(Julkaistu 27.11.2017) Alkoholilain käsittely eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa alkaa kääntyä loppusuoralle. Samalla sanankäänteet kärjistyvät. Varsinkin lakiuudistuksen vastustajat ovat ajoittaneet oman kampanjansa parhaimpaan pikkujoulukauteen.
Kautta vuosikymmenten alkoholilaki on tarjonnut maakuntasarjan poliitikoille ja takarivin kansanedustajille mahdollisuuden nousta parrasvaloihin. Kaikilla meillä suomalaisilla on henkilökohtaisia kokemuksia joko alkoholin käytöstä tai sen orjallisesta kieltämisestä.
Niinpä viina – ja tänä syksynä erityisesti limuviina – tekee jokaisesta poliitikosta alkoholialojen asiantuntijan. Erityisasiantuntijaksi etenee, jos on työkokemusta ja opintoja terveydenhoidon parista tai sosiaali-alalta. Ja jos niillä avuin pääsee vielä valtakunnan mediaan, on tie auki taivasta myöten.
But Who the Fuck is Hannakaisa Heikkinen?
Tuskin moni meistä tiesi ennen viime lauantain Hesarin lähes koko aukeaman henkilöhaastattelua, kuka on Hannakaisa Heikkinen. Tämä topakka savolaisemäntä on keskustan toisen kauden kansanedustaja Kiuruvedeltä, sieltä jostain kaukaa korpien kätköistä Kuopiosta pohjoiseen. *
Heikkinen on eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, joka vastustaa kaupoissa myytävien alkoholia sisältävien juomien prosenttirajan nostamista. Hän kuuluu Pekka Puskan (kesk.) alkoholiänkyröistä perustamaan kapinaryhmään, joita kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) kutsui viinafundalisteiksi.
Kun Hannakaisa ja alkoholiasioihin erikoistunut Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Teija Sutinen kohtaavat yhteisellä asialla, syntyy lypsytilan emännästä moderni poliitikko, joka ei ole ”absolutisti eikä lestadiolainen eikä pidä itseään kukkahattutätinä, joka haluaa kieltää kaiken hauskan varmuuden vuoksi.”
Sutinen kirjoittaa, että ”Hannakaisa ei kuulu niihin, jotka haluavat epätoivoisesti löytää syitä lisätä kaupassa myytävän alkoholin vahvuutta. Hän on alusta asti vastustanut nimenomaan lain tätä yksityiskohtaa ja kerännyt siihen tukea muiltakin kansanedustajilta.”
Pöytä on katettu. Hannakaisa syö toimittajan kädestä.
”Minun kantani johtuu koulutus- ja työtaustastani. Minulla ei ole harhakuvia siitä, mikä on alkoholin rooli tässä yhteiskunnassa”, kansanedustaja sanoo.
Navettapolun tallaajasta on luotu kertaheitolla sosiaali- ja terveysalojen johtava asiantuntija, Hurja-Hanna, joka on yhtä aikaa sekä jämäkkä hyväntekijä että täysiverinen terveystalebani.
”Hän on sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri”, toimittaja Sutinen kuittaa vielä vakuudeksi.
Heikkisen Kiuruvesi oli yksi keskioluen myynnin ja anniskelun kieltäneistä kunnista.
Miksi minä kirjoitan maanantaiaamuna Hannakaisa Heikkisestä? Enhän minä tunne koko ihmistä. Enkä ole käynyt Kiuruvedelläkään kuin kaksi kertaa.
Ensimmäisellä kerralla vuonna 1981 olin matkalla Pihtiputaan Saapasjalkarockiin. Kirjeenvaihtotyttöystäväni oli ostanut minulle festarilipun, ja pysähdyin Kiuruveden kylälle lunastamaan pilettiä.
Jatkobussia odotellessani halusin käydä matkahuollon baarissa oluella. Se ei onnistunut, sillä Kiuruvesi oli keskiolutkieltokunta, jossa oluen myynti oli kaupoissa ja baareissa lopetettu kunnanvaltuuston päätöksellä.
Ei kai tarvitse erikseen mainita, että Kiuruvesi on Pohjois-Savon tunnetuin lestadiolaispitäjiä, jossa lisäksi herännäisyys ja helluntailaisuus ovat näkyvästi esillä. Keskustan kannatus viime kunnallisvaaleissa oli 46,5 prosenttia. Hannakaisa Heikkinen oli puolueensa ääniharava.
Toisella kerralla, joskus 1990-luvun lopulla, ajoin Kiuruveden läpi pysähtymättä.
Hannakaisa Heikkinen ei ole kotoisin Kiuruvedeltä, vaan Juankoskelta. Minulle hän edustaa Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylän taantumuksen ja tangorajan takana eläviä tuppukylien potria nykyemäntiä, joiden kansainvälisyyskäsitys lähtee Alkio-opiston luennoilla syntyneestä ”vastuuntunnon ja välittämisen” ahaa-elämyksestä, eräänlaisesta hyvinvointivaltioiden hyväntekijöiden Äiti Teresa -syndroomasta.
Aivan kuin tälle vakuudeksi Heikkisen saavat Hesarin mukaan suuttumaan ”epäoikeudenmukaisuus, epäreiluus ja oman edun tavoittelu toisten kustannuksella”.
Alkoholilain käsittelyn yhteydessä Heikkinen haluaa puhua kaksinaismoralismista ja tekopyhyydestä, koska yksi suurimmista yhteiskunnallisten epäkohtien aiheuttajista on hänen mielestään alkoholi. Hänelle ei tee ongelmaa, että valtio harjoittaa sosiaali- ja terveyspolitiikan nimissä merkittävää liiketoimintaa viinan valmistuksessa ja sen myynnissä.
Alkoa hän ei mainitse nimeltä, mutta yhteys viinamonopoliin käy ilmi ravintolakommentista:
”Lailla on haluttu, että alkoholin kulutus siirtyisi valvotumpiin tiloihin ja nimenomaan ravintolaympäristöön. Jos vahvempaa alkoholia saa muualtakin kuin ravintoloista, tämä tavoite ei täyty.”
Niinpä niin. Ravintolat ovat meillä juopottelua varten. Ja joku ”hurjapää haluaa vielä viinitkin kauppoihin”.
Hannakaisa Heikkisen haastattelu Helsingin Sanomissa.
Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on Viiden Tähden toimituspäällikkö, joka ei saanut keskiolutta Kiuruvedellä kesällä 1981 pysähdyttyään matkallaan rockfestivaalille. Siitä sai alkunsa Kähkösen elinikäisesti sairastama Kiuruveden syndrooma.
* Lainattu Mikko Perkoilan kappaleesta Kajaanista pohjoiseen.
Kuvat: hannakaisaheikkinen.fi
Facebook Comments