Tänään vietetään Pekan, Pekon ja Pietarin päivää. Varsinkin Pekko on meille suomalaisille tuttu vanhoista tarustoista. Onhan Pellonpekko viljan, oluen ja pellon jumala.
Olutta pidetään maailman vanhimpana alkoholijuomana. Sen valmistuksen historia ulottuu yhtä kauas kuin sivistyksen perintö ja kirjoitettu historiammekin.
Kenties jo ennen maamme varsinaista asuttamista Suomenlahden etelärannoilta Suomen niemelle saapuneet eränkävijät toivat tullessaan mallassäkin ja panivat kivillä keittäen olutta karhunkaadon kunniaksi eräsaunoissa. Joka tapauksessa Suomessa olutta on juotu niin kauan kuin on viljelty viljaa.
Olut on ollut jokapäiväinen juomamme vuosituhansien ajan.
Päivänsankarimme Pekko on suomalaisen mytologian olento, pellonpekko, myyttinen kylväjä. Hän oli maanviljelyn ja peltojen jumala.
Pellonpekko oli myös olutta tuottava jumala. Kerrotaan, että Pekko muotoutui kolmivuotiaan lapsen kokoiseksi ja Pekon juhlissa poltettiin kynttilöitä. Itse asiassa Pekko kaitsi muutakin kuin olutta. Sankarimme toi menestystä koko yhteiskunnalle.
Muinaissuomalaisissa yhteisöissä olutta nautittiin juhlissa ja kestityksissä. Kansanomaisen oluen ympärillä on ollut – maltaiden teosta alkaen juoman nauttimiseen saakka – vahva seurallisuuden leima. Suurimmat juomajuhlat olivat häät ja hautajaiset.
Olutta kului eritoten uskonnollisten riittien yhteydessä. Niiden juuret ovat kaukana pakanuuden ajassa, jolloin olut oli myös uhrijuoma. Niinpä esimerkiksi Kalevalaan on kirjattu oluen valmistuksesta kertovia säkeitä kaksi kertaa enemmän kuin maailman luomista kuvaavia värssyjä.
Uskonpuhdistaja Mikael Agricola merkitsi Pellonpekon muistikirjoihinsa.
Mikael Agricola mainitse Pellonpeckon David Psalttarin esipuheen epäjumalien luettelossa vuodelta 1551. Sigfridus Aronus Forsius kirjoitti latinankielisen runomuotoisen version Agricolan luettelosta. Siinä Pellpeckus kasvattaa pelloilla viljellyn ohran ja tuottaa olutta janoiselle kansalle.
Hordea Pellpeckus cultis producit in arvis,
Zythifer et genti creditur esse Deus.
Pellonpekko mainitaan myös silmään tai ihon alle juuttuneen vihneen poistamisen yhteydessä lausutussa Siikasen loitsussa.
Siikane sinun nimesi,
Riiher rikka, pellom Pekko,
Raiska raunijon takane.
Hyvä ol’ sinum männäkseś,
Mut paha o siellä ollakseś,
Sielä synkkä salo o eissäś
Ja lieto meŕ takanaś.
Pekko on lainasana, joka ehkä tarkoittaa myös ohraa. Ohraa on kuvattu ihmisen kaltaiseksi olennoksi. Sadon voima kestää hedelmättömän kauden yli ja palaa taas. Vanhan kansan tarinat ovat syklisiä talvesta kesään ja taas takaisin.
Vehnä syödään, ohra juodaan. Ohra on Suomessa vanhin viljelykasvi. Varhaisin arkeologinen jyvälöytö on tehty Turun seudulla. Se ajoittuu reilun 3500 vuoden taakse.
Ohra oli meillä Suomessa päävilja maanviljelyksen alusta 1700-luvun lopulle saakka, jolloin ruis syrjäytti sen.
Peko on Viron setukaisten hyvää tuova jumala.
Suomalaista Pellonpekkoa muistuttaa setukaisten Peko. Setukaiset eli setot on pieni suomensukuinen kansa, joka elää yhä Viron kaakkoiskulmassa. Seton kieli muistuttaa itäsuomalaisia murteita jopa enemmän kuin nykyviro suomea.
Peko oli setukaisten sadon- ja hedelmällisyyden jumala. Pekon uskottiin tuovan arkiseen elämään ja karjalle onnea sekä suojaavan viljaa rakeilta.
Pekkoa kuvaavaa nukkea säilytettiin tavallisesti aitan viljasalvossa. Pekon kuva kulki myös talosta taloon, jolloin se toi onnea koko kylälle, varsinkin taloon, jossa sitä säilytettiin.
Pekko esiintyy sanana lukuisissa oluiden nimissä vielä tänä päivänäkin. Pekko on myös uusi amerikkalainen humalalajike, jonka monitahoiset kukan, sitruksen ja mintun aromit soveltuvat moniin erityylisiin oluisiin.
Pekkoa ei ole unohdettu tämän päivän olutrunousessakaan. Ote artikkelin kirjoittajan Heikki Kähkösen olutrunoelmasta Oodi sumalaiselle oluelle, osa 1:
Siemenestä ohra viljava
Hiljaa, aivan hiirenhiljaa,
vaari hivelee siemenviljaa.
Loitsuista maan voimaa hakien
taikoja, vanhoja lakeja hokien.
Hyvä Yrjö, Pyhä Jyrki,
pian saapuu joutsen, laulaa kurki.
Ukko-jumala, sä isiemme henki,
Poikasi Pekko, pellon nöyrin renki.
Kiinni pankaa koirat,
liekaan kiusanhenget,
sudet suven kitaan talviöiden.
Leivoset, pääskyt ja peipposet
ovat merkkinä kevään toukotöiden.
Oi, isä myrskyn ja tuulen,
Ylin jumala Ukko,
ja poikasi Pellon Pekko.
Henkiin herättäkää maa roudan ja lumen,
sarat parhaat, pantavan oluen laitumen.
(Sitaatin © Heikki Kähkönen, 2005.)
Facebook Comments