Alkoholilakia ollaan uudistamassa ja ilmassa puhaltava markkinaliberaalit tuulet. Muutosten alla mediat (etenkin Helsingin Sanomat ja Yle) täyttyvät kirjoituksista, joissa alkoholi nostetaan esille eri näkökulmista. Valtaosa kirjoituksista tuntuu korostavan alkoholihaittoja ja kustannuksia yhteiskunnalle.

Vapauttamisen dynaamisia vaikutuksia taloudelle, työllisyydelle, yrittämiselle, kuluttajien valinnanvaralle, hintatasolle tai yksilövapaudelle ei juuri lainkaan käsitellä. Onko keskustelu tasapainoista? Jos ei ole, mistä epätasapaino johtuu?

Seurasin suurennuslasilla Hesarin alkoholiuutisointeja kuukauden ajan 10. toukokuuta alkaen. Luokittelin jutut eri luokkiin. Perusolettamuksena minulla oli, että tämä yhtäkkinen ja varsin voimallinen uutistulva oli luonteeltaan yhteiskunnallista vaikuttamista, jonka tavoitteena on vaikuttaa käynnissä olevaan alkoholilain uudistukseen.

Tässä lista:
Uhkakuvien maalailua: 13 juttua. Aihe nostettiin kolme kertaa pääkirjoitussivulle.
Neutraalia uutisointia lainvalmistelusta: 11 juttua. Kaksi kertaa pääkirjoitussivulla.
Myönteistä uutisointia esimerkiksi talousvaikutuksista: 3 juttua.

Hesarin mielipideosastolla aihetta käsiteltiin seuraavasti:
Uhkakuvien maalailua: 5 juttua.
Myönteistä uutisointia esimerkiksi talousvaikutuksista: 2 juttua.

Suhtautuminen markkinoiden liberalisointiin on pääasiassa kielteistä. Vapauttaminen nähdään suurena uhkana kansanterveydelle. Yleensä korostetaan kustannuksia yhteiskunnalle ja monopolin haasteita murentuvassa yksinoikeusasemassan.

Lobbaus keskittynyt

Kun tutustumme tarkemmin aiheisiin ja kirjoittajiin huomaamme, että samat taustaorganisaatiot ovat esillä toistuvasti. Näitä ovat päihdejärjestöt EHYT ry ja A-Klinikkasäätiö. Lisäksi THL, Alkoholitutkimussäätiö, STM ja Alko viestivät vahvasti rakenteiden säilyttämisen puolesta. Viesti tuntuu olevan hämmästyttävän yhtenäinen organisaatiosta riippumatta. Edes sävyeroja ei tunnu olevan.

Markkinaliberaaleja ajatuksia tuo lähinnä Panimoliitto, joka tuntuu olevan kovin yksin edunvalvonnassaan. Alkoholijuomien maahantuojia edustava SAJK on pysynyt hiljaa, mikä on toki ymmärrettävää, kun huomioi maahantuojien riippuvuuden monopolijakelusta. Panimoliiton leimaaminen päihdejärjestöjen taholta on jo vuosia ollut varsin intensiivistä, ja täytyy nostaa hattua Panimoliiton vetäjälle, Elina Ussalle, joka niin terhakkaasti jaksaa puolustaa panimoteollisuuden ja vapaamman jakelun etua.

Alkoholilobbareiksi mielletään yleensä vain elinkeinon edustajat, kuten juuri Panimoliitto. Yleisenä asenteena tuntuu olevan, että itsensä vastuullisiksi tahoiksi mieltävät toimijat (kuten päihdejärjestöt tai valtion organisaatiot) mielellään leimaavat Panimoliiton ahneiden riistäjäkapitalistien edunvalvojaksi, jonka vastuuttomia tavoitteita kunnollinen hyvinvointivaltion kansalainen luonnollisesti vastustaa. Onhan kaupankäynti jo sinällään jotenkin epäilyttävää toimintaa.

Ani harva pohtii miten paljon yhteiskunta uhraa varoja nykyisten rakenteiden puolustamiseksi. Vasemmistolaisittain kallellaan oleva EHYT saa rahoituksena (tiettävästi noin 5 miljoonaa vuodessa) Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY). Olisi kiinnostavaa tietää miten suuri osa vuotuisesta budjetista käytetään yhteiskunnalliseen lobbaamiseen eli nykyisen alkoholipolitiikan tukemiseen varsinaisen päihdetyön sijaan?

Mielenkiintoista on muuten, että SDP:n entinen kansanedustaja Hanna Tainio on EHYT:n hallituksen puheenjohtaja. Tainio toimi aiemmin RAY:n hallituksen puheenjohtajana, joten ainakin EHYT:n tukihakemukset ovat osaavissa käsissä.

Politiikkaa valtion tuella

RAY:n avustuksin rahoitetaan myös sinällään arvokasta päihdetyötä tekevää A-klinikkasäätiötä, jonka yhtenä tavoitteena on myös yhteiskuntapoliittinen vaikuttaminen päihdehaittojen estämiseksi. Säätiön hallituksessa tai valtuuskunnassa istuvat THL:n, Alkon ja Alkoholitutkimussäätiön edustajat. A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki on hyvin aktiivinen Panimoliiton kriitikko ja nykyisen alkoholipolitiikan puolustaja.

RAY:n avustuksista on tähän asti päättänyt sosiaali- ja terveysministeriö RAY:n ehdotuksen pohjalta. Veikkaus, RAY ja Fintoto yhdistyvät ensi vuoden alusta uudeksi rahapeliyhtiöksi. Samassa yhteydessä RAY:n avustustoiminta siirtyy STM:n yhteyteen perustettavaan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukseen (STEA).

Aktiivinen vaikuttaja on myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, joka on STM:n hallinnonalalla toimiva tutkimus- ja kehittämislaitos. THL:n pääjohtaja Juhani Eskola istuu Alkon hallituksessa. Rahoituksensa THL saa valtion budjetista ja sitä hallinnoi STM, joka omistajaohjaa myös Alkoa.

THL:n kanssa läheisessä yhteistyössä olevan Alkoholitutkimussäätiön tarkoituksena on edistää ja tukea sellaista tieteellistä tutkimusta, jonka kohteena on alkoholin käyttö yleensä sekä alkoholi yksilön ja yhteiskunnan ongelmana. Säätiön rahoittajina ovat valtio ja Alko. STM, Alko ja Tieteellisen seurain valtuuskunta valitsevat säätiön hallituksen ja siellä istuvat sekä THL:n että Alkon edustajat.

Säätiö myöntää apurahoja alkoholi-, raittius- ja rahapelitutkimuksiin. Vuonna 2015 apurahaa myönnettiin mm. valtiotieteiden tohtorin Heikki Hiilamon tutkimukseen Alkoholiteollisuuden strategiat alkoholijuomien mainosrajoitusten vastustamiseksi.

Alkon hallituksessa istuu THL:n ja STM:n edustajat. Hallintoneuvostossa on lähinnä valtion nykyistä alkoholipolitiikkaa tukevia kansanedustajia, esimerkiksi valmistella olevaan lakiin kriittisesti suhtautuva ja kritiikkiään aktiivisesti viestivä perussuomalaisten Vesa-Matti Saarakkala. Saarakkala on Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja. STM vastaa Alkon omistajaohjauksesta ja valvonnasta Alkolle laissa määritellyn erityistehtävän vuoksi.

Summa summarum

Suomalaisen alkoholipolitiikan perusta on lujasti sementoitu valtion resursseilla. Eriäville mielipiteille ei ole juuri tilaa, kun keskustelua dominoivat keskenään tiiviissä vuorovaikutus- ja rahoitussuhteessa olevat tahot. Lobbauksen rahoitus on vahva, ja kyseessä ei ole pelkästään nykyisen alkoholipolitiikan puolustaminen, vaan myös taistelu omien organisaatioiden työpaikkojen ja resurssien puolesta.

Kriittinen sana voi vaikuttaa tukiin jatkossa, joten lienee viisautta pelata aina myötäkarvaa. Järjestelmä tukee siis itse itseään. Markkinoiden vapauttaminen vähentäisi tarvetta näiden toimijoiden työlle.

Olen pitkään hämmästellyt alkoholikirjoittelun jatkuvaa tulvaa Suomessa. Tuntuu välillä, että muusta ei paljon puhutakaan. Alkoholi aiheuttaa ongelmia yksilölle ja yhteiskunnalle, mutta mielestäni julkinen rahoitus pitäisi suunnata suoraan valistukseen ja päihdeongelmaisten hoitoon.

Tarkoituksellisesti ylläpidetty alkoholikeskustelun tulva jo itsessään estää uuden, kohtuullisemman kulttuurin juurtumisen Suomessa. Kansan syyllistäminen valtion ohjailemana saa vain aikaan inhimillisesti luonnollisen vastareaktion; minähän perkele ryyppään jos herrat yrittävät kieltää!

Lobbausvoiman valossa tuntuu hämmästyttävältä, että markkinoita ollaan vapauttamassa hieman. Tämä jos mikä on osoitus sosiaalisen median ja keskustelun voimasta. Perinteiset rakenteet eivät enää omista kaikkea tietoa ja keskustelu on mahdollista. Elämme muutosten aikaa.

Kim Moliis.
Kim Moliis.

Kirjoittaja on analyyttinen nautiskelija, jolla on yli 20 vuoden kokemus viinien maahantuonnista, tukkukaupasta ja ravintolatoiminnasta. Moliis on poliittisesti sitoutumaton ja ikuista tasapainoa etsivä vaaka, jolle markkinoiden vapaus, rehellisyys, aitous ja kuluttajan etu ovat intohimon asioita.  Hän inhoaa epäoikeudenmukaisuutta, kaksinaismoraalia, laiskaa journalismia ja muutosvastarintaa.

Facebook kommentit