Rahasta puhuminen on vaikea laji ravintola-alalle. Viimeistään nyt kannattaa kiinnittää katse talouteen. ”Kaikki merkittävät talouden mittarit ennustavat kovia aikoja ja kylmää talvea ravintoloille ja hotelleille, eikä asiaa helpota, että Helsingissä avautuu ennätysmäärä uusia paikkoja laskevassa markkinassa”, Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki kirjoittaa kolumnissaan.
On turha kuvitella, että talouden kurimus rajoittuu vain rakennusalalle, vaikka juuri rakentaminen näkyy uutisissa. Rakentamisen jäätyminen ja konkurssit ovat esillä, koska alan merkitys Suomen bruttokansantuotteelle on EU-alueen suurin – noin 15 prosenttia. Kun rakentaminen pysähtyy, se heijastuu koko tuotantoketjuun – joka heijastuu rihmaston tavoin taloudellista ravintoketjua eteenpäin kaikkialle.
Korkeat korot, inflaatio, ostovoiman heikkous…
Mukana kuvassa ovat lainarahan nousseet korot, jota ei pitänyt tapahtua, koska ”EU:n rahaunioni takaa meille vakautta”. Syylliseksi korkoihin on nostettu Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan. Sota toi kuin lahjan EU-rahapoliitikoille, jotta syyttävä sormi saatiin käännettyä toisaalle. Omien mokien peittely on ns. Red Herring = harhautus.
Tosiasiassa Euroopan Keskuspankin pandemian aikainen ja jälkeinen rahapolitiikka ylilyönteineen liian rahan levittämisen takia käynnisti jo sellaisenaan inflaation, joka lähti lapasesta.
Ukrainan sota toi vain lisän ongelmiin, koska edullinen venäläinen energia osoittautui lopulta kalliiksi, eikä vain poliittisesti.
Siirtymävaihe muualta tuotuun energiaan on tuottanut levottomat hintamarkkinat ja siten energian hintojen nousun. Erityisesti Saksan idioottimainen energiapolitiikka ja sen paikkaaminen on johtanut Saksan taantumaan – kun Saksa sakkaa, Suomen kaltainen reunamaa makaa maassa. Kun Saksa makaa maassa, Suomi kaatuu IMF:n, Kansainvälisen valuuttarahaston pakkohoitoon.
Koroilla inflaatiota vastaan
Inflaation nujertamiseksi tarkoitettujen korkojen nostojen, eli lian rahan salpaamisen uskottiin taittuvan tänä syksynä, mutta käteen näyttää jääneen pysyvästi korkeiden korkojen ajanjakso.
Lainalla toimivat yritykset ovat kusessa, kuten asuntovelallisetkin. Koska Euroopan Keskuspankki harjoittaa korkopolitiikkaa Euroopan suurten talouksien tarpeisiin, Suomen kaltaisessa maassa on täysi mahdollisuus lipsahtaa deflaation puolelle, jolla on yhtä karmeat seuraukset kuin ylisuurella inflaatiolla. Silloin velallisen pitää maksaa velka takaisin arvokkaammalla rahalla kuin velka on otettu.
Kulutus leikkautuu erityisesti asioista, jotka eivät ole välttämättömyyksiä – kuten juuri ravintoloista ja matkailusta.
Vaikka inflaatio on näkynyt erityisesti ruoan hintojen nousuna, silti on syötävä. Mutta kotona.
Ukrainan sota on pysäyttänyt venäläisten turistien virran samoin kuin kiinalaisten ja japanilaisten turistien lennättäminen Suomeen on loppunut Finnairin lentojen lakattua Venäjän ilmakäytävän sulkeutumisen takia.
Kun Ukrainan sota on alkanut uutisena arkipäiväistyä, saimme Hamas-terroristijärjestön käynnistämän Israelin ja Gazan sodan, joka aiheuttaa öljyn hintaheilahtelua, ja sodan leviämisen mahdollisuus koko Lähi-Itään ylläpitää epävarmuutta.
Suomi on siirtynyt nollakasvun pysyvään tilaan
Aivan oma lukunsa on Suomen 15 vuoden talouden pysähtyneisyys, jossa olemme nippa nappa saavuttaneet vuoden 2008 tuotannon tason.
Poliittisista syistä emme kutsu ajanjaksoa lamaksi tai pitkäksi taantumaksi. Pakostakin tulee mieleen, onko tarkoitus välttää keskustelu eurojäsenyyden järkevyydestä? Tai kaikista niistä rakenteista ja sääntelyistä, jotka ovat kasvun tiellä. Tai surkeudesta, joka liittyy poliitikkomateriaaliin, jolla on kysy kasvattaa vain velkaa äänien ostamiseksi.
Lomautettujen työntekijöiden määrä kasvaa viikoittain, konkurssien määrä samoin, jolloin myös työttömien määrä kasvaa.
Kuluttajien usko sekä Suomen talouteen että omaan talouskehitykseen on romahtanut. Uutisointi hallituksen julkisen talouden leikkauksista viimeistelee ilmapiirin hermostuneesta pelokkaaksi.
Mitä silloin tehdään?
Ei mitään! Ei yhtikäs mitään.
Kuluttajat lakkaavat kuluttamasta, ja suomalaiseen tapaan yritykset eivät lopeta vain investoimasta, vaan ne laittavat hihnat kiinni kokonaan, jotta ei tehtäisi mitään virhettä – joka on jo iso virhe.
Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä päätöksenteko muuttuu kollektiiviseksi, ettei vain kukaan ole yksin vastuussa. Päätöksenteko venyy kuukausiksi ja taantuman tai laman momentum menetetään, sillä juuri tällaisessa klassisessa tilanteessa aktiivinen toimija kaappaa markkinaosuuksia. Mutta on turvallista olla yhdessä väärässä.
Meno näyttää vain pahenevan, sillä tuoreet luvut osoittavat, että teollisuuden tilaukset ovat yhtä heikolla tasolla kuin finanssikriisin aikaan 2008–2009, ja alhaisempia kuin 1990-luvun alun pankkikriisin johdattamassa lamassa.
Nollakasvun seurauksista ei puhuta, mutta on hyvä muistaa, että se ei sittenkään ole pelkkää taloutta. Yhteiskunta rapautuu ympärillämme.
Me emme analysoi, kuinka huonosti nollakasvun yhteiskunta toimii, ja kuinka paljon se murentaa instituutioitamme – jos emme ottaisi kestämättömän paljon valtiolle lainaa. Tosiasiassa emme tiedä, miten nollakasvun yhteiskunta saadaan toimimaan sillä hetkellä, kun lainanotto ei enää ole mahdollista. Terveydenhuollon kriisi oireilee instituutioiden kohtaloa nollakasvun pysähtyneisyydessä.
Miten tämä kaikki liittyy ravintoloihin ja hotelleihin?
Kaikin tavoin!
Ravintolassa käynti ei kuulu välttämättömyyksiin. Siksi kuluttajan on helppo karsia siitä. Matkoille lähtö ei sekään kuulu välttämättömyyksiin. Siksi matkustamista siirretään.
Koronakriisi osoitti, että vielä koittaa sekin päivä, jolloin taas matkustetaan. Lentoyhtiöt tarjoavatkin nyt kilvan edullisia meno-paluulentoja. Eivät kuitenkaan hyvää hyvyyttään, vaan volyymin ylläpitämiseksi. Samasta syystä uudet ravintolat ovat keskihintaisia korttelibistroja, ja kohta näemme, miten raaka-ainevalikoima reagoi kustannusten pienentämiseksi.
Samaan aikaan, kun ravintoloita perustetaan huimaa vauhtia, niitä myös lopetetaan ja ajautuu konkurssiin ennätystahtiin.
Tosiasia on, että ravintola-alalla on harvinaisen vähän laskutaitoista väkeä. Sen sijaan rakkaudesta lajiin -tekijöitä riittää, eikä heitä voi syyttää siitä, että kulttuurinen taso korostuu talousosaamisen sijaan. Onhan ruoka ja juoma kulttuuria sekä oikeasti osa luovaa taloutta.
Ala on niin säännöstelty, ettei se muutenkaan noudata normaaleja talouden lainalaisuuksia. Esimerkiksi Suomessa harjoitettu alkoholipolitiikka estää ravintoloilta liiketoiminnan muotoja, jotka ovat muulla EU-alueella enimmäkseen mahdollisia – ravintolat eivät ole Suomessa normaali toimiala muiden toimialojen joukossa.
Uusien hotellien määrä kertoo ylikuumentumisesta
Helsingin hotelli-investointien ja konseptien kirjo sai muotonsa jo ennen koronaa, jolloin matkailussa tehtiin uusia ennätyksiä. Myös kansainväliset kongressit vetivät hyvin väkeä. Helsinki näytti kiinteistöinvestoreiden laskelmissa hyvältä.
Sekä valtio että Helsingin kaupunki pääsivät myymään tarpeettomia kiinteistöjään ja kaavamuutokset hotelleiksi menivät sukkana sisään.
Sitten iski koronapandemia. Alkoivat etätyö ja Teams-kokoukset. Ulkomaan matkailu kääntyi kotimaan matkailuun, jossa Helsinki ei pärjännyt. Huoneistohotellit ja Airbnb söivät perinteisten hotellien käyttöastetta selkeästi edullisemmilla hinnoilla.
Helsingin hotellien käyttöaste on vaihdellut viime vuosina rajusti. Vuonna 2019 se oli 74 prosenttia, mutta vuonna 2022 se laski 52 prosenttiin. Hurjin tilanne oli vuonna 2021 koronamontussa, jolloin käyttöaste jäi 20 prosenttiin. Isojen tapahtumien aikaan vastaavasti käyttöasteet ovat lähennelleet 100 prosenttia.
Tilastot osoittavat, että turismi ei ole palannut koronaa edeltävälle tasolle. Lisäksi huonekapasiteetti kasvaa ennennäkemättömällä vauhdilla.
Samalla isot tapahtumat ovat leikkautuneet pois Ukrainan sodan takia, koska esimerkiksi venäläisomisteinen Helsinki Arena on poissa pelistä. Uudet, suuret tapahtumakeskukset ovat valmiita vasta vuosien päästä. Siksi isojen artistien ja yhtyeiden maailmankiertueet eivät enää yllä Helsinkiin, koska kaupunki oli välietappi Pietarin ja Moskovan suurkeikoille.
Helsinki Arenan sulku on tarkoittanut myös suurten jääkiekkotapahtumien siirtymistä Tampereelle Nokia Arenalle – kaupunkiin, jossa dynaamisuus on aistittavissa samalla tavalla kuin Tallinnassa.
Helsingin kaupunki pelaa rumaa
Samaan aikaan Helsinki jää kiinni ideologisesta kiusanteosta kaupungin asukkaille ja turisteille Maailman toimivin kaupunki -sloganin takana olevien, loputtomiin venyvien katuremonttien ja keskustan elävöittämishankkeiden voimalla.
Helsingin keskustan elävöittäminen näyttäytyy lähinnä tehtyjen virheiden peittelynä.
Keskustan High Streetin kuoleman vastainen elävöittäminen on savuverho, jonka takana ajetaan piilossa, huonoa hallintotapaa toteuttamalla, esimerkiksi tonttikauppoja, jotka selittävät mm. Tukkutorilla sijaitsevan Pakastamon alasajon, joka iskee suoraan 190 tukkuyrityksen ja satojen ravintoloiden, tori- ja hallikauppiaiden sekä ruokakulttuurin toimintaedellytyksiin. Helsinki on valmis heittämään yli miljardin liikevaihdon keräävät yhtiöt pois kaupungista.
Helsingin kaupunki pitää kiinni strategiastaan, jolla synnytetään Helsinkiin uptown ja downtown suuren maailman tapaan. Strategiassa perinteinen keskusta pyhitetään turismille, hotelleille ja ravintoloille, ja kaupunkilaisten on määrä siirtyä Keski-Pasilan palveluiden ääreen sydämenään Triplan kauppakeskus.
Ongelmana on vain asukkaiden vähyys ja turistien puute sekä downtown/uptown -käsitteiden liudentuminen ja sekoittuminen: perinteisesti downtown on bisnes- ja kauppa-alue, kun taas yläkaupunki on alue, jossa ihmiset asuvat.
Helsingin kaupunki pitää Matkailun ja tapahtumien toimintaohjelman tavoitteet -ohjelman mukaan onnistuneena sitä, että uusien hotellien määrä kasvaa koko ajan. Mutta määrään liittyy myös käyttöasteen ja hintatason lasku, sillä turismi ei vedä eikä se ole saavuttanut vuoden 2019 tasoa.
Helsinki ottaa selkeästi päihin Pohjoismaiden verrokkipääkaupunkien kasvun rinnalla. Helsinki on osa ongelmaa, vaikka se näyttelee ratkaisijaa.
Synkkä lähitulevaisuus ja Helsingin rakenteelliset vinoumat ovat alkaneet näkyä hotellioperaattoreiden vetäytymisenä hankkeista.
Lisäksi on oletettavissa, että hallituksen majoitustoiminnan arvonlisäveron korotus on suoraan hotellioperaattoreiden kassasta pois, koska ne eivät voi siirtää kulua suoraan hintoihin, joihin kohdistuu alentamispainetta muutoinkin.
Luovaa tuhoa odotellessa.
Teksti Eeropekka Rislakki
Kuvat: Pixabay
Otsikon EVVVK = ei voisi v***u vähempää kiinnostaa.
Puhekielen sanonta EVVK = ei voisi vähempää kiinnostaa on peräisin Lähi-Idässä palvelleilta suomalaisilta YK-joukoilta 1990-luvun alusta.
Facebook Comments