Viiden Tähden viime viikolla esiin nostama Helsingin vihreiden kaupunginvaltuutetun ja vegaanin Kaisa Hernbergin loukkaantuminen ravintola BasBasin vegaanisten annosten tarjontaan nosti monia kipupisteitä näkyville. Eikä nyt ole kyse niin tarjoilijan kuin asiakkaan väitetystä huonosta käytöksestä – eikä siitä, että BasBas ei ole vegaaninen vaan ns. vegaaniystävällinen ravintola. ”Vegaaneille kyse on isommasta asiasta: vegaanius on ihmisoikeus”, Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki kirjoittaa vegaanianalyysissään.
Vegaaneihin liittyy monia stereotypioita. Vihreiden vaikuttaja Kaisa Hernberg sekä moni muu keskusteluun osallistunut vegaani vahvisti ennakkokäsityksiä, joten moni vegaani saa katsoa asiassa peiliin.
Useiden vegaanien lähtökohta on, että heillä on oikeus saada vegaanista ruokaa valitsemassaan ravintolassa riippumatta siitä, mikä on ravintolan konsepti.
Vegaanien oikeudet ylittävät ravintolan oikeuden määritellä linjansa – ravintolalla ei ole oikeutta valita asiakkaitaan.
Moni sekasyöjä muistutti keskustelussa, että he eivät saa vegaaniravintolassa pihviä tai muuta liharuokaa, eikä vegaaniravintolaan mennessä tule edes mieleen vaatia ravintolaa taipumaan asiakkaan liha- tai kalavaatimuksiin.
Esiin nousi myös toinen rintamalinja, jossa sekasyöjät reagoivat vegaanien asenteeseen: äänekkäisiin vaatimuksiin, ehdottomuuteen, hyvesignalointiin ja moraalisäteilyyn sekä uhriutumiseen.
Vegaanit puolestaan selittävät vastapuolen käyttäytymisen peloksi, joka perustuu väistämättömän muutoksen vastustamiseen. Selityksen takana on ajatus, että vegaanit edustavat korkeampaa ymmärrystä ja syvempää tietoa, joka johtaa oikeassa olemiseen.
Mistä sitten vegaanien asenne sekä oikeus vaatimuksiin nousee?
Suomessa kasvissyöjiä on arviolta 2-3 prosenttia väestöstä ja vegaaneja 0,5 prosenttia. Siten vegaanit ovat vähemmistö vähemmistön sisällä.
Vegaaniutopiaa esitetään voitonvarmana: veganismi nähdään maailmanpelastusoppina, sujuvana oikotienä ja ratkaisuna ilmastomuutoksen selättämiseksi. Lihansyöjät näyttäytyvät maailmanlopun airuina ja barbaarisina eläinten murhaajina.
Kasvissyönnin takana on pääosin neljä perustelua: 1) Eläinten hyvinvointi ja oikeudet / eettisyys, 2) terveys, 3) ympäristönsuojelu ja 4) uskonnolliset syyt. Vegaanit eivät ole kuitenkaan yhtenäinen ryhmä, sillä vegaaniuden ääripäät ovat terveysvegaanit ja eettiset vegaanit.
Eettisiin ja moraalisiin säännöstöihin sitoutuneiden vegaanien mielestä terveysvegaanit eivät ole vegaaneja oikeasta syystä, koska moraalinen ulottuvuus puuttuu.
Erityisesti eettinen veganismi on julkinen manifesti omasta valinnasta, identiteetistä, moraalista ja elämäntavasta, joka on eettisesti ylivertaista sekasyöjiin verrattuna.
Eettinen veganismi ei rajoitu vain ruokaan, sillä se on kokonaisvaltainen maailmankuva, jonka perusteella valitaan mm. kosmetiikkatuotteet ja rajataan vaatemateriaalit.
Eettisen veganismin toteuttaminen nähdään ihmisoikeutena. Siksi vegaanilla on oikeus saada vegaaniruokaa missä tahansa tilaisuudessa sekä ravintoloissa.
Vegaanius näyttäytyykin usein pikemmin ihmisvihalta kuin eläinrakkaudelta autoritaarisen ja totalitaarisen asenteen takia.
Vegaanijärjestöt vetoavat mm. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen vuodelta 1948. Lähtökohtana on artikla 25, jossa ravinto on yksi perusoikeuksista.
Kun tähän yhdistetään muita ihmisoikeuksia kuten mielipiteen- ja uskonnonvapaus, vegaanius on ihmisoikeus muiden joukossa (näihin artikloihin vegaanit vetoavat: 1, 7, 18, 18, 22, 25, 28, ja 29).
Eettiset vegaanit viittaavat moniin muihinkin kansainvälisiin sopimuksiin kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artiklaan ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaudesta.
Myös Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICESCR) tukee artikla 11:n voimalla oikeutta kulttuurisesti hyväksyttävään ruokaan. Vegaanius on siten ihmisoikeus.
Erityisesti YK:n ihmisoikeusjulistuksen artikla 18 on eettisten vegaanien vaatimusten taustalla, sillä se takaa uskonvapauden.
Jos veganismi on ihmisoikeus, silloin länsimaiden on hyväksyttävä esimerkiksi islamlähtöinen sharia-laki ihmisoikeudeksi, jonka toteuttaminen on sallittava oman lainsäädäntömme rinnalle.
Voidaankin kysyä, onko silloin sekulaarin muslimin lupa surfata tapauskohtaisesti itselleen sopivimman lakijärjestelmän välillä vetoamalla ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen?
Näillä asioilla mm. pastafarit leikittelevät ja ironisoivat pakottamalla järjestelmät ja oikeuslaitokset tunnustamaan pastafarien oikeudet harjoittaa uskontoaan. Pastafarit uskovat parodiseen jumalolentoon Lentävään spagettihirviöön (The Flying Spaghetti Monster).
Liikkeen oppijärjestelmä sisältää samanlaisen rakenteen kuten kristinusko tai islam. Pastafarien taivas on kristittyjen helvetissä. Siellä on stripparitehdas ja oluttulivuori, mutta olut on lämmintä ja strippareilla on sukupuolitauteja.
Oppijärjestelmän mukaan ilmastonmuutos, maanjäristykset, hurrikaanit ja muut luonnonkatastrofit johtuvat merirosvojen lukumäärän vähentymisestä 1800-luvun jälkeen.
Pastafarien ulkoisena uskonnollisena tunnuksena on pitää pastasiivilää päässään.
Joissakin maissa, kuten Itävallassa, Venäjällä, Tsekeissä ja muutamissa USA:n osavaltioissa, pastafarit ovat saaneet vaatimuksensa läpi käyttää henkilökortin tai ajokortin kuvassa pastasiivilää päähineenä uskonnollisen vakaumuksen merkkinä kuten muidenkin uskontojen tunnusmerkistöt ovat luvallisia virallisissa tunnistekuvissa.
Eettisen veganismin ollessa ihmisoikeus aikalaisymmärrykseen liittyy myös toinen vegaanien oikeuksia tukeva poliittinen ilmiö eli ns. intersektionaalinen identiteettipolitiikka, jossa vallan rakenteita paljastetaan ja kritisoidaan vähemmistöjen oikeuksia korostamalla.
Juuri tähän viime vuosien seksuaalivähemmistöjen oikeuksien penääminen on kytkeytynyt – samoin vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden vyöryn synnyttämä, kärjistynyt keskustelu rodullistamisesta ja rasismin eri ilmenemismuodoista.
Koska eettiset vegaanit ovat vähemmistö, identiteettipoliitiikan oppien mukaisesti juuri se korostaa heidän oikeuksiaan.
Vaikka minulla ei ole poliittista kotia, ymmärrän, että identiteettipolitiikan tragedia on siinä, että asian omakseen ottanut ns. vihervasemmisto ei enää kyseenalaista kapitalismia eikä aja perinteistä oikeudenmukaista tulonjakoa, vaan sen painopiste on etuoikeutettujen valta- ja alistussuhteissa vähemmistöjä kuten rodullistettuja, seksuaalivähemmistöjä, vammaisia ja rajoitteisia kohtaan.
Silloin käsitteet rasisti, seksisti, misogynisti, ageisti, ableisti tai homofobi ja islamofobi ovat leimasimia. Identiteettipolitiikkaan kuuluu käsitteistö, joka on hallittava, jos aikoo keskustella tai vastata syytöksiin mm. kulttuurilainasta. Kielipeli on vallankäyttöä.
Brittiläinen ravintolakriitikko Giles Coren on todennut saarivaltakunnan vegaanit ja ravintolat -keskustelussa, että ”Vegaanit eivät ole rotu tai sukupuolioletettuja tai seksuaalisesti johonkin suuntautuneita saatikka liikuntarajoitteisia. Vegaanit ovat vain valinneet kasviksia syödäkseen.”
Eettisten vegaanien omittua identiteettipolitiikan välineet ja keinot, se estää näkemästä isompaa kuvaa. Nyt vihollinen on eläimiä hyödyntävä kulttuuri – ei kapitalismi ja sen rakenteet.
Mikä meitä odottaa? Eettisten vegaanien harjoittaman logiikan päässä on asetelma: koska lihansyönti on vegaanien näkökulmasta aikamme suurin häpeä ja koska seksuaalivähemmistöjen, LGBTQ -ihmisten, ei oleteta elävän homofobikoiden kanssa, miksi eettisten vegaanien pitäisi elää lihansyöjien kanssa?
Ratkaisu ei ole vegaanien sopeutuminen sekasyöjien rinnalle, vaan kaikkien ihmisten pakottaminen vegaaneiksi.
Identiteettipolitiikka on johtanut siihen, että emme puhu ihmisoikeuksista vaan vegaanien oikeuksista. Tässä on jotakin oireellista ja pelottavaa.
Teksti: Eeropekka Rislakki
Kuvat: Pixabay ja meemejä sosiaalisesta mediasta
Lue myös:
1.11.2016 Olut sopii vegaanillekin
9.11.2017 Vegaani- ja vegetaariruoka saavat oman lainsäädännön EU:ssa – vegaaniudesta myös ihmisoikeus?
9.11.2018 Kantapöydässä: Sekasyöjien syyllistäminen ja vegaanien nuoleskelu saa jo naurettavia piirteitä
Facebook Comments