Sain kutsun maailmanlopun illalliselle ravintola Nudeen. Kutsujana oli ystäväni, Espanjassa asuva taiteilija Riiko Sakkinen, joka oli käymässä Helsingissä gallerianäyttelynsä takia. Sakkista hermostutti, pääseekö hän enää takaisin perheensä luo, jos lento perutaan. Hotellissa, jossa hän oli majoittuneena, oli vain muutama huone varattuna. Ravintolassa oli lisäksemme asiakkaita vain parissa pöydässä. Normaaliin verrattuna oli kuoleman hiljaista. Juuri tältä seuraavat koronaviikot näyttävät, jos hotelleja, ravintoloita ja baareja ei määrätä muutoinkin sulkemaan ovensa.
Olemme nähneet ns. karhumarkkinat, joka on termi pörssin pudotukselle, kun se saavuttaa 20 prosentin romahduksen.
Raju pudotus kertoo siitä, että markkinat eivät tiedä, mitä on menossa, ja niiden jos kenenkä on tiedettävä. Vallitsee siis epävarmuus ja sitä markkinat eivät kestä. Vastakkainen ilmiö on härkämarkkina, jonka takia New Yorkin rahamarkkinoilla Wall Streetilla seisoo pronssinen, hyökkäävän dynaaminen härkä.
Suomessa pörssin ns. karhumarkkina oli nähtävissä mm. ravintolaportfolioyhtiön NoHo Partnersin kurssissa, joka oli pudonnut huipustaan 34 prosenttia tätä kirjoittaessa.
Markkinat eivät reagoi siihen, mitä taloudessa tapahtuu tänään. Ne yrittävät hahmottaa, mitä tapahtuu lähitulevaisuudessa. Kyse on ennustamisesta ja arvaamisesta tiedon sirpaleiden varassa kuten kuluttajien luottamuksesta omien tulojen kehityksen suhteen. Tulevaisuuden näkymä on hinnoiteltu tämän päivän kurssiin.
Se, joka sanoo tietävänsä, mistä tässä kaikessa on kyse ja mitä tästä seuraa, valehtelee.
Varmimpia ovat ne, jotka viittaavat koronavirusepandemian yhteydessä raamattuun, salaliittoteorioihin kuten biologisen sodankäynnin laboratorion tarkoitukselliseen vuotoon, tai Nostradamuksen ennustuksiin.
Jonkinlaista ennustettavuutta liittyy kuitenkin koronaviruksen vastaisiin toimiin ja ihmisten käyttäytymiseen.
Maat, joissa viruksen leviäminen on pisimmällä, myös pakkotoimet ja taloudelliset seuraamukset ovat jo näkyvillä. Tämän perusteella voimme arvailla, mitä Suomessakin tapahtuu seuraavina päivinä.
Pakko- ja eristämistoimien tarkoituksena on hidastaa viruksen leviäminen tavalla, joka ylittää terveydenhuoltojärjestelmän toiminta- ja kantokyvyn. Toisin sanoen tartunnan saaneiden määrä ei välttämättä muutu, mutta väestön sairastuminen tapahtuu pidemmällä aikavälillä, jolloin sairaalat kestävät paremmin ja kuolleiden määrä pysyy mahdollisimman alhaisena saatavilla olevan hoidon vuoksi.
Siksi päiväkodit, koulut, yliopistot, museot, konserttisalit, kirjastot, teatterit jne suuria ihmismääriä keräävät institutiot suljetaan. ja tapahtumien osallistujamäärien rajoja kiristetään 500:stä pienemmäksi.
Avoimen yhteiskunnan ongelmat näkyvät Italian kohdalla, joka on saanut kritiikkiä viruksen huonosta torjunnasta, sekä kuolleiden suuresta osuudesta suhteessa sairastuneiden määrään.
Kulttuuri, jossa perheiden ja sukujen vanhuksilla on tärkeä rooli ja heitä tapaillaan kuten aina ennenkin, tilanne kääntyy pandemiakriisissä vanhuksia vastaan: koronavirus alkaa olla valikoivan tuhoisa yli 60-vuotiaiden keskuudessa, mutta erityisen fataali yli 80-vuotiaille. Italian väestörakenne selittää kuolleisuuden suuruutta. Myös Suomessa väestörakenne ennustaa korkeita kuolleisuuslukuja.
On hyvä huomata, että Italiaa verrataan maihin tai alueisiin, joissa on autoritaarinen järjestelmä kuten Hongkong ja Singapore, joissa yhteisö on yksilöä tärkeämpi, jolloin pakkotoimet määrätään heti vapaata liikkuvuutta määrittävistä periaatteista huolimatta. Myös Japani on hierarkinen yhteiskunta.
Suomi on yksilökeskeinen, individualistinen yhteiskunta, jossa yksilön oikeudet ovat yhteisöä tärkeämpiä. Siksi myös erilaisten vähemmistöjen edut ja yhdenvertaisuus ns. valtaväestön rinnalla ovat alati tapetilla. Siksi myös henkilökohtaiset valinnat nähdään ratkaisuina mm. ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa. Mutta samaan aikaan meillä on kaipuu vahvaan johtajuuteen, joka kohdistuu valtaoikeutensa menettäneeseen presidenttiin – ja nyt pääministeriin, jolta hyväksytään mitä vain, kunhan se edustaa jämäkkää päätöksentekoa ja puolustaa omaa yhteisöä.
Koronavirus on monella tapaa kuin testi, miten päätöksenteko, hallintojärjestelmät, talous ja ihmiset toimivat tällaisen uhan edessä.
Oletan, että ne EU-maat, jotka rajoittivat jo aiemmin pakolaiskriisissä vapaan liikkuvuuden periaatetta kuten Itävalta, Unkari ja Tanska, ovat nyt ensimmäisinä panemassa rajat kiinni – ensin lentoliikenne, myöhemmin kaikki muukin rajan ylitys.
Kuten kirjoitin puolitoista kuukautta sitten kolumnissani eläinperäisenä tautina eli zoonoosina koronavirus on vasta harjoittelua (”Ruoantuotannolla, flunssalla ja koronaviruksella on yhteys – elämme itseaiheutettujen epidemioiden aikaa”). Ruoantuotantoon liittyvät jättimäiset tuotantoeläinyksiköt toimivat bioreaktoreina, ja on vain ajan kysymys, milloin keskuudessamme on jotakin, joka on tappavuudeltaan täysin toista luokkaa kuin nyt leviävä Covid-19.
Viruksen leviämistä hidastava strategia tarkoittaa taloudelliselle toiminnalle pitkittyvää kriisiä, koska koronaviruksen luoma hysteria saa ihmiset – kuluttajat – liikkumaan ja käyttämään vähemmän palveluita, joissa tapahtuu ihmisten välisiä kohtaamisia.
Tämä tarkoittaa liikkumisen rajoittamista, lentojen ja matkojen perumisia ja tyhjiä hotelleja. Hallituksen ja viranomaisten pakkotoimet hoitavat loput määräämällä, että massatapahtumat perutaan, catering-palveluille ei ole kysyntää, ravintolat ja baarit suljetaan määräajaksi.
Ennen tätä vaihetta ravintoloissa nähdään jo puolityhjiä ja käytännössä tyhjiä päiviä ja iltoja. Harvalla toimijalla on puskuria kuukautta paria pidempään pyörittää tappiollista toimintaa, jolloin ainoaksi keinoksi jää minimoida vahingot, sulkea ovet ja lomauttaa vakituinen henkilökunta eikä työvoimanvuokrausta tarvita.
Harvalla ravintolalla on kassaa olla suljettuna paria viikkoa pidempään, koska liiketoiminta on kiinni maksavista asiakkaista ja avoimista ovista. Luvassa on rumaa jälkeä, vaikka joku kutsuisikin konkursseja luovaksi tuhoksi.
Suuruuden logiikka ja sen tuomat laskennalliset edut toimivat myös toisin päin. Siinä, missä NoHon kaltainen jätti nakuttaa hyvänä aikana tulosta, koronaviikot kertauttavat vastaavasti miinusta.
Arvopaperimarkkinalaki edellyttää pörssiyhtiöltä tulosvaroituksen tekemistä, joten sitä odotellessa voi vain todeta, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Nyt yksittäisen yrittäjän sulkema ravintolaovi kertoo samaa kuin suuren yrityksen kaunokieliseksi muotoiltu, tulevaisuususkoinen manifesti: ”Pian tämä on ohi ja palaamme normaaliin entistä vahvempana”.
Konkurssiaallon jälkeen näemme, mitä uusi normaali tarkoittaa.
Esimerkit maailmalta osoittavat jo, että kaupunkien keskusta-alueet ottavat pahiten osumaa, sillä ihmiset välttävät matkustamista joukkoliikennevälineillä keskustoihin.
Sen sijaan kaupunkien reuna-alueiden paikalliset kohtauspaikat pärjäävät paremmin.
Tosiasiassa mielikuva kaupunkien keskustojen ihmisvilinästä on nyt väärä. Aivan kuin vallitsisi ulkonaliikkumiskielto. Jos Wolt ja Foodora pelaavat nyt oikein, niiden merkitys urbaanin ihmisten elämässä nousee uudelle tasolle – ja jakelussa on kohta kenties muutakin kuin ravintolaruokaa.
Tyhjille kaduille mahtuu, samoin ravintoloihin, vaikka niissä olisi kaikkien aikojen tarjous voimassa. Väkisinkin mieleen hivuttautuu ajatus, että elämme merkittävän muutoksen hetkeä ihmiskunnan tarinassa.
Myös ne keskustojen ravintolat täyttyvät riittävästi, jotka harjoittavat monitasoista viestintää ja saavat myös asiakkaat viestimään omissa verkostoissaan ravintolaan lähtemisen puolesta. Ihmisellä kun on aina nälkä, jano ja ikävä toisen luo.
Aina siihen saakka, kunnes tapahtuu oletettavissa oleva hallinnollinen päätös, jolloin kaikkien niidenkin ravintoloiden ja baarien on suljettava määräajaksi ovet, jotka eivät ole aikaisemmin sitä joutuneet tekemään säästösyistä. Lukuisten ravintoloiden ovet sulkeutuvat ainiaaksi.
Monissa maissa on jo ilmoitettu erilaisista taloudellisista helpotuksista yrityksille kuten liikevaihtoveron ja sosiaalimaksujen maksamisen lykkäämistä sekä miljarditukien kohdentamista yrityksiin.
Ehkä myös näemme, kuinka keskussairaaloiden lähistöllä sijaitsevat hotellit muutetaan sairaaloiksi.
P.S.
Taiteilija Riiko Sakkinen pääsi Madridin lentokoneeseen. Samaan aikaan Itävallan Wienin lentokenttä ilmoitti sulkeutuvansa, ja Espanjan sosialistihallitus ilmoitti takavarikoivansa tuotantovälineet kuten yritykset ja tehtaat tarpeen vaatiessa lukuun ottamatta yksityisomistuksessa olevia asuntoja. Lisäksi lukuisat kaupungit määrättiin eristetyiksi ja ravintolat suljetuiksi. Ajaessaan kotiaan kohti Sakkinen soitti ja kertoi, että tienvarsien valotauluissa toistui teksti: ”Älkää poistuko kodistanne”.
Teksti: Eeropekka Rislakki
Kuvat Eeropekka Rislakki, Riiko Sakkinen ja Galerie Forsblom
Riiko Sakkisen näyttely Animal Show Business on avoinna 15.3.2020 saakka, Galerie Forsblom, Yrjönkatu 22
00120 Helsinki
Facebook Comments