Miksi valtion on kevennettävä olutverotusta, kun panimot ja oluenjälleenmyyjät suorastaan rypevät rahassa? Näin kysyy Tallinnassa työskentelevä toimittaja Sami Lotila.
Suomen panimoteollisuuden edunvalvoja Panimoliitto ei jätä käyttämättä ainuttakaan mahdollisuutta moittia Suomea liian kireästä olutverotuksesta — ei edes nykytilanteessa, jossa Suomi on keventämässä oluen verotusta. Panimoliittoa ei sovi tästä kuitenkaan moittia, sillä se tekee vain sitä, minkä takia se on olemassa.
Suomen hallitus on pudottamassa olutveroa 4,9 prosentilla, mikä merkitsee vuositasolla 25 miljoonan euron siirtämistä valtionkassasta oluen valmistajille, kuluttajille ja kauppiaille. Se jää nähtäväksi, kuinka paljon ja kuinka kauan kuluttaja hyötyy tästä valmisteveron keventämisestä.
”Veronkevennys on merkittävä millä tahansa mittapuulla mitattuna, mutta Panimoliitolle sekään ei ole tarpeeksi.”
Tuoreessa tiedotteessaan Panimoliitto kertoo olutveron olevan Suomessa yhä kolme kertaa korkeampi kuin Virossa ja sen vuoksi olutsalkku maksaa Suomessa “jopa yli 22 euroa enemmän” kuin Virossa. Panimoliiton tiedote on saanut laajasti näkyvyyttä Suomen eri medioissa.
Hintavertailuunsa Panimoliitto on valinnut salkullisen suomalaista 5,2-prosenttista Lapin Kulta -olutta, joka liiton mukaan maksaa esimerkiksi Citymarket Sellossa 39,12 euroa ja Citymarket Iso Omenassa 39,60 euroa. Tallinnan SuperAlkossa sama salkku maksaa Panimoliiton mukaan puolestaan 16,99 euroa.
Noita euromääriä vertaamalla näyttää tosiaan siltä, että Lapin Kulta -salkku maksaa Suomessa yli 22 euroa enemmän.
”Vertailuaan tehdessä Panimoliitolta on kuitenkin unohtunut pari seikkaa, mitkä tasoittavat huomattavasti tilannetta Viron ja Suomen välillä.”
Ensinnäkin Panimoliitto vertaa Suomen palautuspantillista hintaa Viron pantittomaan hintaan. Suomessa kyseiset Citymarketin hinnat sisältävät purkkien pantit, eli yhteensä 3,60 euroa.
SuperAlkon kohdalla Panimoliitto sen sijaan unohtaa lisätä 16,99 euron hintaan virolaiset purkkipantit eli yhteensä 2,40 euroa. Tämä kun otetaan huomioon, niin ero salkkujen hinnoissa kutistuu “vain” alle 20 euroon.
Lisäksi on otettava huomioon se, että virolaisia purkkipantteja ei voi lunastaa Suomessa. Kokemus ja käytäntö on osoittanut, että vain harva suomalainen vie Virosta ostamiaan purkkeja ja muita juomapakkauksia takaisin Viroon. Eikä Viro edes halua niitä takaisin, sillä Suomesta tuodut pantit imisivät Viron kierrätysjärjestelmän rahasta tyhjäksi.
”Tallinnan satamassa on jopa järjestetty tölkkiratsioita, joissa Suomesta tuotuja virolaisia panttipurkkeja on otettu viranomaisten haltuun, koska niitä on liikaa.”
Eli pitäisi verrata Suomen pantitonta hintaa Viron pantilliseen hintaan, jos halutaan totuudenmukainen tulos. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että Citymarket Iso Omenasta Lapin Kulta -salkun saa 36 eurolla ja SuperAlkossa se maksaa 19,39 euroa.
Näin ollen Panimoliiton ilmoittama “yli 22 euron ero” olutsalkkujen hinnoissa kutistuukin “yli 16 euron eroon”.
Alkoholipolitiikankin suhteenkin Viro ja Suomi elävät eri maailmoissa
Totta kai 16 euroakin on paljon, kun kyseessä on olutsalkun hinta. Jos suomalaisessa kotitaloudessa hörpätään neljä purkkia olutta viikossa, niin yksi olutsalkku riittää kuudeksi viikoksi. Kuuden viikon jaksoja vuoteen mahtuu melkein yhdeksän, eli jos kotitalous hakee salkkunsa Virosta niin se säästää vuodessa yli 130 euroa.
Kun 130 eurosta vähennetään edestakainen laivamatka Tallinnaan niin säästöä jää yhä useita kymppejä per vuosi. Jos Tallinnan-reissuja tulee useampia, ja Tallinnassa mahdollisesti myös yövytään, niin säästöt sulavat siihen.
Lisäsäästöä voi syntyä, jos Virosta tai laivalta ostaa samalla muitakin alkoholijuomia. Jos kriteerinä on edullinen hinta, niin paljoa muuta ei Virossa olekaan enää ostettavaa.
”Sitä suomalainen alkoholinkuluttaja, tai Panimoliittokaan, tuskin harvemmin ajattelee, millaisessa todellisuudessa Viro tekee omia linjauksiaan alkoholiveron suhteen.”
Eikä sitä, että virolaisella tulotasolla ja ostovoimalla suomalaisittain edullinen alkoholi saattaakin olla virolaiselle erittäin kallista, ja tämä pätee myös Lapin Kullan kaltaiseen tuontiolueen.
Viroa ja Suomea on vaikea verrata toisiinsa, ja tämä pätee lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin. Aina löytyy muttia. Viimeksi tänään opin, ettei auton renkaidenvaihdon hintaa Virossa ja Suomessa voi verrata toisiinsa, sillä suomalaisissa autoissa on tuplavanteet mutta virolaisissa ei. Alkoholipolitiikankin suhteenkin Viro ja Suomi elävät eri maailmoissa.
Viro pyrkii pitämään alkoholiveronsa matalana, koska edullinen alkoholi on ja pysyy Viron matkailuelinkeinon veturina.
”Itse olen tyytyväinen siitä, että Suomeen turistit tulevat pääosin muista syistä kuin halvan oluen takia.”
Viro nostaisi veroa mielellään enemmänkin mutta ei voi tehdä niin, sillä siinä tapauksessa kävisi samalla lailla kuin neljä-viisi vuotta sitten: alkoholin kallistuessa suomalainen turismi Viroon sakkasi ja virolaiset itse lähtivät alkoholiostoksille etelänaapuriin Latviaan, jossa vero oli ja yhä on matalampi. Viron oli kevennettävä alkoholiverotustaan radikaalisti.
”Toisin kuin Suomi, Viro päinvastoin nostaa alkoholiveroaan.”
Seuraavan kolmen vuoden aikana Viro korottaa alkoholiveroaan vuosittain viidellä prosentilla, minkä pitäisi tuoda valtionkassaan lisätuloja parikymmentä miljoonaa euroa per vuosi, ja vuonna 2027 jo 37,8 miljoonaa euroa. Suurin osa näistä rahoista tulee virolaisten omista taskuista.
Veronkorotukset ovat Viron valtiovallalta rohkea veto panimoteollisuudenkin suhteen, sillä oluttuotanto romahti Virossa viime vuonna peräti 12 prosentilla verrattuna edellisvuoteen.
Virossa panimoteollisuudella ei ole yhtä terhakkaa edunvalvojaa kuin Suomessa.
Jonakin päivänä Viro ei ole riippuvainen suomalaisten alkoholirallista
Joskus tulevaisuudessa Virossa ja Suomessa saattaa olla samansuuruinen alkoholivero ja myös oluen vähittäishinta saattaa olla sama Helsingin ja Tallinnan myymälöissä. Joissakin tapauksissa näin jo onkin ja esimerkiksi alle viisiprosenttinen virolainen Saku-olut on hetkittäin ollut Helsingin kaupoissa edullisempaa kuin Tallinnassa.
Juuri valmistajat ja kauppiaathan käärivät taskuihinsa leijonanosan oluen tuotoista, oli veroaste mikä hyvänsä.
”On outoa, miten juurikin panimoala on vaatimassa Suomessa veronkevennyksiä, sillä kyseessä on erittäin kannattava toimiala.”
Kannattaa tsekata Lapin Kullan valmistajan Hartwallin tulos viime vuodelta, tai Hartwallin omistajan Royal Unibrew -konsernin tulos. Sama pätee Sinebrychoff-panimoon ja sen omistajaan Carlsbergiin.
Sillä suunnalla on reippaasti enemmän löysää rahaa kuin konkurssikypsällä Suomen valtiolla. Olutveron kevennyshän nimenomaan pienentää valtion verokertymää.
Vaikka oluen kohdalla katteet ovatkin pienet, niin niistä voisivat kenties tinkiä myös oluen jälleenmyyjät kuten vaikkapa Citymarkettien omistaja Kesko, tai S-ryhmä. Ne suorastaan rypevät rahassa, toisin kuin valtaosa oluen kuluttajista.
”Kauppa voisi tinkiä omista katteistaan saman verran kuin valmisteveron keventäminen pudottaa olutpurkin hintaa ensi vuonna, eli kolmella sentillä per purkki.”
Virosta vielä sen verran, että joskus tulevaisuudessa Viro ehkä myös käyttää alkoholiverotulojaan alkoholin aiheuttamien terveyshaittojen korjaamiseen ja ennaltaehkäisyyn samalla tavalla kuin Suomi. Vielä toistaiseksi se ei niin juurikaan tee.
Virossa lähtökohtaisesti jokainen vastaa itse omista päätöksistään ja myös terveydestään. Jos joku haluaa juoda terveytensä, niin yhteiskunnalta hän saa apua ongelmiinsa vain minimaalisesti.
Joskus tulevaisuudessa Viron talous ei ole enää yhtä riippuvainen suomalaisesta alkoholirallista, ja siitä palkkansa välittömästi ja välillisesti tienaavat tuhannet tai kymmenet tuhannet virolaiset voivat työllistyä joillain muilla aloilla.
”Sekin tuppaa Suomessa unohtumaan, että jo nyt Virokin verottaa olutta erityisen raskaasti ja on eurooppalaisessa vertailussa kärkisijoilla. EU:n kärkipaikka toki pysyy Suomella.”
Euroopan alhaisin olutvero taitaa olla Bulgariassa, joten pitäisikö Panimoliiton seuraavaksi verrata olutsalkun hintaa Helsingissä ja Sofiassa?
Voin antaa vihjeen mahdollisen vertailun tekemiseen: Bulgariassa ei ole juomapakkauksille lainkaan yleistä palautuspanttijärjestelmää, mutta kauppojen tuulikaapeissa on koreja, joihin pullojaan saa viedä. Oluen hintaan siis ei lisätä pantteja.
Teksti Sami Lotila
Kuvat: Heikki Kähkönen
Facebook Comments