainen vaikutus. Myös ennakoimattomasti. Maanviljely esimerkiksi johti väestöräjähdykseen. Mutta myös epätasa-arvon kasvuun, koska se romutti metsästäjä-keräilijäkulttuureihin liittyvän kaiken jakamisen ja tasa-arvon idean.

Ei ole syytä olettaa, että genetiikka, nälänhätä, rikkaudet, talous, lähiruokaliike, biopolttoaineet, tehotuotanto jne. olisivat irrallaan ruoan historiasta.

Ihmiskunta on muunnellut kasveja, jotka ovat vastaavasti muuntaneet ihmiskuntaa.

Jos ajattelemme, että ihmisen 150 000 vuoden historia olisi tunti, 60 minuuttia, maanviljelyn aika edustaa neljää ja puolta minuuttia, ja nykyisenkaltainen teknologiaan perustuva ruoantuotanto on puolitoista minuuttia.

Tämä ilmenee hetkenä, jolloin ihminen on aloittanut kasvien ja eläinten jalostamisen, joista vehnä, riisi ja maissi ovat esimerkkejä. Samalla näistä kasveista on tullut täysin riippuvaisia ihmisistä. Sama koskee mm. sikoja, kanoja ja lehmiä. Nykyisellään ne eivät pärjäisi omillaan luonnossa.

Kuva: Pixabay

Maanviljely on aina interventio luontoa vastaan ja pyrkimys säädellä luontoa.  Se on villeyden suitsimista ja syrjäyttämistä. Siksi kulttuurin ja sivistyksen katsotaan alkaneen viljelystä, joka erottaa meidät luonnosta ja villieläimistä.

Viljapelto on yhtälailla teknologisen kehityksen tuote kuin vaikkapa ihmisen kehittämä kännykkä, kirja tai vaikkapa risteilyohjus.

Kuva: Pixabay

Luonnollisena mieltämämme pelto oli 10 000 vuotta sitten täysin vieras konsepti luonnossa. Siten voidaan väittää, että maanviljely on lähtökohtaisesti luonnotonta. Ei luomukaan ole luonnosta, se on luonnon mukaista, joka kuitenkin syrjäyttää villin luonnon.

Jos maanviljely keksittäisiin tänä päivänä, se tuskin saisi lupaa ympäristöuhkien ja arvaamattomien yhteiskunnallisten seurausten vuoksi.

Teksti: Eeropekka Rislakki
Kuvat: Pixabay

Facebook kommentit