Arto Koskelo kävi nuuskimassa torstaina avautuvan ravintola Oran tunnelmia Helsingin Huvilakadulla. Tuore maali tuoksui, kun kalusteita kannettiin sisään.
Ora avautuu paikalle, jossa Sasu Laukkonen pyöritti vielä kesän korvilla 23-paikkaista Chef & Sommelier -ravintolaa. Se pokkasi seitsemän vuoden olemassaolonsa aikana liki kaikki mahdolliset tunnustukset.
Kuinka luoda jotain uutta kaikilla mittareilla mitattuna toimineen tilalle? Siinäpä Laukkosen pulma.
Ensivaikutelmani on, että Ora tuo muutoksia Chefiin nähden paljonkin, mutta ne ovat ennemmin hiovia ja toimintaa terävöittäviä kuin taivaankappaleita kiertoradoilta suistavia muutoksia.
Ellei sitten puhuta Chef & Sommelier -nimen mukana lähteneestä Michelin-tähdestä, jonka lipumiseen sormien välistä harva kykenisi suhtautumaan yhtä letkeästi kuin Laukkonen. Laukkonen kertoo nukkuvansa yönsä hyvin päätöksensä kanssa, mikä todentuu myös hänen levollisessa olemuksessaan.
Oran keittiön filosofia pysyy suhteellisen samana kuin Chefissä: lautasille nostellaan sesonkinvetoista, luonnonmukaista ja lähellä tuotettua.
Monissa liemissä keitetty keittiömestari näyttää heinäkuun viimeisenä päivänä akkunsa ladanneelta, vaikka on sutinut maalia seiniin ja kasannut keittiötä (salin seinät ovat vaaleiden koivupaanujen peitossa, keittiön tasot tummaa kiveä).
Samalla hän näyttää yllättävän nälkäiseltä sikin sokin olevien tuolien ja maalipurkkien keskellä. Onko tässä oikeasti syntymässä jotain aivan uutta? Vieläkö vanha jaksaa vääntää?
”Ei jännitä, mutta pelottaa. Paljon. Mutta hyvällä tavalla”, Laukkonen kertoo käsitellessään kolme varttia sitten poimittuja kumpulalaisia kesäkurpitsan kukintoja, jotka joku kantoi juuri sisään ovesta muovipussissa.
”Haistahan tätä”, hän kehottaa silmät loistaen. Haistetaan, tuoreelta tuoksuu.
Katselen ympärilleni. Koivupaanuilla sisustetut seinät näyttävät tyhjässä tilassa hyviltä. Niitä tekee mieli hipelöidä sormenpäillään jatkuvasti. Skandiminimalismi luo tilaan uudenlaisen tunnelman, joka ei voi olla vaikuttamatta syömisen kokemukseen.
Poissa on Chef & Sommelierin kotoileva, vähän lupaava ja murretun sävyinen sali.
Nimen ja sisustuksen lisäksi myös henkilökunta on vaihtunut. Ikoninen sommelier Johan Borgar, jonka kätilöimänä monet saivat ensikosketuksensa alkuviineihin, ei ole enää osa joukkuetta. Se jättää miestä suuremman aukon Huvilakadulle ja konkretisoi minulle Chef & Sommelierin loppumisen peruuttamattomuuden. ”Se todella tapahtui.”
Harva uskaltaa astua syrjään huipulta. Ne, joilla siihen riittää kanttia, eivät ole päätyneet asemaansa vahingossa, joten se siitä. Herrojen teiden kerrotaan eronneen hyvissä tunnelmissa.
Oran sommelierina toimii mainio Noora Sipilä, joka on kaatanut viiniä aiemmin muun muassa Kaskiksessa ja Murussa. Hänen kanssaan salista vastaa Tiina Kontkanen, sekä tietenkin Laukkonen, joka tuskin pysyisi poissa salista, vaikka hänet kahlehdittaisiin kellariin ennen serviisin alkua.
Syöminen Laukkosen ravintolassa muistuttaa kokemuksena osallistumista gastronomiseen näytelmään. Kokit tulevat tarinoimaan asiakasta lähelle ja antavat itsestään paljon, myös sanamäärässä laskettuna.
Tämän vuoksi monet rakastivat Chef & Sommelieria. Eräät vaikeroivat väsymättä, etteivät kestä kuunnella kokkien viipyilevää tarinointia ruoasta.
Tällaisen kokemuksen tarjonnee myös Ora, terävöitetysti tai steroideissa.
Ravintolan pikkuruinen keittiö on avattu kokonaan salin puolelta seinää myöten, hieman samalla tapaa kuin Albertinkadun Grönissä. Kokit voivat vastedes huudella tunteisiin vetoavia pikkutarinoita piisin ääreltä.
Puuseppä Joonas Vaissin valmistavat epäsymmetriset ruokailupöydät vahvistavat vainuni oikeaksi. Orassa on tarjolla kahden ja neljän hengen pöytiä, joissa istutaan erikoisella tavalla katse keittiön suuntaan.
Syöjät istuvat pyöreiden kulmien kohdalla rintamasuunta näyttämölle päin. Tämä on Laukkosen show.
Egot tekevät paluuta keittämisen terävimpään kärkeen. Pinnassa ne ovat toki olleet läpi vuosien, mutta eivät pinnalla. Sipsuttelu asian ympärillä kuitenkin vähenee paraikaa.
Oran pöytien kaltaisia heikkoja signaaleja on tarjolla.
Näissä yksityiskohdissa manifestoitunee puheissa mainittu ”tekemisen terävöityminen”, joka kaikuu myös Oran piikkiin viittaavassa nimessä. Onko se piikki perseessä vai entistä terävämpi keihäänkärki, selviää pian.
Selvää on, että Sydänsuruja hoidattavien tai yritysfuusioita järjestelevien kannattaa suunnata toisaalle.
Rinnalleen Laukkonen on pestannut Ludviginkadun Ragusta tutun Erno Kemin, jolla on vetovastuu keittiöstä. Laukkonen ei siis ole Oran keittiömestari. Hänen tehtävänsä on enemmänkin ruoan suurten linjojen piirtäminen ja raaka-ainetuottajien kanssa pelaaminen.
Laukkonen ylistää Kemin silmää annosten kauneudelle, mikä voitaneen lukea mestarin tunnustukseksi siitä, ettei instagram-annosten valmistaminen ole koskaan ollut hänen suurin vahvuutensa. Kemin ja Laukkosen kyökkijoukkuetta täydentää muutaman kuukauden remmissä mukana ollut Adam Kavanagh.
Oran aukioloajat jatkavat BasBasin käynnistelemää uudelleenmäärittelyä, sillä ravintola on säpissä sunnuntaista keskiviikkoon saakka. Laukkosen mukaan henkilökunta viettää välipäivät vapaalla.
huippuravintolan meininki on usein sen verran hikistä, että vertautuu kaakkoisaasialaiseen sweatshopiin. Orassa henkilökunnan mehuja ei silti haluta puristaa viimeiseen pisaraan saakka.
Ora tarjoaa perjantaisin ja lauantaisin lounasta. Laukkonen laskeskelee ravintolan tuloksen pysyvän muutosten myötä laskennallisesti muuttumattomana. Lounaan syöminen tarjoaa asiakkaalle identtisen kokemuksen illan kanssa. Se on paitsi tuoretta ajattelua, tervetullutta ravintolassa, joka joutuu kauppaamaan ei-oota jo ennen avaamista.
Vinkki: ravintolan paras paikka löytynee tiskin päästä, jossa on asiakaspaikka yhdelle. Yksisarvisten kanssa harvinaisuudessa kilpailevia yksinsyöjiä hellitään.
Oran lista elää viikosta toiseen. Kuten ympäröivässä kaupunkiluonnossa, kesä ei ala taikasauvan heilautuksella kesäkuun ensimmäinen päivä, hyvä jos heinäkuussakaan. Myöskään ravintolan menua ei vaihdeta ennalta sovittuina päivinä.
Oran ruokalista liukuu mikrosesongista toiseen. Vadelmien kausi kestää vain joitakin viikkoja, minkä aikana syödään vadelmia ja niin edelleen.
Avaamattoman ravintolan tarjoamasta ruoasta on paha mennä sanomaan, mutta ennakkovaikutelman perusteella Huvilakadulle on avautumassa jotakin aidosti kiinnostavaa, vanhastaan tuttua ja edelleen kiehtovaa.
Ravintola Ora avaa ovensa torstaina 3.8. osoitteessa Huvilakatu 28.
Facebook Comments