K

Kantapöydässä: Asterixin ja Obelixin tiellä kohti olutseikkailuja

Gallialaisten sarjakuvahahmojen Asterixin ja Obelixin suu ei ollut tuohesta. Oluet ja tuhdit eväät maistuivat sankareillemme. Asterixin piirtäjä Albert Uderzo, 92, menehtyi sydänkohtaukseen 24. maaliskuuta kotonaan Ranskassa. Alkuperäinen Heikki Kähkösen pakina on vuodelta 2009.

Ensimmäisen kokemukseni brittiläiseen olueen sain jo pikkupoikana lukiessani Asterix-sarjakuvia. Eräässä hauskimmista albumeista, Asterix Britanniassa, Asterix ja Obelix matkustavat Englannin kanaalin yli auttamaan sukulaiskansaa kamppailussa roomalaisia vastaan. Vilskettä ja touhua tässä järjestykseltään kahdeksannessa Asterix-seikkailussa riittää, sillä osa tapahtumista etenee avattujen tynnyreiden sisällön voimalla.

Tarinassa pieni britannialainen kylä taistelee Julius Caesarin joukkoja vastaan. Asterixin brittiläinen pikkuserkku Fritax saapuu Galliaan hakemaan taikajuomasta apua roomalaisten valloittajien vastaisessa taistelussa. Asterix ja Obelix päättävät lähteä avuksi taikajuomatynnyri mukanaan.

Britannian rantaan noustua Fritax johdattaa joukon majataloon, jossa heille tarjotaan olutta. ”Hyh!”, kuuluu saman tien Obelixin kommentti, johon Fritax vastaa, että ”Eikö olut ole tarpeeksi lämmintä? Pyydänkö lämmittämään…”.

Brittiläiset tavat eivät ota Obelixilta luonnistuakseen. Niinpä seuraavassa majatalossa lempeä jätti toteaa, että ”Nuo Britannialaiset ovat…”, mihin Asterix puuskahtaa legendaariseksi muodostuneella repliikillään: ”Juo nyt oluesi ennen kuin se jäähtyy.”

Juomien nautiskelun, merirosvojen ja legioonalaisten pieksämisen sekä krapulahuumorin sävyttämä sarjakuvakirja julkaistiin Ranskassa vuonna 1966. Se saavutti heti suuren suosion. Suomeksi albumi ilmestyi 1971 sekä uusittuna painoksena 2012 ja 2019.

Obelix tutustuu oluen saloihin Asterix Britanniassa -seikkailussa. Kuva: Egmont.

René Goscinnyn käsikirjoittama ja Albert Uderzon piirtämä Asterix näki päivänvalon ranskalaisessa Pilote-lehdessä lokakuussa 1959. Ensimmäinen albumi, Asterix Gallialainen (ransk. Astérix le Gaulois), julkaistiin vuonna 1961. Siinä olut ei ollut vielä mukana, vaan keskeisenä nautintoaineena oli tietäjä Akvavitixin taikajuoma.

Oluen vuoro tulee jo heti toisessa Asterix-albumissa Kultainen Sirppi, jossa ystävykset tekevät matkaa Gallian pääkaupunkiin Parisiumiin. Maantien varrella oleva taverna Iloinen Avernelainen tarjoaa matkalaisille ”Akvitanian viinejä ja oltta”.

Asterix tilaakin isännältä kaksi tuoppia, joista Obelix kumoaa omansa kertasiemauksella. Myöhemmin parivaljakko pistää parisiumilaisen kapakan remonttiin juotuaan vuohenmaitoa.

Albumissa Asterix ja Alppikukka Obelix osoittautuu oikeaksi olviveikoksi. Kaukana Alpeilla, nykyisen Sveitsin tienoilla, Obelix kiskaisee ensin nälkäänsä helvetialaisten isäntien juustofonduen ja sammuttaa sitten janonsa tynnyrillisellä olutta. Lopuksi hän sammua nyykähtää vuoren rinteeseen.

Asterix ja Alppikukka. Kuva: Egmont.

Britannian, Helvetian ja Parisiumin ohella Asterix ja Obelix törmäävät kaiken maailman oluisiin vielä monta kertaa. Asterix Hispaniassa -kirjassa sankarit käyvät tyypillisessä vandalucialaisessa majatalossa, jossa syödään tekstin mukaan hilpeä illallinen. Tarjolla on ”Päivän annos”, joka sisältää ”Makkaroita, kaalia ja laardia. Juomana olutta”.

Päällikkö Aladobix paljastuu myös olutsiepoksi ja oluenpanijaksi. Albumissa Asterixin harharetket päällikkö löhöää rennossa jörndonnermaisessa asennossa kotitalonsa edustalla. Hän nostaa vaahtoavan haarikkaansa ja huutaa ohikulkevalle Akvavitixille, että ”Terve, druidi. Olueni on valmista. Tule maistamaan.”

Sarjakuvilla oli minulle pikkuvesselinä suuri merkitys. Asterixin, Tintin ja Ahmed Ahneen kautta hahmotin tietokirjojen ja telkkarin välittämää maailmankuvaa aivan uudelta kantilta. Itse asiassa luulin hyvin pitkään, että englantilaiset todella juovat oluensa lämpimänä tai jopa lämmitettynä, kuten sarjakuvassa kerrotaan.

Oikea totuus valkeni minulle viimeistään, kun piipahdin 1980-luvulla ensimmäistä kertaa Lontoossa oikeassa brittipubissa ja sain maistettavakseni cask alea. Sitä ei tarvinnut lämmittää, mutta pumppuhanasta valutettu bitteri osaltaan saattoi minut olutmatkalle, jolta ei ole ollut paluuta.

Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on Viisi Tähteä -median toimituspäällikkö ja brittiläisten oluiden ystävä. Maistuvatpa hänelle monen muunkin maan mallasjuomat. Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu HOK-Elannon OlutHuoneiden verkkosivuilla kuukauden pakinana marraskussa 2009.

Facebook Comments