”Olemme parhaillaan todistamassa kehityskulkua, joka on pidemmässä perspektiivissä sekä tragedia että yhteiskunnallinen murroskohta. Ravintolat, jotka selvisivät kevään rajoitustoimista, joutuvat toisen kerran hengissä selviämisen taisteluun. Tällä kerralla rajoituspäätösten perusteluna ei ole senkään vertaa kovaa tietoa kuin keväällä. Se politisoi koko asetelman. Piiloutuminen tartuntalain taakse ei sekään kestä kriittistä tarkastelua”, Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki kirjoittaa.
Hallituksen eilen ravintoloihin kohdentamat rajoitustoimet sulkevat käytännössä iltaravintolat ja yökerhot, sillä anniskelun pitää loppua kello 24 ja ravintolat voivat olla auki vain 01:een saakka.
Koronaepidemian kiihtyessä aukioloaikoja voidaan rajoittaa vielä maakuntakohtaisesti siten, että anniskelu päättyy jo kello 22 ja ovet on suljettava kello 23 sekä enintään puolet asiakaspaikoista saa olla käytössä.
Monille ravintoloille anniskelu- ja sulkemisaikojen lyhentämistä kipeämpää tekee asiakaspaikkojen rajaaminen puoleen. Silloin 30 hengen ravintolasaliin voi ottaa vain 15 ihmistä, vaikka ravintola olisi auki vain iltayhdeksään. Tämä iskee pieniin ruokaravintoloihin, joissa ei ole todettu vielä yhdenkään tartunnan saaneen alkunsa.
THL:n mukaan tiukempi rajoitus otetaan mahdollisesti käyttöön pääkaupunkiseudulla jo torstaina 1. lokakuuta, kun asetus astuu voimaan. Ravintolat saavat viikon siirtymäajan torstaihin 8. lokakuuta saakka, jolloin asetus on voimassa koko maassa.
Tilannetta tarkastellaan alueittain joka viikko. Kuusi maakuntaa on jo ilmoittanut STM:lle, että niillä on taudin kiihtymisvaihe menossa. Ensimmäinen tarkastelupäivä on jo huomenna torstaina 1.10.
Hallituksen päätös mättää ja pahasti. THL ei perustele kantaansa tieteellisin argumentein. Sen edustajat ovat sanoneet julkisesti, ettei sillä ole tilastotietoa, onko tartuntoja syntynyt ravintoloissa tai yökerhoissa.
Lisäksi pätevät epidemiologiset ennusteet ovat herran hallussa: nyt kaikki riippuu viranomaisten ymmärryksestä lääketieteellisten, poliittisten ja taloudellisten riskien keskinäisestä suhteesta sekä lähinnä median luomasta paniikki-ilmapiiristä väestöön kohdistuvasta uhasta.
On vain virkamiesten mielipide, omat pelot, neuroosit sekä ideologia.
Lisäksi virkamiesten ja hallituksen viestinnälle on ollut ominaista peitelty moralismi. Samalla se on ruokkinut erilaisia salaliittoteorioita, jotka syövät hallinnon uskottavuuden.
Nyt tehdyn päätöksen jälkeen on selvää, että se herättää ravintola-alalla – niin työntekijöiden kuin työnantajien keskuudessa katkeruutta ja vihaa. Uusi kierros rajoituksia alkaa tuhota ensimmäisestä aallosta selviytyneitä ravintolayrityksiä.
Horeca-alat joutuivat jo edellisellä kierroksella huomaamaan, että palvelut eivät nauti valtion suojelusta, ja tehtyjen päätösten taloudellinen kompensointi oli pitkän ja kompuroivan tien päässä.
Sekä ministeriöissä että hallituksessa vallitsee näköharha, että Suomi elää raskaasta teollisuudesta ja metsästä, vaikka tosiasiassa juuri palvelut ja kotimaan kysyntä pitivät meidät vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisen kymmenvuotiskauden nippa nappa hengissä.
Edellisiin lamakausiin verrattuna poikkeuksellisesti juuri palvelualat kärsivät nyt eniten karanteenista, etätyöstä, rajoituksista ja sosiaalisen etäisyyden periaatteesta.
Lisäksi nykytilanteessa, jota kutsutaan kiihtymisvaiheeksi, rajoitusten kiristykset eivät enää perustu kuolleiden määrään tai ylipäänsä sairaalahoitoon päätyneisiin, koska heitä ei ole tarpeeksi.
Tiistaina julkistettuja ravintolarajoituksia perustellaan tartuntalailla. On hyvä muistaa, että keväällä sen tehtävä oli turvata sairaanhoidon kapasiteetti ja toimintakyvyn riittävyys kriisissä. Mutta missä ovat nyt potilaat ja kuolleet sekä vaara järjestelmän ylikuormittumisesta?
Jos kuolleita ei tule, eikä sairaala- ja tehohoitoon ole tunkua, tartuntalain edellytykset eivät täyty, eikä puuttuva tutkimustieto voi toimia perusteena ravintoloiden ja yökerhojen aukioloaikojen rajoittamiselle.
STM & THL ovat pyytäneet sairaanhoitopiireiltä kommentteja, mitkä alueet ovat ns. kiihtymisvaiheessa. Kuusi aluetta on ilmoittanut olevansa kiihtymisvaiheessa. Mukana on alueita, joissa tilastotiedot eivät näytä koko maan keskiarvoa suuremmilta, mutta paikallisesti on tulkittu, että peli on vihellettävä heidän osaltaan poikki ja yökerhot laitettava kiinni.
STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila totesi eilen A-studiossa näin: ”…suurimmat tartunnat… tartuntamahdollisuudet… olleet, näyttää siltä, että ravintoloiden tai yökerhojen pikkuyön tunnit, siellä erityisesti on tän tyyppisiä tilanteita.”
Varhilan aivoitusten perusteluista ei ole ollut kuitenkaan kahdessa viimeisessä THL:n raportissa lainkaan mainintaa tai näyttöä.
Tartuntaketjuja selvitetään ja tutkitaan monissa maissa ja mm. Englannissa ravintola-ala kokonaisuudessaan edustaa tartunnoista kolmea prosenttia. Toisin sanoen, kun ravintolat ovat rajoitus- tai sulkemistoimien kärkenä, 97 prosenttia tartuntojen reiteistä on muualla.
Siten STM:n Kirsi Varhilan ja mm. HUS:in diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtosen lausunnot ovat tarkoitushakuista ravintoloiden ilta- ja yöelämän maalittamista.
Aivan alkeellisin vaatimus on, että arvioiden ja rajoitusten takana oleva aineisto on julkista tietoa, jotta voidaan arvioida toimien perustetta ja laillisuutta. Mikään seikka ei puolla tiedon pimittämistä.
Maalittamisessa on vielä lisäkerrokset: keväällä demonisointi kohdentui yli 70-vuotiaisiin, jotka eivät ymmärtäneet parastaan. Nyt on vastuuttoman nuorison vuoro. Kaukana ei ole ajatus keski-ikäisten harjoittamasta ikärasismista, joka leimaa ”ne muut” ongelmaksi.
Hämärtämisen ja sumentamisen taktiikka
Alkusyksystä media alkoi toistaa käsitettä altistuminen – jolla tarkoitetaan joukkoa, joka on ollut samassa tilassa tai tilanteessa kuin sairastuneeksi todettu. Siten on päästy kauhistelemaan suuria lukuja.
Altistus-käsitteellä on ylläpidetty pelon ilmapiiriä, joka on samalla tyhjentänyt ravintoloita jo aiemmin ilman, että niiden toimintaa on pitänyt edes juridisesti rajoittaa.
Hämärtämisen viesti on selkokielisen puheen pimeällä puolella: ”Suomeen ei voi saapua vapaasti”(…) ”ilman vapaaehtoista karanteenia”. Ehdottomien määräysten, velvollisuuksien ja suositusten välisen eron sumentaminen on tarkoituksellista, koska yksilöihin – hallintoalamaiseen – ei voi luottaa.
Terveysviranomaisten harjoittaman hämärtämispuheen vaikuttimena lienee se, että pandemia ei ole asia, jossa länsimaiset yksilön vapaudet ovat keskiössä, sillä pandemia on koko väestöä koskeva. Siten yksilön selviytyminen on riippuvaista väestön selviytymisestä.
Epidemiologisesti yksilön oikeudet loukkaavat väestön yhteistä etua. Yksilö on nyt pelkkä sosiaalipartikkeli, jolla on sosiaaliturvanumero.
Kun viranomaiset harjoittavat harhautuksia, puhuvat muunneltua totuutta tai tuottavat propagandaa, on oltava herkillä. Nyt kyseessä on korona, mutta joku toinen päivä kyse voi olla yhteiskuntarauhan järkyttämisestä.
Poliitikot tuntevat pandemian paineen harteillaan. Siksi heidän on tehtävä jotakin. Ravintolat ovat hyvä paha symboli, jonka kurittaminen näyttää aktiivisuudelta.
Virukselle ravintolarajoitukset ovat yhdentekeviä, mutta ravintola-alalle ja sen työntekijöille päätökset ovat kuolemaksi.
SARS-CoV-2 ei katoa mihinkään
Viranomaisina STM ja THL määrittävät SARS-CoV-2-keskustelua sekä tehtäviä toimenpiteitä. On hallituspohjastamme kiinni, ettei talousnäkökulma – kuten juuri ravintola-alan työpaikat – tasapainoita toimia.
Koska on jo selvää, että SARS-CoV-2 ei katoa mihinkään ja virus on täällä pysyvästi, on löydettävä malli, jonka kanssa kykenemme jatkamaan elämää ja taloudellista toimeliaisuutta.
Vaihtoehtona on pitkä ja syvä lama, jonka seuraukset ja uhriluvut ovat koronalukuja huomattavasti merkittävämmät sekä lisäksi tähän asti tuntemamme hyvinvointiyhteiskunnan romahdus.
Yhteiskuntajärjestelmän romahduksen välttämiseksi on löydettävä tasapaino kansalaisten hyvinvoinnin, terveydenhuoltojärjestelmän kapasiteetin sekä taloudellisten toimintaedellytysten välillä.
Vaikka SARS-CoV-2:n vertaaminen kausilenssuihin on ollut moraalisesti tuomittavien lähestymistapojen listalla, jatkossa mitkään suhteellistamisen näkökulmat eivät voi olla suljettuja keskustelun ulkopuolelle.
Vaikka emme voi sanoa SARS-CoV-2:n kausiluonteisuudesta mitään varmaa, viruksesta voi mahdollisesti tulla kausitartunta. Tähän puhe toisesta aallosta tai ensimmäisen aallon uudesta kiihtymisvaiheestakin liittyvät.
Tasapainon saavuttamiseksi on syytä keskustella toimien suhteuttamisesta sekä siitä, onko epidemian läsnäololle olemassa jokin hyväksyttävä taso.
Yhteiskunnissa on lukuisia esimerkkejä riskeistä, joille on määritelty hyväksyttävissä oleva riskitasapaino: liikenne, sairaalabakteeri, alkoholi, sokeri, rasva ja esimerkiksi HIV.
HIV:iin on tähän mennessä kuollut yli 30 miljoonaa ihmistä ilman, että yhteiskunnat on suljettu.
SARS-CoV-2:een meillä on käytettävissä efektiivistä uusiutumislukua kuvaava Rt-luku, joka kertoo tartuttavuutta, jonka yksi sairastunut levittää väestössä, jossa saattaa jo olla immuniteettia.
Kun virus aloitti uutena leviämisen neitseellisessä populaatiossa, tartuttavuutta kuvattiin R0-luvulla. Kun Rt tai R0 ovat alle yhden, virus hiipuu. Vastaavasti, kun luku on yli yhden, tartunnat lisääntyvät. Luku 1 tarkoittaa sitä, että jokainen tartunnan saanut henkilö tartuttaa keskimäärin noin yhden henkilön, kunnes hän paranee.
Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että suhteellistetussa yhteiskunnassa Rt-luku sahaa tartuttavuusluku 1:n molemmin puolin.
Emmekö ole juuri epidemiologeilta oppineet, että väestötasolla kannattaa tehdä toimia, joissa hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Hallituksen tiistainen ravintoloiden suitsiminen ei noudattanut tätä periaatetta, vaan oli enemmän näytös kuin ratkaisu.
Teksti Eeropekka Rislakki
Kuvat Pixabay
Facebook Comments