Etelä-Helsingissä ei ole sunnuntaisin avoinna kuin yksi ruokaravintola: Central Pietarinkadulla. Ehkä lisäksi joku kiinalainen, jossa isäntä on keittiössä ja emäntä tarjoilee, eikä kumpikaan maksa itselleen pyhätyökorvauksia.
Pakollisten pyhätyökorvausten myötä kaupungeistamme on hävinnyt kokonaan perheiden yhteisten sunnuntailounaiden kulttuuri. Ennen isovanhemmat kutsuivat lapsensa ja lapsenlapsensa sunnuntaisin ravintolaan lounaalle ja maksoivat laskun.
Yleissitovat totalitaariset työehtosopimukset ovat verrattavissa maahan, jossa saa valmistaa vain yhden koon kenkiä.
Ei ole sopivaa puhua sairaanhoitajien pyhätyökorvauksista samaan aikaan ravintolahenkilökunnan pyhätyökorvausten ohella, koska sairaala ei voi olla kiinni pyhäisin. Ravintolat sen sijaan voivat olla – ja ovat.
Olisikin aika erikoista, jos lauantaisin sairaanhoitajat tulisivat klo 24 potilaan siviilivaatteet kainalossaan ja sanoisivat, että nyt täytyy lähteä vuorokaudeksi kotiin! Sairaanhoitajien pyhätyölisät voitaisiin yhtä hyvin sisällyttää peruspalkkaan, koska pyhätyö on säännöllistä. Eihän toimistotyötekijöillekään makseta ”päivälisää” .
Yleissitovat totalitaariset työehtosopimukset ovat verrattavissa maahan, jossa saa valmistaa vain yhden koon kenkiä. Jos työsopimukset tehtäisiin firmakohtaisesti, eikä päästäisi sopimukseen, lakkoon menisi vain yksi yritys kerrallaan, ei koko maa.
Paikallisen sopimisen myötä työmarkkinajärjestöjen rooli muuttuisi neuvonta- ja sovitteluelimiksi nykyisten vallankäyttäjien asemesta. On kuitenkin turha toivoa, että eduskunta purkaisi lain, vaikka Suomessa olisi miljoona työtöntä.
Totalitaarisista työehtosopimuksista päästäisiin eroon, jos työnantajajärjestöt lakkauttaisivat itsensä. Sopimuksia ei voi tehdä, kun toinen osapuoli puuttuu.
Lakkauttamisen esteenä ovat työnantajajärjestöjen johtajien korkeat palkat. Ei kukaan sahaa omaa oksaansa. He keskittyvät vaalimaan jäsentensä käsitystä siitä, kuinka korvaamattomia heidän järjestönsä ovat.
Työehtosopimuksista tehdään tahallaan niin monimutkaisia, että tarvitaan konsultteja tulkitsemaan niitä. Konsultit ovat tietenkin työmarkkinajärjestöjen palveluksessa.
Toinen vaihtoehto on, että ravintoloitsijat lopettavat maksamasta liittojen toimintaa ja eroavat liitoista – niin kuin itse olen tehnyt.
Prosenttipalkkaus ei toimi, eikä yhdistelmäpalkkaa saa maksaa
Prosenttipalkka on alalta hävinnyt, vaikka prosenttipalkkalaisille ei tarvitse maksaa lisiä. Suomen kansa on totutettu palvelemaan itseään.
Syynä on myös se, ettei muita prosentteja kuin 15:ttä saa käyttää. 15 prosentilla työskentelevä baarimikko tienaisi helposti 40 € / tunti, joten on selvää, että tässä vaihtoehdossa ravintoloitsijat valitsevat kustannussyistä kiinteän palkkausmuodon ja pitävät ravintolan sunnuntaisin kiinni.
Ilman totalitaarisia työehtosopimuksia firmat voisivat kilpailla henkilökunnasta sanomalla, että nämä ehdot ovat voimassa vain meillä. Tulkaa meille töihin. Prosenttipalkkauskin voitaisiin palauttaa, jos voitaisiin sopia, että baarityöskentelyssä sovelletaan x-prosenttia ja ruokatarjoilussa x-prosenttia.
Hiljaisilla maaseutupaikkakunnilla voitaisiin sopia korkeammista prosenteista kuin kaupungeissa sijaitsevissa ravintoloissa asiakasvolyymisyistä. Myös yhdistelmäpalkat, joissa on kiinteä pohjapalkka ja prosentti päälle, olisivat mahdollisia. Tällöin riskit palkkojen suuresta vaihtelusta sesonkien mukaan pienenisi. Mutta ei voi. Ei saa.
Kaikki hyvät ideat ovat Suomessa tavalla tai toiselta tukittu. Tämä ei ole ainoa. Kun kaikki on ylhäältä määrätty, se johtaa apatiaan. Ei viitsitä kunnolla yrittääkään.
Myös yrittäjät laitostuvat. On niin helppo laistaa oma vastuu ”antamalla” ongelmat työnantajajärjestön hoidettavaksi. Siitä se ongelma vasta syntyykin.
Olen ulkomailla ollessani nähnyt lukuisia hyviä käytäntöjä, joita ei ole Suomessa. Olen kysynyt itseltäni: miksi? Yleensä syynä on se, että ovat Suomessa kielletty!
Miten se oli? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Teksti: Jorma Railonkoski
Kirjoittaja on Helsinkiläinen ravintolayrittäjä ja diplomi-insinööri, joka on perheineen omistanut yli 30 vuoden aikana lähes 20 ravintolaa. Tänä päivänä Railonkosken tyttärien Tuula Railonkosken ja Tarja Palomäen vetämään Happy Hour Restaurants -ketjuun kuuluu neljä ravintolaa: Storyville, LeBonk, Rymy-Eetu ja Freedom. Jorma Railonkoski osallistuu ravintolatoimintaan yhä osakkeenomistajana. Ravintola-alaan ja alkoholipolitiikkaan hän osallistuu keskustelijana pitkän kokemuksen tuomalla näkemyksellä.
Pitäisikö ihan ensin miettiä onko se oma bisnesidea kannattava? Jos kaupungissa on kymmeniä tismalleen samantyyppisellä konseptilla toimivia ravintoloita niin on ihan pirun selvää ettei tämän kokoisessa maassa niille riitä asiakkaita vaikka töitä tehtäisiin ilman palkkaa. Puhumattakaan siitä että palkan pienentäminen (koskee myös lisiä!) syö ostovoimaa ja täten vaikeuttaa kotimarkkinoilla toimivien yritysten tilannetta entisestään. Kylmä fakta on että jos palkka pienenee niin ensimmäinen kärsijä on ”viihde” eli mm.se sunnuntaina ulkona syöminen. Mikä tässä yhtälössä on teille yrittäjille niin vaikeaa ymmärtää?
Miten 30v yrittäjänä ollut voikin olla noin pihalla. Hänhän vastasi omaan kysymykseensä. Jos sulla on vaikka 4tai 6 ravintolaa niin johdat niitä varmaan kokonaisuutena, et omina ravintoloinaan. Ostohyvitykset keskittämällä jne. Juuri tuon takia se ei vaan kannata, koska ei ole A) persoonallinen B) omistaja ei tunne asiakkaitaan (tai henkilökuntaansa) eikä kuuntele heitä. Epäilen tämänkin herran tarjoilleen tai kokkailleen viime vuosituhannella viikon tai pidempään yhtäjaksoisesti. Se, että olet paikalla mainoskuvia varten ei ole työntekoa.
Sitten prosenttipalkkauksesta. Eikö yrittäjä ole tosiaan koskaan kuullut tulospalkkauksesta?
Sen tiesi, että baaritarjoilussa 40€/h palkkaa on liikaa. Haloo.
Eli pointti herralla on se, että VAIN hän saa rikastua.
Ei eletä enää 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa. Vika ei ole työntekijöissä vaan järjestelmässä. Kyllä jokainen työntekijä palkkansa ansaitsee. Ongelma on enemmänkin ne jotka eivät tee tai voi tehdä mitään. Verotus senkun kiristyy kun työssä käyvien täytyy elättää verorahoilla nekin jotka ovat työttömiä tai sossutapauksia. Työntekijät ovat myös todella kalliita työnantajalle. Sekä työnantajaa että -tekijää rangaistaan. Toisekseen pätkätöistäkin iskee byrokraatti, helpompi edelleen joillekin olla tekemättä mitään. Jokaisella matalapalkka-alan ihmisellä tulee olla oikeus sunnuntaikorvaukseen. Loppuu muuten motivaatio aika pian jos mistään ei saa mitään bonusta. Tai jos edes kerran viikossa ei voi olla vapaalla. Moni yrittäjä käyttää myös vähemmän ammattitaitoista ”orjatyövoimaa”, ts. nuoria, maahanmuuttajia, epäpäteviä – sillä ei välttämättä anneta parasta palvelua. Herra omistaja voi mennä itse vaikka ilmaiseksi töihin jos siltä tuntuu. Epäilen vaan ettei koe arvolleen sopivaksi. Osa yrittäjistä ei onneksi koe asiaa samalla tavalla. Kaikki työ on arvokasta – se kun tässä maassa tajuttaisiin olisi talouskin eri tolalla.
Eli parempi laittaa lafka kiinni ja antaa kenkää niille työntekijöille, jotka muina päivinä kuin sunnuntaina ovat töissä? Siitä se heidän ostovoima kasvaa ja kulut kuittaa valtio (työttömyuskorvaus ) eli ”ei ole keltään pois”? Mikä tässä yhtälössä on ap kommentoijalle niin vaikea ymmärtää?
Railonkoskella on nyt pari juttua tässä:
1. Valitus siitä ettei etelä-Helsingissä ole kuin 2 ravintolaa sunnuntaisin auki, joista toinen on kiinalainen jossa ei varmaan makseta sunnuntailisien lisäksi kenellekään mitään muitakaan normipalkkaukseen liittyvää. Eikä ole yksi tai kaksi kertaa kun isännänä ja emäntänä on ollut kotomaasta tuotua kielitaidotonta orjatyövoimaa joka asuu paikan kellarissa. Mahtavaa yrittäjäkulttuuria tosiaan!
2. Yhtään kunnollisessa ruokaravintolassa vaikkapa 6 hengen parempi ruokailu juomineen ei irtoa paljon alle 400 euron, eikä tarvitse olla edes sunnuntai. Miksiköhän perus mummo ja vaari eivät enää viikottain sellaisia tarjoa? Sunnuntailisien ja liiton vika?
3. Koska %-palkka on hyvä, paitsi silloin kun baarimestari myy ihan helvetisti, ja näin ollen myös tienaa sillä, niin myös Railonkoskelle kelpaavat naurettavan pienet PAM:n taulukkopalkat. Paitsi tietty ne sunnuntailisät.
4. Yksittäisen ravintolan työntekijät lakkoon jos Railonkosken sanelupolitiikka ei miellytä? Tämä oli varmaan joku kevennys?
Oli siellä paljon muitakin älyttömyyksiä, mutta tässä nyt alkuun.. kaikenlaisia todellisuudesta irrottautuneita (sana poistettu) ihmiset ottavat todesta.
Minua jäi kovasti askarruttamaan nämä ulkomaiden lukuisat hyvät käytännät, joita ei ole Suomessa, ja jotka ovat suorastaan kiellettyjä meillä. Olisiko tätä mahdollista avata hiukan tarkemmin?
Olen Jorman kanssa samoilla linjoilla. Ammattiyhdistysliikkeet nojaavat toisiinsa. Myös oman urani varrelta löytyy lukuisia esimerkkejä, joissa systeemi voitti terveen järjen. Eräs esimerkki on kokeilemamme puhdas palvelurahapalkkaus. Toki työnantaja takasi siinä TES -mukaisen vähimmäisansion, mutta antoi mahdollisuuden tienata enemmän. Työtuomioistuin kielsi tämän, mistä syystä? Siitä syystä, ”ettei TES -järjestelmä tunne tällaista palkkaustapaa”. Työtuomioistuin on perustulainvastainen (ei minun käsitykseni yksin) elin, joka hallitsee työmarkkinakenttää ja betonoi nykyisen järjestelmän.
Ihmisten hyvinvointi on kasvanut ja meille on syntynyt ns. hyvinvoipa keskiluokka. Kaikissa maissa, joissa näin on tapahtunut, on ”ylimääräisestä” tulosta merkittävä (itse asiassa valtaosa) kanavavoitunut palvelujen ostamiseen.
Mm. ravintola-alalla ei ole mahdollisuus hyötyä tästä täysimääräisesti, koska esim. sunnuntaityö on tehty järjettömän kalliiksi.
Itse työskentelen alalla jossa ei ole taulukkopalkkoja vaan käytössä se maailmoja pelastava ”paikallinen sopiminen”.
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että korotuksia ei välttämättä heru koskaan vaikka elämisen kustannukset nousevat tasaisen varmasti. No mistäpä sitten vähennän kun asumiskulut kasvoivat taas 50€/kk ja liksa ollut sama 5 vuotta? Lounaalla käymisen vaihdoin eväisiin jo aikaa sitten eikä nykyhinnoilla ravintolaankaan ole asiaa kovin usein.
Työpaikkaa voisi tietty vaihtaa, mutta nykytilanteessa se tarkoittaisi että joutuisin tyytymään nykyistä pienempään palkkaan. Se mikä oli pari vuotta sitten kehno liksa onkin nyt hyvä. Mutta ovatko firmat kovassa tuloskunnossa? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta eivät. Liekö vika palkoissa? Ainakin omassa duunissa suurin syy on kehno johtaminen.
Mutta sitä Railonkoskikaan ei tunnu tajuavan, että mitä vähemmän kadunmiehellä on rahaa taskussa, sitä harvemmin se ravintolan ovi käy. Railonkoski taitaisi haluta sen mallin ulkomailta että yhden työn palkka ei riitä elämiseen.
Asun talvet Espanjassa ja täällä ei varmasti tällaisia ongelmia ole. Baarit on auki iltamyöhään, jos asiakkaita on. Espanjalaiset perheet käy syömässä sunnuntaisin ravintolassa, mummot ja vaarit ja pinimmät lapsekin on mukana.. Miten se on mahdollista tällä palkkatasolla? Andalusiassa keskiansio alle 1000€. Minäkin, minimieläkeläisenä , käyn ulkona syömässä päivittäin.
Tehkääs päättäjät ja ammattiyhdistys ihmiset opintomatkan tänne.
Jokaisen pitäisi ymmärtää, että ay aika on ollutta ja mennyttä.
Kysymys on varmasti noista ay pomojen kovapalkkaisista viroista, niin ja varoista. Mihinkähän ne miljoonasijoitukset sitten joutuisi?
Viikonpäivät on samanlaisia. Kumma, että ateistitkin pitää kiinni raamatun ohjeesta: ”seitsemäntenä päivänä sinun tulee levätä…” Viikonloppuvuoroja voi kierrättää, ei joka pyhä tarvitse töissä olla. Arkivapaalla on puolensa, silloin voi hoitaa virastoasioita ym.
Oliskohan niin, että ikävä juttu on, kun viikonlopun ryyppyputken joutuisi katkaisemaan tai jättää väliin esim. joka neljäs viikko.
Byrokratian purku talkoot rytinällä käyntiin, niin Suomi lähtee nousuun!
Niin sunnuntaikorvaukset pitäiai ymmärtää niinkuin niiden tarkoitus on niinkuin myös ilta- ja yölisien tarkoitus, ne ovat korvaus erittäin epämukavista työajoista, siis ne eivät ole mitään sellaisia ylimääräisiä maksuja tai tuloja työntekijälle vaan korvaus ERITTÄIN EPÄMUKAVASTA työajasta, on todella lapsellista ja typerää ajatella että nämä epämukavat ja poikkekuksellisen hankalat työajat joihin vielä kuuluu useimmiten se että ne ovat myös lyhyitä työvuoroja työnantajan toiveen mukaisia siis, olisivat sellaisia että ne eivät rasita työntekijää enemmän kuin vastaavanlainen päivätyö esim. toimistotyö minkä herra Railonkoski mainitsikin. Jos herra Railonkoski ja hänen perheensä yritysrypäs näkee Etelähelsinkiläisessä ravintolabisneksessä puutteita niin Heillähän olisi varmasti mahdollisuus panna yrittäjyys kunniaan ja ryhtyä toimeen asioiden korjaamiseksi. En muuten ymmärrä Railonkosken ajatusta myöskään siitä että mahdollinen prosentti-palkkaus toimisi siten että jos myy vähemmän ansaitsee isomman prosentin ja kun myy enemmän saa pienemmän prosentin, mitenkähän siinä ravintolan kannattavuus toimisi, vähemmästä maksettaisiin enemmän ja enemmästä vähemmän tämä tosin voi olla sitä Etelähelsingin matematiikkaa jota muualla toimivat yrittäjät saatikka työntekijät eivät ymmärrä.
Taisin jo twiitata aiheeseen: ”Sunnuntaiaukiolo ratkaistaisiin lakkauttamalla työnantajajärjestöt”
1. Työnantajajärjestöt, jotka lakkauttavta vuodesta 1952 toimineen Palacen lakkauttajat kannattaakin lakkauttaa.
2, Liian isot palkat? Jos niistä pitää vielä niistää, sitten kaikki syövät sunnuntaisin vain pakastepizzaa himassa.
3. Kuka sitten käy sunnuntaiehtoona ravintolassa, kun kaikki ”kunnon ihmiset” ovat kotona? Parempaa asiakaskuntaa ei ole kuin ravintolaväki itse.
4. Raunio ehdottaa %-palkkaa. Se olisi asiakkaiden ja tasa-arvon etu!
HUOM! Tähän on viimeisen on pakko lisätä (koskee tietenkin vain salin puolta) 13 % arkena ja sunnuntaina 14 %. Huippukeittiöissähän ei tarvitse lainkaan maksaa harjoittelijoille, joten niiltä osin prosenttilaskutaito on tarpeeton.