N

Neljä tositarinaa stadilaisesta oluesta ja sen panemisesta – tänään vietetään Helsinkiläisen oluen päivää

Olutta on valmistettu Helsingissä yhtä kauan kuin alueella on ollut asukkaita eli liki1000 vuoden ajan. Maaliskuun 3. päivä on nimetty Helsinkiläisen oluen päiväksi.
Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin kauppapaikaksi ja Tallinnan kilpailijaksi vuonna 1550. Sijainnistaan huolimatta parin tuhannen asukkaan kaupunkipahanen nousi kukoistukseen vasta 1700-luvun puolivälissä, kun Viaporin linnoitusta eli Suomenlinnaa ryhdyttiin rakentamaan.

Palacen paikalle syntyi Suomen ensimmäinen teollinen panimo.

Tammikuussa 1753 joukko Helsingin kauppiaita perusti Panimoseuran (Bryggeri Societet) ja ryhtyi rakennuttamaan Ullanlinnaan kivistä olutpanimoa ja viinanpolttimoa. Panimo valmistui 1756 nykyisen Eteläranta 10:n kohdalle, jossa sijaitsee tällä hetkellä yksi suomalaisen gastronomian näyteikkunoista eli Ravintola Palace.
Panimon perustamiseen osallistui 12 kauppiasta, joista puolet kuului silloiseen Helsingin valtaeliittiin. He myös valtasivat yrityksen pian itselleen. Vuonna 1759 Panimoseuran pääosakkaina olivat enää Gustaf Bock, Nils Burtz, Zacharias Govinius, Johan Sederholm, Henrik Jakob Siliacks ja Per Hansson Sunn. Heistä jälkipolville tunnetuin on Sederholm, jonka kauppiastalo on vanhin nyky-Helsingin rakennuksista.

Ravintola Palace Eteläranta 10:ssä 1950-luvulla. Kuva: Arvo Kajantie, Helsingin Kaupunginmuseo.

Samoilla kauppiailla oli hallussaan kaikki tuottoisimmat elinkeinot eli laivanvarustus, sahateollisuus ja Viaporin- eli Suomenlinnan-kauppa. Panimon rakentamalla he pyrkivät kaappaamaan myös kukoistavan alkoholijuomien liiketoiminnan. Toisin kuitenkin kävi. Panimo lopetti toimintansa jo parin kymmenen vuoden kuluttua, kun valtio lunasti sen.
Panimon paikalle rakennettiin myöhemmin Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön talo. Nykyisin Lahna-korttelina tunnetulla alueella on Teollisuuskeskus eli Eteläranta Kymppi, johon valmistui hotelli- ja ravintola Palace Helsingin Olympialaisten alla 1952.

stadin olutkapakoille malli tuotiin ensiksi saksasta ja myöhemmin Amsterdamista.

Helsingissä ovat monet olutravintolat ovat olleet ensimmäisinä Suomessa, mutta Suomen ensimmäistä olutkapakkaa ei ole ollut Helsingissä. Olutta on juotu Turussa, Porvoossa, Raaseporin linnassa ja jopa Hämeenlinnassa aiemmin kuin Helsingissä.
Yksi ensimmäisistä, ehkä jopa ensimmäinen, nykymittapuun mukainen olutravintola Helsingissä oli hotelli Kämpissä. Nimittän hotellin apulaisjohtaja, saksalaislähtöinen näyttelijä Karl König, ryhtyi pyörittämään vuonna 1888 Kluuvikadun puolella saksalaistyylistä olutkapakkaa nimeltään Biertunnel.
Suositusssa olutravintolassa tarjottiin muun muassa nakkeja, olutta ja pikkuannoksia edulliseen hintaan. König ei kauaa kuitenkaan Kämpissä viihtynyt, vaan hän perusti oman kellariravintolansa Karl Königin syyskuussa 1892.
Sata vuotta myöhemmin helsinkiläinen Juha Lehto työskenteli Matkailun edistämiskeskuksen toimistopäällikkönä Amsterdamissa Hollannissa. Lehto oli saanut olutravintolarokotuksen jo 1970-luvun lopulla, kun hän oli Alkon Kantaravintoloiden päällikkönä.

Oluthuone Lehto.. Kuva: Heikki Kähkönen.

Alko käynnisti jo 1960-luvun alussa Suomessa olutravintolakokeilun, joka alkoi Vimpelin Kantakrouvista. Helsinki oli Alkon kapakkaputkessa vasta kahdeksantena, kun Ruoholahdenkadulle perustettiin Kantakrouvi.
Lehto palasi Amsterdamista Kantaravintoloihin 1987 ja lähes ensi töikseen hän muutti Kantakrouvin jazzravintola Groovyksi. Lehdon viimeinen Alko-pesti jäi parin kolmen vuoden mittaiseksi, sillä Hollannissa asuessaan mies oli tottunut istumaan paikallisissa olutkahviloissa. Se pisti hänet pohtimaan, josko Suomessa voitaisiin tarjoilla muuta kuin peruskolmosta tai -nelosta.
Juha Lehto perusti Kalaravintoloiden ensimmäiset kapakat Janoisen Lohen ja Vastarannan Kiisken vuonna 1992. Niitä seurasivat Hilpeä Hauki ja Black Door. Olipa Lehdolla sormensa pelissä yhdessä 1990-luvun arvostetuimmista olutravintoloista, Annankadun William K:n, perustamisessa.
Elannon omistama William K oli myös stadin pubeista lähellä Lehdolle tuttua hollantilaista olutravintolaa. Juha Lehdon pojan Teemu Lehdon omistama Captol Invest (nyk. Momentin Group) hankki ravintolan omistukseensa ja muutti sen Oluthuone Lehdoksi. Sen peräosassa oleva Juhan kulma on nimetty edesmenneen Juha Lehdon mukaan.

Panimoravintolat ovat osa Helsinkiä jo yli 200 vuoden ajalta.

Viaporin rakentajille 1700- ja 1800-luvuilla maistuivat ruoan särpimenä olut ja paloviina. Oluesta sai myös enrgiaa ja viina auttoi muuten vain jaksamaaan.
1800-luvun alussa saarelle saapui Ruotsinsalmen linnoituksesta, nykyisestä Kotkasta, venäläisen emigrantin poika Nikolai Sinebrjukov. Nuori mies muutti pian nimensä Sinebrychoffiksi. Nikolai toimi linnakkeessa rakennuttajana, kapakoitsijana ja kauppiaana.
Oluen paneminen oli 1700-luvun puolivälistä  lähtien ollut Helsingissä luvanvaraista ja paljolti kauppiasporvareiden hallussa. Monet porvareista toimi myös kapakanpitäjinä. Kapakanpito oli tuottoisaa puuhaa. Tuon ajan oluen huonon säilyvyyden ja hankalan kuljetuksen vuoksi sekä panimo ja oluttupa sijaitsivat usein lähellä toisiaan.

Viapori nähtynä Vallisaarelta noin vuonna 1809. Maalaus, taiteilija Maxim Nikoforovits Vorobjov (Vorobjev).

Vuonna 1819 Sinebrychoff sai yksinoikeuden oluenpanemiseen Helsingissä. Hän osti kaupungin takaa Hietalahdesta maa-alueen, johon hän perusti ensiksi viinanpolttimon. Tislaamoa seurasi olutpanimo 1820-luvun lopulla. Samalla paikalla toimi Sinebrychoffin panimo aina vuoteen 1992 saakka, kun uusi tehdas Keravalla otettiin käyttöön.
Kaikki eivät katsoneet Koffin lähtöä stadista suopeasti, sillä Kerava ei ole ihan samanlaaista stadia kuin Punavuori tai Hietalahti. Asiaa hieman helpotti se, että Sinebrychoff perusti legendaariseen Ravintola Kappeliin oman pienpanimon.
Kappelin panimon tarinaa kesti vain hetken. Sen laitteet ovat nyt Panimoravintola Plevnassa Tampereella ja panimon paikallakin on Kappelissa baari.

stadin Kaupunginarkiston kellariin syntyi OLUTKAPAKKA ja PIENPANIMO.

Ensimmäisenä nykypolven pienpanimoista sai oluen valmistukseen ja myyntiin luvat Lammin Sahdin Pekka Kääriäinen. Sahtia oli ensimmäistä kertaa luvanvaraisesti anniskelussa Lammin Pellavamarkkinoilla kesäkuussa 1987.
Kääriäinen teki pitkään tuloa pääkaupunkiseudulle. Hän oli puuhaamassa jo 1990-luvulla pienpanimoa, mutta hanke ei kuitenkaan lähtenyt siiville. Niinpä helpointa oli tulla tapahtuman kautta. Suuret Oluet – Pienet Panimot syntyi aluksi Lahteen vuonna 2003, mutta jo seuraavana vuonna se laajeni Rautatientorille Helsinkiin.
Suuret Oluet – Pienet Panimot -olutfestareista on muodostunut suomalaisen pienpanimo-oluiden näyteikkuna. Viime vuonna kuudella paikkakunnalla järjestetty SOPP keräsi yhteensä yli 60 000 janoista vierasta. Rautatientorilla kävi peräti 26 000 oluiden ystävää.

Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtuma kokoaa tuhansittain oluenystäviä heinäkuun lopulla Rautatientorille. Kuva: Heikki Kähkönen.

Pekka Kääriäinen puuhasi myös omaa panimoravintolaa Helsinkiin. Ensimmäisenä kiikarissa oli Hietalahden halli, joka historialtaan ja sijainniltaan olisi ollut mitä oivin panimon paikka. Pitkän väännön jälkeen vuokrasopimusta hallista ei syntynyt ja panimo jäi toteutumatta.
Sitten Kääriäiselle tarjottiin mahdollisuutta perustaa uutteen käyttöön tuleviin kaupungin hallintokortteleihin panimo ja ravintola. Siihen lammilainen tarttui. Hän pestasi mukaan ravintolapäälliköksi stadin olutravintoloissa meritoituneen Olli Majasen ja kovaa vauhtia Suomen olutkokkien kärkeen kivunneen Ali Suvialan. Vanhassa kaupunginarkistossa on nyt Bryggeri Helsinki.
Bryggeri Helsingissä järjestetään tänään klo 14 keskustelutilaisuus stadilaisen oluen panemisen historiasta ja makkaranteosta.

CategoriesOlut

Facebook Comments