Ravintola-ala kokee arvostuksen puutetta ja painostavaa kielteistä julkisuutta. Ravintolayhtiöt toivovat, että media pidättäytyisi alan negatiivisista uutisista ja tarjoaisi vain positiivisia tarinoita – käytännössä ilmaista brändäystä. Mutta miksi ravintolat saisivat erityiskohtelua, vaikka ne ovat taloudellinen toimiala muiden joukossa?
Wihuri Metro-tukun toimeksiannosta, yhteistyössä Haaga-Helian ja MaRa ry:n kanssa toteutetun laajan kyselytutkimuksen: Ravintolabarometrin tuore kysely paljastaa karun todellisuuden: 85 prosenttia ravintola-alan ammattilaisista kokee, ettei heidän työtään arvosteta Suomessa riittävästi.
Lisäksi yli kolmannes kertoo, että kielteinen mediajulkisuus heikentää itsetuntoa ja työssä jaksamista. Tämä ei ole pelkkä tunne – se on rakenteellinen ongelma, jossa ala kokee olevansa median silmissä altavastaaja.
Asiakkaat arvostavat, yhteiskunta ei
Yhteiskunnan arvostuksen puuttumisen ymmärtää helposti, sillä ala ei nauti valtion suojelusta tai kannustusta – kuten palvelualat ylipäänsäkään. Alaa määrittää alkoholipolitiikka, joka vääristää suhtautumisen ravintoloihin.
Ravintola-alalla on oikeutettu vaatimus tulla kohdelluksi normaalina toimialana muiden toimialojen joukossa – ei pelkkänä ongelmana.
Sen sijaan barometrin mukaan ravintola-alan ammattilaisten valtaosa (71 prosenttia) tuntee, että asiakkaat arvostavat heidän työtään, ja tämä koetaan erittäin tärkeänä työssä viihtymisen ja jaksamisen kannalta. Alan ammattilaiset arvostavat vastausten perusteella työtään myös itse – suuri enemmistö vastaajista (92 prosenttia) kertookin tuntevansa ylpeyttä omasta ammattiosaamisestaan.
Keskityn kuitenkin kolumnissani ravintola-alan ja median väliseen (ongelmalliseen) suhteeseen.
Median odotettu rooli
Ravintolayhtiöiden sekä henkilökunnan toive on selvä: median on pidättäydyttävä kielteisistä uutisista ja keskityttävä positiivisiin tarinoihin. Taustalla on kuitenkin yhtiöiden taloudellinen intressi – ravintolat tarvitsevat asiakkaita, ja myönteinen julkisuus tukee kysyntää.
Mutta mediajulkisuudelle osoitetussa odotuksessa piilee ristiriita: media ei ole mainostoimisto tai markkinointikanava, vaan julkisen keskustelun foorumi. Jos ravintolat saisivat muista toimialoista poikkeavaa erityiskohtelua, se merkitsisi journalistisen riippumattomuuden kaventumista.
Miksi ravintoloiden julkisuus ei voi olla poikkeus
Ravintola-ala on taloudellinen toimiala muiden joukossa – siitähän ala itse muistuttaa alati ja kertoo työllistävyyden merkittävyydestä: siten ravintolat kilpailevat samalla kentällä kuin teollisuus, finanssiala tai esimerkiksi teknologiayritykset. Miksi juuri ravintolat ansaitsisivat ilmaista ja positiivista julkisuutta, kun muilta toimialoilta odotetaan läpinäkyvyyttä ja kriittistä tarkastelua?
Taustalla on vääristynyt oletus ravintoloiden ja median välisestä suhteesta, jossa mediat on totuttu näkemään alan toivoman viestin kuljettajana – kenties siksi, että ravintola-arviot eivät ole kehittyneet samassa suhteessa kuin ravintolat ja toimiala ylipäänsä.
Ravintola-ala on tottunut siihen, että ravintola saa positiivista julkisuutta ja näkyvyyttä maksutta.
Harvalla ravintolalla on edes budjettia viestintään ja markkinointiin – siksi odotus kohdistuu median ilmaiseen työhön sekä näkyvyyteen ja lisäksi medialle esitetään vaatimuksia.
Kysymys kuuluu: miksi edes perustaa ravintola, jos sillä ei ole varaa markkinointiviestintään? Mihin perustuu ajatus, että markkinointi on pelkkä kuluerä eikä investointi liikevaihdon kasvulle? Alan on hyvä ymmärtää, että Suomi on ainoa maa koko Suomenlahden ja Itämeren alueella, jossa on odotus ravintolan näkyvyyteen mediassa ilman taloudellista panostusta.
Alan omat teot ratkaisevat
Journalismin tehtävä ja median velvollisuus on kertoa todellisuudesta – myös epämiellyttävistä ilmiöistä, kuten alan työvoimapulasta, huonoista työoloista tai talousvaikeuksista – erityisesti talouden suhdanteiden aiheuttamana ajan kuvana. Jos ongelmista vaietaan, yleisö menettää luottamuksen median riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen. Siihen medialla ei ole varaa. Jos sillä ei ole uskottavuutta omassa muutoskriisissään, sillä ei ole enää mitään.
Parhaillaan lukemasi Viiden Tähden rooli on ollut pitää ravintola-alan puolta vuodesta 2002 lähtien. Olemme valinneet puolemme, mutta olemme silti riippumaton. Se tarkoittaa sitä, että emme vaikene sellaisten asioiden edessä, jotka eivät ole alan etu, vaan mahdollistavat vääristymät – eli jotka eivät ole rakenteellisesti lopultakaan alan etu. Yksittäisten toimijoiden rikosjutut olemme jättäneet iltapäivälehtien kentäksi.
Se, että välillä jokin ravintola ja erityisesti sen järjestämä tapahtuma on mennyt mediassa läpi, ei tarkoita, että kyse on saavutetusta, jatkuvasta edusta.
Tai että median sisällöstä voi tehdä päätöksiä muualla kuin toimituksessa. Kannattaa kysyä poliitikoilta, kannattiko ryhtyä arvostelemaan mediaa ja toimittajia.
Ravintola-alan arvostus ei synny sensuurista, eikä arvostus kasva median harjoittamalla myötäilyllä, vaan alan omilla teoilla: työolojen parantamisella, laadukkaalla palvelulla, asiakasta kunnioittavalla hintalaatu -suhteella ja avoimuudella sekä paremmalla numeroiden osaamisella.
Odotusten ongelmallisuus
Ravintolayhtiöiden odotus ilmaisen, positiivisen julkisuuden saamisesta paljastaa halun käyttää mediaa taloudellisen edun välineenä. Tämä ei ole poikkeuksellista – moni toimiala toivoo samaa – mutta ravintolat esittävät sen ikään kuin oikeutettuna erityiskohteluna.
Median tekemisen näkökulmasta tässä piilee vaara: jos media kohtelee ravintoloita vain silkkihansikkain, se menettää uskottavuutensa ja muuttuu mainostoimistoksi. Silloin ei positiivinenkaan viesti nauti enää luottamusta.
Teksti Eeropekka Rislakki
Kuva Dall E AI Image Generator
Facebook Comments