Helsingin Sanomat ja maakuntalehdet uutisoivat tiistaina Panimoliiton toimitusjohtajan Riikka Pakarisen ulostulon, jonka mukaan panimoteollisuus ei aja viinien tuomista kauppoihin. Pakarisen kannanotosta syntyi meteli. Onhan Panimoliitto totuttu näkemään säädösten ja normien purkamisen eturintamassa, eikä junttaamassa vanhoja opinkappaleita yhä tiukemmin poliittiseen maaperään.
Hesarissa Riikka Pakarinen perusteli näkemystään työllisyydellä ja kotimaisen raaka-ainetuotannon suojelemisella. Hänen mukaansa meillä Suomessa ei ole omaa viininviljelyä.
”Viinit ovat tuontituotteita. Jos niitä myydään ruokakaupassa, ne veisivät ainakin joiltain osin kulutusta ja tuotantoa suomalaisilta tuotteilta”, Pakarinen perusteli.
Panimoliiton toimitusjohtajan mielestä kyse on kansallisista työpaikoista alkutuotannossa eli ohranviljelyssä ja hedelmien kasvatuksessa. Asia pitäisi nähdä hänen mukaansa kokonaisuutena.
Vaikka Pakarisen viinien vastainen ulostulo on oluen myynnin laskiessa ymmärrettävä, sen kielteinen sävy herättää kysymyksiä.
Pakarisen kommentit saivat aikaan somemylläkän. Viikko sitten työssään aloittaneen toimitusjohtajan keskustapoliitikon tausta kaivettiin ensimmäisenä esille. Häntä syytettiin Alkon pussiin pelaamisesta, mitä seurasivat lukuisat ”Kepu pettää aina” -kommentit.
Pohjimmiltaan Pakarisen viinien kauppamyynnin vastustaminen on suomalaisen panimoteollisuuden kantilta johdonmukaista edunvalvontaa. Toimitusjohtaja toistaa, mitä hänen työnantajansa ajattelee ja haluaa vaalien alla kertoa.
Panimoliiton perustehtävä on ajaa panimoalan etuja ja intressejä. Jos tuontiviinien vapauttaminen kauppohin nähdään jäsenyrityksissä uhkana kotimaisten panimojuomien myynnille, toimitusjohtajan pitää sanoa se ääneen. Silläkin uhalla, että lunta tupruttaisi Pakarisen tupaan ja räntää vihmoisi porstuaan.
Pakarisen kommentit eivät ole omiaan hälventämään ikiaikaista juopaa viinin ja oluen – sekä niiden nautiskelijoiden – välillä.
Panimoliitto ajaa oluen arvostuksen nostamista Suomessa. Liitto ja sen jäsenyritykset ovat pyrkineet murtamaan viinien ja panimojuomien – erityisesti oluen – välisiä raja-aitoja. Olut on nostettu osaksi arkea ja juhlaa sekä tehty salonkikelpoiseksi juhlapöytien juomana.
Pidän Panimoliiton avaamaa keskustelua viinien vapauttamisesta yksipuolisena, vanhankantaisena ja harhaanjohtavana. Viinien sijaan pitäisi puhua kaikkien enintään 22-prosenttisten alkoholijuomien myynnin sallimisesta pt-kaupoissa, mitä myös lämpimästi kannatan.
Myyntiä ei tulisi rajata valmistustapaan, vaan viinien kanssa yhtä lailla kauppamyynnissä pitäisi sallia niin juomasekoitukset kuin käymisen avulla valmistetut juomatkin. On hyvä muistaa, että valmistustavasta luopuminen oli Panimoliiton keskeinen agenda kamppailussa 5,5 prosentin rajan puolesta.
Viinimyynnin vastustamisesta huolimatta Panimoliitolla on yhä mahdollisuus kääntää juomakeskustelun kärki pois alkoholista ja oluen turmiollisuudesta.
Kirjoitin marraskuussa, että uuden toimistusjohtajan valinnan myötä on koko toimialan mahdollisuus kääntää panimojuomiin liittyvä keskustelu alkoholista juomien laatuun, kotimaiseen raaka-ainepohjaan, kestäviin tuotantomenetelmiin ja vientiin. En todellakaan odottanut, että se tapahtuisi viinien kauppamyynnin vastustamisen kautta.
En ole ainoa, joka soisi tapahtuneesta huolimatta Panimoliiton jatkossakin olevan mukana eturintamassa turhien normien ja säädösten purkamisen puolesta toimitusjohtaja keulakuvanaan.
Vaikka työllisyyskysymykset ovat etusijalla eduskuntavaaleihin tähtäävässä keskustelussa, kansalla on hyvässä muistissa reilu vuosi sitten päättynyt vääntö aiempaa vapaammasta alkoholilaista. Vastuullisuudesta ei saa tulla kahletta juomatoimialalle.
Valitettavasti Riikka Pakarinen näyttää astuneen hänelle hyvin viritettyyn ansaan uuden työuransa alussa. Ansasta on räpisteltävä eteenpäin. Toimiala kaipaa yhteenpuhaltamista. Normien purkamisen on jatkuttava. Siihen tarvitaan Panimoliittoa. Vapautuksen tiellä on jatkettava myös seuraavalla vaalikaudella.
Ja Riikalle muistutuksena sen verran, että Suomessa kasvatetaan rypäleitä ja tehdään niistä viiniä (jota ei kuitenkaan saa viiniksi kutsua). Viininviljely on Euroopan Unionin viinintuottajamaissa maatalouspolitiikkaa. Suomi on liki ainoa EU-maa, joka ei ole halunnut liittyä EU:n viinintuottajien joukkoon – siis meillä on tietoisesti haluttu olla viinintuotajamaiden ulkopuolella.
Sekin on meikäläistä – tällä hetkellä keskustavetoista – maatalouspolitiikkaa.
Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on Viisi Tähteä -verkkomedian toimituspäällikkö sekä hyvien oluiden ja viinien ystävä, joka ostaa muissa EU-maissa käydessään viiniä lähikaupoista, ruokatoreilta sekä niiden erikoismyymälöistä. Erityisesti silloin juomat maistuvat, kun fiksut suomalaiset sekoilevat ja viettävät höpisismiin kuuluvaa tipatonta tammikuuta.
Facebook Comments