Sipilän hallituksen tavoite alkoholijuomien nautiskelun siirtämisestä kotisohvilta ravintoloihin on epäonnistunut surkeasti. Oluen myynti ravintolakanavan kautta laskee yhä. Vain joka seitsemäs olutlitra myydään ravintoloissa. Nykyhallituksen aikana anniskelusta on kadonnut jopa 30 miljoonaa oluttuoppia.
Olut on Suomen ylivoimaisesti myydyin alkoholijuoma. Olut on myös suosituin juomaryhmä ravintoloissa. Valviran tilastojen mukaan oluen osuus anniskelukanavan kautta myydyistä alkoholijuomista on hieman yli puolet.
Sipilän hallituksen normien purkutalkoiden tavoitteena on ollut siirtää alkoholijuomien nauttiminen kotisohvilta ja puistonpenkeiltä ravintoloihin. Haave on ollut hyvä ja kannatettava. Totuus on tosin toisenlainen. Oluen myynti ravintoloissa vain vähenee.
Satojen miljoonien eurojen lovi ravintoloiden olutmyynnissä.
Olutta myytiin anniskelukanavan kautta vuonna 2018 arviolta reilut 57 miljoonaa litraa. Ravintoloiden osuus Suomessa myytävistä olutlitroista on vajonnut 14,4 prosenttiin.
Kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus aloitti työnsä, anniskelumyynti oli 62,6 miljoonaa litraa vuodessa. Vuosimyynti on siis pudonnut tällä eduskuntakaudella reilut 5 miljoonaa litraa.
Luvut muuttuvat paljon rumemmiksi, kun lasketaan yhteen neljässä vuodessa ravintoloissa myymättä jääneiden oluiden määrä. Se on yli 15 miljoonaa litraa, mikä vastaa 30 miljoonaa tuoppia.
Eikä siinä kaikki. Kun nämä tuopit muutetaan rahaksi, totuus alkaa hahmottua. Jos oluttuopin keskihinnaksi otetaan 7 euroa, ravintoloiden liikevaihdosta on neljässä vuodessa kadonnut yli 200 miljoonaa euroa. Siis pelkästä olutmyynnistä.
Mainittakoon, että vuonna 2000 olutta myytin ravintoloissa 109 miljoonaa litraa – siis kaksi kertaa enemmän kuin nyt – ja anniskelun osuus oli niinkin korkea kuin 27,8 prosenttia. Muutos on ollut miljardien luokkaa.
Eihän tässä näin pitänyt käydä.
Kuluttaja äänestää kukkarollaan, ravintolat tuskailevat myyntikatteidensa kanssa.
Sipilän hallituskaudella inflaatio on pysynyt maltillisella tasolla. Vuonna 2018 kuluttajahintojen vuosimuutos oli Suomessa 1,1 prosenttia. Sen sijaan alkoholin ja tupakan hinnat nousivat 6,2 prosenttia.
Tavallinen oluenystävä on havainnut hintamuutoksen ravintolan tiskillä. Tuopin hinta kallistui monissa kapakoissa jälleen nyt vuoden alussa. On hyvin tavallista, että kotimaisesta oluesta saa olutravintolassa tai yökerhossa pulittaa yli 20 euroa litralta.
Puolen litran tuoppi on tässä nykyisin varsin kehno mittari, sillä monin paikoin 50 senttilitran annoskoko on liitutaululla muutettu 40 senttilitraksi hinnan pysyessä liki ennallaan. On selvää, että kympin tuopit eivät houkuttele asiakkaita illasta toiseen kapakkaan.
Nopea soittokierros tutuille ravintoloitsijoille paljastaa, että nykyisen hallituksen aikana eli vuosina 2015-2019 oluen anniskeluhinnat ovat nousseet jopa 15-20 prosenttia.
Syitä hintojen korotuspaineeseen on monia. Yksi on alkoholiverojen nostaminen. Toinen on monin paikoin pilviin karanneet vuokrakulut. Työvoima maksaa, mutta on välttämätön kuluerä, sillä osaava henkilökunta on myynnin tae.
Panimot siirtävät oluen valmistukseen liittyvien kustannusten kasvun ja verojen korotukset omiin myyntihintoihinsa. Erään ravintolayrittäjän kertoman mukaan oluen sisäänostohinta on noussut neljässä vuodessa 15 prosenttia.
Sen sijaan ravintoloissa kustannusten nousua ei kuitenkaan ole voitu viedä suoraan kuluttajahintoihin, vaan paljon on jouduttu repimään omasta katteesta. Ja näin kierre on valmis.
Samalla yhä useampi asiakas on antanut vastauksensa jatkuviin hintojen korotuksiin pienentämällä kertaostojaan ja harventamalla käyntikertojaan. Ja kun viikonloppuna lähdetään baariin, otetaan kunnon pohjat. Viimeinen Tallinnasta tuotu tölkki hörpätään huiviin kapakan ovella. Siinä säästyy selvää rahaa.
Ravintoloiden anniskelun arvonlisäveron laskeminen olisi alkusysäys horeca-alan elvytykselle.
Kapakoiden ovipumppua ei saada laulamaan hokkuspokkustempuilla. Jos ministereillä ja kansanedustajilla olisi ihan oikeasti halua elvyttää ravintola-alaa ja kehittää työllistävää palvelusektoria, olisi ryhdyttävä aitoihin normitalkoisiin.
Pelkästään työllisyyden ja kansantalouden näkökulmista matkailu- ja ravintola-alat ovat Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta avainasemassa. Tulevien vuosien työpaikat ja kansalaisten hyvinvointi luodaan yhä enemmän matkailu-, ravintola- ja hyvinvointipalveluilla, jotka tuovat duunipaikkojen ohella kipeästi tarvittavia verotuloja erityisesti maaseudulle ja haja-asutusaluille.
Yksittäisenä toimenpiteenä eduskunnan pitäisi toteuttaa anniskelun arvonlisäveron laskeminen nykyisestä 24:stä ruoan kanssa samalle tasolle eli 14 prosenttiin sekä ryhtyä laskemaan vähitellen mietojen alkoholijuomien valmisteveroja lähemmäksi naapurimaamme Ruotsin tasoa.
On kuitenkin turha kuvitella, että ennen kuin uudella eduskunnalla ja tulevalla hallituksella on edes kykyä pohtia, tai puhumattakaan toteuttaa, näitä fiskaalisia toimia, poliitikkojen sekä valtiovarainministeriön publikaanien perusajattelua pitää saada käännetyksi horeca-ystävällisempään suuntaan.
Matkailu- ja ravintola-alat on nostettava kansantalouden kannalta olennaiseksi ja vientiteollisuuteen rinnastettavaksi toimialaksi, johon sijoitettu euro tuo usein sen kaksinkertaisena takaisin. Samalla alkoholikauppaa ja anniskelua koskevan lainsäädännön valmistelu, lupatoiminta ja valvonta on siirrettävä sosiaali- ja terveysministeriöstä työvoima- ja elinkeinoministeriöön.
Mutta kun on se olut…
Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on Viisi Tähteä -verkkomedian toimituspäällikkö, joka nauttii oluensa mieluiten hyvässä seurassa anniskeluravintolassa.
Facebook Comments