K

Kolumni koronapolitiikan teatterista, tiedon halveksunnasta, ravintola-alan kusettamisesta, pelon ilmapiiristä sekä moraalisen kompassin katoamisesta

Olemme jo pitkällä yhteiskunnan rapautumisessa, jos emme kykene tunnistamaan virheitä tai olemme kykenemättömiä korjausliikkeisiin, koska kätemme ovat poliittisesti sidotut. Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki pohdiskelee sopimattomia korona-ajan politiikkateatterista, tiedon ja tieteen halveksunnasta sekä ravintoloista, jotka on ajettu juridisesti epäselvään tilanteeseen, likaisen työn tekijöiksi rokottamattomien painostamiseksi.

Meidät on taivuteltu ajattelemaan, että kaikki keinot ovat olleet käytössä koronan vastaisessa taistelussa.  Tämä on harhaa. Ravintoloiden asettaminen symboliseksi sijaiskärsijäksi perustuu siihen, että niiden toimintaan puuttuminen saa hallituksen toimet näyttämään päättäväisiltä ja tehokkailta.

Koska Covid-19 -tartunnoista on voitu jäljittää vain vajaa kaksi prosenttia ravintoloihin, rajoitukset eivät perustu tieteeseen vaan poliittiseen näytelmään. THL nimeää ravintolat uusimmassa riskilistauksessa matalan tartuntariskin paikoiksi, mutta sillä ei ole päätöksenteossa merkitystä.

Päinvastoin ravintolat ovat nyt väline saada koronapassin voimalla rokottamattomat piikille. Näin hallitus sysää oikeudellisen vastuun ravintolayrittäjille, jotka pyrkivät vain selviämään taloudellisesti hengissä.

Kuvakaappaus Naughty Burgerin ravintoloitsijan Akseli Herlevin postauksesta Facebookissa 27.11.2021.

Lisäksi esimerkiksi ravintoloiden koneellisen ilmanvaihdon merkitystä aerosolina leviävän viruksen estäjänä ei ole päätöksissä huomioitu lainkaan. Tämäkin osoittaa, että päätökset eivät perustu tietoon tai tieteelliseen näyttöön vaan poliittiseen näytelmään. Ei voi myöskään välttyä ajatukselta, että STM:n virkamiesohjauksessa on sekä taitamattomuutta että tilanteen mahdollistamia, muutamien mandariinien omia agendoja.

Ilmanvaihdon merkitykseen palaan myöhemmin toisessa yhteydessä.

Ministeriön aktiivisuuden takana ei ole antaa koko ajalta näyttöä, että juuri ravintolarajoitukset ovat tehokas keino estää tartuntoja.

Ravintolat on ajettu tilanteeseen, jossa niillä on vain yksi vaihtoehto selviytyä: vaatia kansalaisten perusoikeuksiin rajoituksia kuten koronapassia, joka lisäksi antaa rokotetuille väärän turvallisuudentunteen.

Ravintolat , kulttuuri- ja tapahtuma-alat on ajettu henkensä pitimiksi rikkomaan yhdenvertaisuuslainsäädäntöä eli laittomaan syrjintään, sillä edellytyksiä noudattaa voimassa olevia lakeja ei ole.  On vain muotoutuva käytäntö, joka ei ole laki.

Omikron on kysymysmerkki – vai onko?

Koko pandemian ajan poliittiset päättäjät ovat löytäneet itsensä tilanteesta, miten epävarmuutta hallitaan. Omikron-variantin nopea leviäminen on jälleen yksi esimerkki epävarmuuden tilasta.

Vaikka Maailman terveysjärjestön (WHO) virkamiehet ovat kehottaneet maita olemaan asettamatta kiireesti mm. matkustusrajoituksia, poliitikot toimivat toisin samalla, kun WHO kannattaa riskianalyysiä ja tieteeseen perustuvaa lähestymistapaa. Lockdowneja WHO ei ole suositellut enää aikoihin, koska täyssulun aiheuttamat haitat ovat hyötyjä suuremmat.

Kysymys siitä, miten hallitusten pitäisi hallita epävarmuutta, ei ole tieteellinen, vaan eettinen kysymys, miten erilaisia ”moraalisia kustannuksia” pitäisi tasapainottaa.

Kansanterveydellisten rajoitusten asettaminen varhaisessa, ennakoivassa vaiheessa aiheuttaa konkreettista haittaa yksilönvapaudelle ja hyvinvoinnille sekä vakavia taloudellisia seuraamuksia. Lisäksi rajoitukset ja rokotusohjelmien epäsuhta vahingoittavat kansainvälistä solidaarisuutta, joka on syventänyt rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välistä juopaa.

Tässä koontini eri puolilta maailmaa kerätystä omikron-tiedosta:

  • Omikron-variantti tarttuu viisi kertaa herkemmin kuin delta, joka on vallitseva virusvariantti. Siten omikron ottaa muutamassa viikossa hallitsevan aseman tartunnoista nopeammin kuin delta ohitti alfan, joka taasen ohitti alkuperäisen Wuhanin viruksen.
  • Omikron sairastuttaa lievästi. Tähän viittaa se, että Etelä-Afrikan ja sen naapurimaiden Botswanan ja Lesothon väestöistä on n. 20 prosenttia HIV/aids -sairastavia, joka on romahduttanut sairastuneiden immuniteetin. (Etelä-Afrikka 17,3 prosenttia aikuisista, Botswana 22,20 prosenttia ja Lesotho 23,10 prosenttia). Siitä huolimatta näissä alentuneen immuniteetin hotspot-maissa ei ole nähty vakavaa sairastumisaaltoa ja sairaalakapasiteetin romahdusta.
  • Rokoteyhtiöiden ilmoitusten mukaan omikron saattaa kiertää joidenkin kohdalla rokotteet, mutta pääosin rokotesuoja säilyy hyvänä. Lisäksi on muistettava, että Etelä-Afrikka on yksi vähiten rokotetuista maista.
  • Rokoteyhtiöiden mukaan mRNA-rokoteteknologian etuihin kuuluu nopea reaktiokyky vastata virusvariantin mutaatioihin. Nopeimmillaan tarvitaan 100 päivää saattaa uusi rokote käyttöön. Näistä ensimmäiset 52 päivää kuluu rokotteen kehittämiseen ja loput testaukseen. Uusi rokote koostuu pääosin samoista komponenteista kuin edelliset – vain viruksen geneettiseen muutokseen liittyvä piikkiproteiini täsmäohjataan uutta varianttia vastaavaksi.
  • Viruksen tarkoituksena on levitä mahdollisimman laajasti ja säilyä hengissä. Siksi sen ei ole järkevä tappaa isäntäänsä/emäntäänsä, sillä se tappaisi siten myös itsensä. Omikron saattaa olla maailman kaipaama virusvastaus, jonka korkea tarttuvuus ja lievä sairastavuus mahdollistavat yhteiskuntien endeemisen vaiheen, joka on ennustettavissa ja palaaminen normaaliin on mahdollista.

Tiedon merkityksen tuhoaminen on yhteiskunnalle kohtalokasta

Ihmiskunnan historiassa poliittiset uskomukset ovat estäneet tiedon evoluution, kehittymisen. Seurauksena on ollut vallan keskittyminen, joka aiheuttaa hierarkioiden luutumista ja jämähtämistä.

Pysähtyneisyyden ajan haasteet otetaan vastaan tiukoilla rajoituksilla, lopulta väkivallalla. Pysähtyneisyyttä seuraa synkkyys, yhteiskunta on vailla luovuutta ja uudistumista. Virheet pitkittyvät.

Oxfordin yliopiston professori, filosofi-kvanttiteoreetikko David Deutschin mukaan virheiden korjauskeinojen estäminen ja tiedon merkityksen tuhoaminen on kohtalokasta. Toisin sanoen, kun tuhoamme kykymme havaita ja korjata virheemme, olemme itse aiheutetuissa ongelmissa

Deutschin mukaan kaikki paha johtuu tiedon puutteesta. Tieto voidaan saavuttaa järjen ja tieteen keinoin.

”Usko on järjetön mielentila ja ideologiat perustuvat uskoon.”

Viime vuosikymmeninä silmiemme eteen on levitetty virallistettujen asiantuntijoiden – teknokraattien – aikaa kestäviksi miellettyjä ajattelutapoja ja menetelmiä. Toimintamallina on, että he kiteyttävät tai liioittelevat ongelmakokoelman, johon hyväksytään ratkaisuksi vain keskitetyt, ylhäältä alaspäin suuntautuvat, teknokraattiset ja rationaalisiksi väitetyt vaihtoehdottomuudet.

Näytelmään kuuluu myös onnistumisen juhlinta ennen kuin ongelma on ratkaistu. Pääasia on ratkaisun näytteleminen voiton paraatissa.

Tästä on mainio esimerkki politiikantoimittajan Lauri Nurmen tribuuttikirja Miten Suomi päätti voittaa koronan, jonka piti ilmestyä jo keväällä ja olla hehkutus hallituksen suurenmoisesta onnistumisesta ohjata kansakunta pimeydestä valoon – ”Nyt on aika elää” kuten pääministeri Sanna Marin vielä uskoi ja julisti Suomen avatuksi normaaliin 24.9.2021.

Mutta koska virus ei ole kuullutkaan hallituksemme onnistumisesta, kirjan ilmestymistä on lykätty ensi vuoteen – niin hölmöjä eivät edes propagandistit ole, sillä he tietävät, että toivottu viesti menee läpi vain, jos siinä on edes hitunen totuutta tukemassa suurta tarinaa.

Nyt samaan aikaan, kun Suomen sairastumisluvut ovat historiallisen korkeat, pääministeri on leikkinyt kuurupiiloa useamman viikon – paitsi osallistumalla Helsingin yöelämään.

Ote kirjan esittelytekstistä: ”Maaliskuussa 2020 koronapandemia osui Suomeen tavalla, jota kukaan ei ollut osannut aavistaa. ’Miten Suomi päätti voittaa koronan’ on historiallinen ja autenttisuudessaan ainutlaatuinen kirja. Se perustuu Suomen hallituksen johtoviisikon jäsenten ja parin muun avainministerin kriisin aikana antamiin haastatteluihin. Suomen hallituksen keskeiset päättäjät, viisi nuorta naista, herättivät maailmanlaajuista huomiota, jopa ihailua.” Kuva ja tekstin lähde Into Kustannus.

Kahlaamme parhaillaan poliittisessa propagandahyhmässä, jonka tehtävänä on herättää ja ylläpitää pelkoa. Käytössä on mm. hybridistrategia, jonka sisällöstä ei ole käyty julkista keskustelua, vaikka se sisältää avoimesti tietoa vaikuttamispyrkimyksistä.

Käytössä on myös vaikutusmuotoilua: tönäisyteorian, siemenen kylväminen – ja jalka oven väliin -tapaisia käyttäytymistieteellisiä hivuttamis-, suostuttelu- ja vaikutustekniikoita sekä tunneviestintää, joilla kansalaisia ohjataan virallisen politiikan tahtomaan suuntaan. Lopputuloksena on rottakoe, joka tehdään ihmisillä.

Joukkopsykoosiin manipuloidut yhteiskunnat ohjataan hylkäämään historiallisesti läntisten yhteiskuntien ainutlaatuiset saavutukset kuten kansalaisten perusoikeudet – ihmisoikeudet – jotka ovat mahdollistaneet lännen kukoistuksen, yksilön aseman tunnustamisen, demokratian ja kulttuurin perustan – ja erottaneet meidät diktatuureista ja sosialistisista utopioista, joita on pidetty yllä pakkokeinoin ja terrorilla.

On hyvä muistaa, että perusoikeudet eivät ole tulleet osaksi yhteiskuntaa ilmaiseksi ja vailla taistelua sekä uhreja. Siksi niitä ei pidä luovuttaa tai vaatia luovutettavaksi jopa itse, vaikka poliitikot antavat ymmärtää, että se tapahtuu yhteiseksi hyväksi.

Myös ravintola-alalla on metelöiviä ja vaikutusvaltaisia toimijoita, jotka ovat lyhytnäköisyyttään vaatimassa – liiketoiminnan turvaamisen näkökulmasta – kansalaisten perusoikeuksien rajoituksia.

Yleisön pyynnöstä, tässä teille vapauden nimissä lisää kontrollia!

”He, jotka luopuvat yksilön perusoikeuksista saadakseen hetken väliaikaista turvallisuutta, eivät ansaitse vapauksia eivätkä turvaakaan”, Yhdysvaltain perustamisen ja perustuslain keskeinen vaikuttaja Benjamin Franklin on sanonut.

Onko eettistä pelotella kansalaisia ns. suuremman hyvän puolesta?

Vaikka tiettyjä pakkokeinoja voidaan perustella valtion liberaalilla teorialla, kaikki valtion toimet eivät tietenkään ole hyväksyttyjä liberaalista näkökulmasta.

Liberaalien ajattelijoiden mukaan ei ole niin, että valtion pitäisi toimiensa ohjenuorana huomioida vain yksilöiden perusoikeudet. Englantilainen John Stuart Mill (1806-1873) on 1800-luvun vaikutusvaltaisimmista klassisen liberalismin teoreetikoista. Millin mukaan yksilön vapaudenoikeus on periaatteessa etusijalla yhteisön asettamiin rajoituksiin nähden. Oikeus vapauteen ei kuitenkaan ole rajaton.

John Stuart Millin mukaan ryhmän itsesuojelu on syy rajoittaa yksilön vapautta. Toisin sanoen, jos pitää suojella yhteisöä, yksilön oikeuksia voidaan – tai jopa täytyy – rajoittaa.

Yhteisön suojeleminen on valtion ensisijainen tehtävä. Jos yhteisöä ei suojella, yksilön oikeuksien suojelu käy mahdottomaksi. Silti yksilön ja yhteisön edut on tasapainotettava:

– Ovatko valtion pakkokeinot oikeasti tehokkaita?
– Johtaisivatko lievemmät toimenpiteet vastaavaan tulokseen?
– Oikeuttaako tavoitteeseen pyrkiminen esimerkiksi kansalaisten pitkäaikaiset psyykkiset vauriot,
itsetuhoisen käyttäytymisen aiheuttamat perhetragediat, sekä päätepisteenä itsemurhat?
– Oikeuttaako tavoitteeseen pyrkiminen kansalaisten perusoikeuksien sivuuttamiseen kuten vapauteen yrittää ja oikeuteen tehdä työtä?

Juuri siksi hallituksen rajoitustoimien oikeudellisuutta, välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta korostetaan siitäkin huolimatta, että kansalaisten keskuudesta kuuluu huutoa oikeusoppineiden sivuuttamiseksi osana ongelmanratkaisua tiukempien rajoitusvaatimusten tieltä.

Juuri toimien välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden arvioinnin takia Matkailu- ja ravintola-alan etujärjestö Mara on tehtaillut syksyn aikana joukon valituksia oikeuskanslerille sekä hallinto-oikeuksiin.

Hallituksen ideologisen verhon takaa saattaa olla vaikea hahmottaa, milloin päätöksenteko on mielivaltaista ja yhtyeiskuntaa ohjataan tässä tilanteessa vastoin lääketieteellisiä ja tieteellisiä havaintoja tai lähtökohtaisesti sivuuttamalla ne.

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla – ideologialla.

Valtion oletetaan toimivan pandemian kaltaisessa kriisissä rationaalisten periaatteiden mukaisesti ja sen on perustettava päätöksensä päteviin ja perusteltuihin argumentteihin. Samalla on huomioitava laillisuus, oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus – sekä pidettävä kirkkaana päätösten välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus.

Koronapassin kaltainen – jatkossa alati sisältöä vaihtava kontrollijärjestelmä rikkoo periaatteet, mitkä miellämme keskeisiksi pohjoismaisen yhteiskuntamallin arvoiksi: avoimuuden, tasa-arvon ja demokratian.

Kukaan ei voi ravintola-alalla oikeasti uskoa, että koronapassi olisi järjestelmänä väliaikainen, tai että passin tarkoituksena olisi edistää ravintoloiden toimintaa.

Koska politiikan näytelmään ei kuulu erehtyminen, sulkujen, rajoitusten ja mm. sosiaalisen etäisyyden vaatimuksen psykologisia vaikutuksia ja psyykkisiä seuraamuksia ei käsitellä – ainakaan julkisuudessa. Kiitos mm. laiskan journalismin. Silti seuraamukset eivät lakkaa olemasta.

Sosiaalinen paine, ystävät, työtoverit, instituutiot, media ja valtionjohto vievät kansalaisia tilanteeseen, jossa omassa päässä alkaa kaikua kysymyksiä: Olenko tehnyt oikein? Ovatko muut tehneet oikein?

Häpeä, syyllisyyden ja hukassa olemisen tunne nostavat päätään, koska taustalla lymyää omien eettisten ja moraalisten periaatteiden hylkääminen. Ympäristö ja yhteiskunnan hierarkian ylätaso – todelliset hallintoinfluensserit – ovat painostaneet ajattelemaan ja toimimaan vastoin kansalaisten omaa moraalista kompassia.

Moral injury, moraalinen vamma on käsite, jolla kuvattiin Vietnamin sodan kokeneiden sotilaiden persoonallisuusmuutoksia psyykkisten osumien takia. Moraalinen vamma tarkoittaa sitä, että henkilön syvimmät moraaliset periaatteet ovat rikkoutuneet.

Moraalinen vamma johtaa masentuneisuuteen, sosiaaliseen eristäytymiseen, itsetuhoiseen käytökseen ja itsemurhiin. Kuvaan kuuluu myös auktoriteettien ja poliittisten johtajien halveksunta.

Myrkyllinen johtajuus aiheuttaa moraalista vahinkoa ja eksistentiaalista, ihmisen olemassaolon kriisiä.

Tämä prosessi on käynnissä niin terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa kuin rokotetut-rokottamattomat -asetelmassa. Lasten ja nuorten psyykkisiin stressikokemuksiin kuten koronan ja ilmastonmuutoksen cocktailvaikutukseen, pelkoon, voimattomuuteen ja toivottomuuteen viitataan vain satunnaisesti – koska agenda, koska suuri menestyskertomus, koska teatteri, koska lojaalius.

On helpompi olla käsittelemättä asiaa, joka tiedetään tapahtuvaksi, josta emme tiedä paljoakaan ja jonka ratkaisu puuttuu.

Nyt harjoitetut perusoikeuksien loukkaukset ja moraalisen vamman aiheuttaminen ovat merkki epäonnistuneesta sekä osaamattomuutta ja näköalattomuutta peittelevästä politiikasta.

Olemme jo pitkällä yhteiskunnan rapautumisessa, kun emme enää kykene havaitsemaan virheitä tai olemme kykenemättömiä korjausliikkeisiin, koska ajatuksemme ja kätemme ovat poliittisesti sidotut.

Virallista poliittista agendaa propagoidaan ja ehdollistetaan meille voimakkaasti, minkä tarkoituksena on väkevöittää ideologiaa.

Missä älymystö luuraa – ai siis mikä?

Karl Marx painotti, että eliitti on propagandan tärkein kohde. Se, mitä kadun taavi ajattelee, on vähemmän tärkeää kuin yhteiskunnan ylemmillä tasoilla olevien uskomukset ja tottelevaisuus.

Kun poliittista agendaa halutaan edistää, eliitin on pysyttävä mukana. Eliitit ovat helposti kurissa, koska he pelkäävät tahriintumista ja asemansa horjumista sekä syrjäyttämistä.

Jos olet ihmetellyt, missä luuraa suomalainen älymystö, joka toisi esiin toisia näkökulmia, sellaista ei ole.

Potentiaalinen älymystö on sitoutettu osaksi järjestelmää apurahoilla, viroilla ja työpaikoilla, joissa yhdistyvät mukavuus, mutta samalla uhka syrjäyttämisestä. Näin luodaan vaikutelma, että vallitsee yksimielisyys ja vaihtoehdottomuus, vaikka linnarauha on olemassa vain eliittikuplan jäsenten päässä.

Tuskin olen ainoa, joka ihmettelee, missä ovat psykologit, psykiatrit ja sosiologit sekä mm. historioitsijat, jotka kertoisivat meille, miten meihin vaikutetaan, mitä muutoksia sulut ja rajoitukset sekä eriarvoistava passijärjestelmä aiheuttavat yhteiskunnan rakenteisiin ja ihmisten käyttäytymiseen.

Tuskin olen ainoa, joka kaipaa selvityksiä, tutkimuksia, arvioita ja lukuja, mitä inhimillistä kärsimystä yhteiskunnan sulut, rajoitukset, sosiaalinen eristäytyminen ja etäisyyden pito, lomautukset, työttömyys, etätyö, etäopetus sekä toisten ihmisten pelko aiheuttavat – ja ovat jo aiheuttaneet.

On selvää, että ministeriöissä ja hallituksella on tietoa asiasta, mutta tieto piilotetaan, koska sillä ei voi rehennellä.

Kun hallitus ja virkamiehet puhuvat tietoon ja tieteeseen perustuvasta päätöksenteosta, he tarkoittavat, että meidän pitää seurata poliittista suurta kertomusta. Se, jos mikä, on tieteen vastaisuutta.

Päätösten moraalista arvoa tulkitaan tällä hetkellä vain lojaalisuuden perusteella. Eettisiä kyseenalaistuksia ei ole. Eri mieltä oleminen on väkivaltaa. Kyseenalaistaminen on kiihkoilua, öyhöttämistä ja tautimyönteisyyttä eli kaikkiaan vääräoppista.

Tieteen korruptoitumisesta

Miten tämä liittyy ravintolarajoituksiin ja koronapassiin?

Kaikin tavoin, mutta ravintolat sekä kulttuuri- ja tapahtuma-alat ovat vain surkuhupaisa detalji suuremmalla näyttämöllä.

Kun hallitus ja virkamiehet puhuvat tieteestä, se on sumuverho poliittisen agendan toteuttamiseksi.

Milloin muuten olemme nähneet näin monta politiikkaa tekevää terveysviranomaista ja sairaanhoitopiirien johtavaa lääkäriä?

Kummallakin ryhmällä on omat syynsä: virkamiehet ovat sidoksissa poliittiseen päätöksentekoon. Osalla virkamiehistä on lisäksi oma agenda ajettavanaan kuten olemme nähneet ravintoloiden jatkuvasta ja poukkoilevasta ja äkkiväärästä sääntelystä sekä kulttuurialojen avoimesta halveksunnasta. Johtavat lääkäritkään eivät voi jättää tilaisuutta käyttämättä, jotta sairaanhoidon resursointi kasvaisi.

Yhteistä poliitikoille, virkamiehille ja johtaville lääkäreille on ylläpitää pelon ilmapiiriä omien intressien takia.

Pelon ilmapiirin ja uhkakuvien aiheuttamat pitkäaikaiset psykologiset seuraukset eivät kuuluu keskusteluun. Niin viaton ei voi kukaan olla, etteikö ymmärrä, että laskua koronavuosista maksetaan vuosikymmeniä. Koronavuodet leimaavat mm. lasten ja nuorten elämää sukupolvikokemuksena, jota he kantavat kokemusta koko loppuikänsä niin hyvässä kuin pahassa.

Ravintoloiden roolin korostuminen koronan vastaisissa toimissa saa alati uusia muotoja. Tällä hetkellä koronapassi ja ravintolarajoitukset ovat keino painostaa rokottamattomia ottamaan piikin.

Mihin perustuu usko siihen, että ravintoloiden kurittaminen kasvattaa rokotushaluja? Kyse taitaa olla hallituksen harjoittamasta uskomushoidosta – ei kovasta tiedosta.

Nykyisessä muodossaan tiedettä vaivaa vääristyneiden kannustimien järjestelmä, jossa tieteen tekijät ja tutkijat on tuomittu jatkuvasti kilpailemaan apurahoista, määräaikaisista työsuhteista, täyspäiväisistä työpaikoista ja viroista sekä myötäilemään rahaa jakavia käsiä vain pysyäkseen pelissä mukana.

Vaikutukset ovat olleet selvät toistakymmentä vuotta, kun tieteen nimissä liioitellaan, vinoutetaan, vääristellään ja johdetaan harhaan sekä ideologisoidaan, jotta saadaan omalle työlle tai alalle rahoitusta. Yliopistojen sisältä kuuluu vain pientä piipitystä yliopiston itsenäisyyden ja riippumattoman tutkimuksen puolesta. Se kuuluisa pelko, joka kiteytyy jo niinkin banaalissa asiassa kuin somemölyn vaientamassa akateemisessa väessä.

Nyt on herättävä tunnistamaan virheitä ja tekemään korjausliikkeitä sekä tieteen itsenäisyyden palauttamiseksi että tiedon arvostamiseksi ja poliittisen ohjauksen rajaamiseksi.

Toistaiseksi ratin takana on kuin kännisiä, ja muu maailma on kohtalon uskoisesti mukana kyydissä ikkunat huurussa.

En pyri tällä artikkelilla mihinkään muuhun kuin muistuttamaan, että demokratian asemesta meillä on autoritaarisia, yksilön oikeudet ohittavia järjestelmiä, ja nyt olemme koronan varjolla hivuttautumassa sellaiseksi.

Teksti Eeropekka Rislakki
Kannen kuva Pixabay

 

CategoriesKolumnit

Facebook Comments