P

Pörssiyhtiö Restamax-Royalin ajatteluun on syytä tottua – toisesta päästä tulee uutta, toisesta myydään ja lopetetaan ravintoloita

Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki pohtii kolumnissaan uutta tilannetta, joka on syntynyt pörssiyhtiö Restamaxin ja Royal Ravintoloiden yhdistymisestä. Tuloksen parantamisen takia luvassa on noin 10 ravintolan myynti tai lopetus vuoden loppuun mennessä. Lopetuslista on jopa varovainen.

Helsingin Uutiset julkisti (8.8. 2018), että Restamax-Royal (uutta nimeä odotellessa) yrittää myydä Hieta-ravintolaa, joka ehti olla suuren kohun saattelema, HOK-Elannon ja Royal Ravintoloiden välisen kiistan ”uusi Salve” vain hieman toista vuotta.

Eilen julkistettiin, että Hans Välimäki poistuu Restamax-Royalin Michelin-tähtijahtiin keskittyneen Palacen riveistä. Syynä lähtöön ovat tiedotteen mukaan Välimäen yhä enemmän aikaa vievät, omat projektit. Se jäi kuitenkin kertomatta, että Chez Dominiquen tuotemerkki jäi Restamaxille.

Koska kyse on pörssiyhtiöstä, ravintoloiden lopetusuutisiin on syytä tottua, sillä on selvää, että niinkin suuressa portfoliossa kuin Restamax-Royalilla on, uusia konsepteja ja kohteita syntyy toisesta päästä samaan aikaan, kun toisesta päästä toimimattomia kohteita joko myydään tai lopetetaan.

Mutta lähtöherkkyys koskee myös henkilöitä, jotka eivät ole tiimipelaajia tai joiden yksityisprojektit tai törmäilyt ovat vastoin pörssiyhtiön intressejä – tai jopa vahingoittavat niitä.

Henkilökunnan osalta tilanne on lohdullinen, koska alalla on työvoimapula. Siksi lopetuksessakin yhtiöllä on tarjota työpaikka jossakin toisessa ravintolassaan.

Restamax Oyj:n puolivuotiskatsauksessa viime tiistaina 7.8.2018 toimitusjohtaja Aku Vikström antoi ymmärtää, että tämän vuoden loppuun mennessä noin 10 ravintolan kohtalona on myynti tai lopetus.

Ottaen huomioon, että ravintoloita yhtiön salkussa on kaikkiaan 220, arviota voi pitää jopa maltillisena, koska toimimattomien konseptien lisäksi kahden ravintolayhtiön yhdistymisen jäljiltä on myös päällekkäisyyttä, jossa lähekkäin olevat ravintolat kilpailevat toistensa kanssa samoista asiakkaista.

Kenties merkittävin esimerkki on Teatterin (Royal Ravintolat) ja Skohanin (Restamax) yökerhojen päällekkäisyys, joten nähtäväksi jää, kumpi painaa vaa’assa enemmän: Teatterin pitkät perinteet vai Skohaniin upotettu kaksi miljoonaa.

Veikkaan, että saamme nähdä lööpin, joka huutaa: ”Cheekin yökerho lopettaa”.

Pörssiyhtiön pääasiallisena tehtävänä on maksimoida tuotto omistajilleen. Ravintolayhtiönä Restamax-Royal on eurooppalaisittain poikkeuksellinen, sillä se ei ole yhden konseptin ketju, joka kilpailee toisen samantyyppisen ketjun kanssa. Kyse on laajasta portfoliosta, jossa on kaikkea olutravintolasta kasvisravintolaan, pizza- ja sushiketjuja, fine diningista yökerhoihin ja klassikkoravintoloihin. Siksi Restamax-Royalin ratkaisuilla on vaikutus koko ravintolakenttään.

Molemmille ravintolayhtiöille on ollut ominaista leipoa taseeseensa aineettomia arvoja, joita kutsuttiin ennen termillä goodwill. Sittemmin on puhuttu liikearvosta.

Selkosuomella tarkoitetaan lähinnä brändiarvoa, jota on leivottu kuhunkin portfolion ravintolaan vaihtelevia määriä. Samoin taseesta katsotaan poistamaton käyttöomaisuus ja kaikki sen ylimenevä osa kirjataan liikearvoon.

Käytännön elämässä tämä on tarkoittanut sitä, että molemmissa yhtiöissä on kovat liikearvokirjaukset päällä ja siinä vaiheessa, kun luovutaan elinkaaren lopussa olevista ravintoloista, kirjanpitolain mukaan luovutuksen yhteydessä kaikki ”poistettava” muodostaa raskaita alaskirjauksia.

Tai jos saneerataan tai tehdään investointeja vanhoihin paikkoihin, saneerauskulut joudutaan kirjaamaan lisäyksenä poistettaviin, joten kyseisten paikkojen arvo kirjanpidossa nousee huikeisiin lukuihin, koska pohjalla on poistamattomia liikearvokirjauksia.

Iso kysymys on, miten tällaisia ravintolakohteita myydään tai remontoidaan ilman aiempina vuosina tehtyjä käyttöomaisuuden poistoja, koska syntyy rumia kirjanpidollisia tappioita. Kyse on tasapainoilusta, jonka pörssiyhtiön tuloskunto määrittää.

Sijoittajaviestinnällinen lupaus lopettaa tai myydä kymmenkunta tappiollista ravintolaa on jopa maltillinen – koska yhtiön on pakko osoittaa tulosta sijoittajille.

Toinen jännityksen paikka on, hyväksyvätkö tilintarkastajat poikkeuksellisen suuret liikearvokirjaukset, varsinkin, kun niitä on arvosteltu joissakin sijoittajapiireissä. Siksi toimitusjohtaja Aku Vikström jaksaa toistaa, että kyse ei ole ruoan vaan elämyksien myynnistä – siis aineettomista arvoista.

Rankimpien arvioiden mukaan Restamax-Royalin liikearvoja joudutaan kirjaamaan alas, jos niille ei löydy todellista vastinetta, ja silloin sekä tulos, että pörssikurssit tulevat alas rumasti.

Ravintola-ala on nyt ns. markkinoiden pelikenttä, jonka määrittelemiin sääntöihin on totuttava. Myös moni sijoittaja, joka on ollut tähän asti aktiivinen yksittäisten ravintoloiden takana mahdollistamassa käynnistyksiä, ovat sondit ulkona, mihin kaikkeen uusi tilanne vaikuttaa – muuhunkin kuin tilojen vuokramarkkinoille. Myös ravintolakirjoitteluun on synnyttävä mediassa uusi taso.

Restamax-Royalin villi kortti ja suunnitelma B on vielä henkilöstövuokrausyhtiö Smile, joka viedään tarvittaessa pörssiin, jolloin se lakkaa olemasta tytäryhtiö, ja jonka tuomalla rahalla koko kuvio pidetään rankassakin paikassa kasassa.

Ilmoitus Smilen listautumisannista ja 50 miljoonan euron merkintätavoitteesta annettiin markkinoille sekin eilen, kaksi päivää puolivuotiskatsauksen jälkeen. Suunnitelma B on käynnistetty.

Elämme jännittäviä aikoja.

Teksti ja kuva Eeropekka Rislakki

CategoriesBlogit

Facebook Comments