Kun unkarilaisamerikkalainen fyysikko Albert-László Barabási ryhtyi esittelemään ruoan ”pimeätä ainetta”, ravitsemusasiantuntijat EU:ssa ja Yhdysvalloissa alkoivat kiemurrella vaivaantuneina. Syystäkin. Ruoan pimeä aine on tieteellinen ja poliittinen pommi, joka räjäyttää vuosikymmenten virallisen ravitsemuspolitiikan, elintarviketeollisuuden rakenteet ja jopa käsityksemme yksityisyydestä geenitutkimuksen takia.
Euroopan komission koolle kutsumat ravitsemusasiantuntijat istuivat hiljattain suljettujen ovien takana. Pöydällä ei ollut tavallisia ravintosuosituksia vaan paljon räjähdysherkempää: tieto siitä, että lähes kaikki, mitä olemme uskoneet ruoasta viimeiset 50 vuotta, saattaa olla riittämättömän yksinkertaistettua.
Tervetuloa foodomicsin aikakauteen, jossa ruoka ei ole enää vain kaloreita eli kehon polttoainetta ja vitamiineja eli kehon rakennuspalikoita, vaan yli 26 000 kemiallisen yhdisteen monimutkainen vuorovaikutusten kenttä – joka muuttuu nyt poliittiseksi. Selitän tuonnempana, miksi.
Barabásin pommi
Albert-László Barabási ei ole kuka tahansa tiedemies. Hän on tutkinut monimutkaisia verkostoja – internetiä, ihmisten sosiaalisia suhteita sekä aivojemme hermoyhteyksiä – mutta ruoka on osoittautunut niitä kaikkia monimutkaisemmaksi, ja nyt hän kääntää katseet ruoan vaikutuksiin.
Barabásin havainto on yksinkertainen, mutta musertava: ravitsemustiede tuntee vain 150 yhdistettä niistä yli 26 000:sta, joita päivittäin syömme. Jos ruoka olisi kirja, me olisimme lukeneet vasta ensimmäisen sivun 170-sivuisesta teoksesta. Tai jos ruoka olisi elokuva, on kuin yrittäisi ymmärtää elokuvaa katsomalla vain yksittäisiä still-kuvia. Ruoka on enemmän kuin osiensa summa.
Barabásin paljastuksen ydin on siinä, että ruokavalio sisältää yli 26 000 yhdistettä, joista suurin osa on tutkimatta.
Siksi tähtitieteestä lainattu käsite ”pimeä aine” on osuva, sillä tiedämme, että maailmankaikkeudesta 27 prosenttia on pimeää ainetta. Se ei säteile tai heijasta valoa, joten emme näe sitä, mutta gravitaatiovaikutukset paljastavat, että se on olemassa. Ruoassakin on tuhansittain yhdisteitä, joiden vaikutuksia emme tunne.
Foodomics on ruoan salapoliisityötä
Foodomics ei ole vain tiedettä – se toimii samalla kuin poliittinen räjähdysaine. Uusi tieteenala yhdistää neljä tutkimusalaa: genomiikan (miten geenimme toimivat), proteomiikan (proteiinien tutkimus), metabolomiikan (aineenvaihdunta) ja nutrigenomiikan (miten ruoka ja geenit ovat vuorovaikutuksessa).
Foodomics on pohjimmiltaan salapoliisityötä: se selvittää, mitä kaikkea ruoka tekee kehossamme sen syötyämme.
Perinteisesti olemme ajatelleet ruokaa kuin autoa tankattaessa: bensaa tankkiin (kaloreita) ja öljyä moottoriin (vitamiineja). Foodomics paljastaa, että ruoka on ennemminkin monimutkainen orkesteri, jossa tuhannet soittimet soivat yhtä aikaa, ja jokainen nuotti vaikuttaa siihen, miten kehomme toimii.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että pian tiedämme tarkasti, miksi ns. Välimeren ruokavalio – täynnä kovia rasvoja, öljyä, viiniä, prosessoitua lihaa kuten makkaroita, leipää valkoisista jauhoista – on terveellinen, vaikka vuosikymmeniä meille on opetettu päinvastaista.
Silti ihmiset, jotka noudattavat Välimeren ruokavaliota, elävät pidempään ja sairastuvat harvemmin sydän- ja verisuonitauteihin.
Syy? Ruoan pimeä aine. Oliiviöljyn ja tomaatin yhdisteet ja viinin polyfenolit muodostavat monimutkaisen verkoston, joka suojaa sydäntä ja aivoja.
Tiede on ollut politiikan pelinappula
Foodomics on alkanut paljastaa salaisuuksia: ruoka-aineet eivät toimi yksin, vaan ne muodostavat monimutkaisen verkoston. Yhdessä ne luovat terveysvaikutuksia, joita yksikään aine ei saisi aikaan yksinään.
Poliittisesti vaikuttavat ravitsemusasiantuntijat ja virkahenkilöt, jotka ovat rakentaneet uransa esimerkiksi rasvan demonisoinnille, ovat yhtäkkiä väärässä.
Näin käy, kun tiede on politiikan pelinappula ja asiantuntijaksi julistettujen poliittisen tai virkauran väline. Suomessa se kiteytyy Pekka Puskaan ja hänen luomaansa koulukuntaan – Suomi on ollut Pekka Puskan panttivanki.
Ravintosuositusten hautajaiset
Vuosikymmeniä ravitsemustiede on toiminut kuin lapsi, joka purkaa kellon osiin ymmärtääkseen, miten se toimii. Ravitsemustieteissä menetelmää kutsutaan reduktionismiksi: pilkomme ruoan pieniin osiin ja tutkimme niitä erillään toisistaan. Tämä johti nutritionismiin – ajatukseen, että voimme jakaa ruoat yksinkertaisesti hyviin ja pahoihin, hyödyllisiin ja haitallisiin.
Nutritionismi – ruoan yksinkertaistaminen hyviksi ja pahoiksi aineiksi – on ollut poliittisen päätöksenteon selkäranka.
On helppo antaa neuvoja, säätää lakeja ja asettaa haittaveroja, kun voi sanoa ”vähemmän rasvaa”, ”vähemmän suolaa” tai ”enemmän kuitua” ja ”enemmän kalaa”.
Olen käsitellyt jo 15 vuotta sitten reduktionistisen tieteen ja ruoan ymmärtämisen välistä riittämättömyyttä, sillä jo yksittäinen ruoka-annos – pitkän aikavälin ruokavaliosta puhumattakaan, on liian hankala yhtälö tutkittavaksi samaan aikaan, kun korostamme jonkin yksittäisen ruoka-aineen ominaisuutta joko hyödylliseksi tai haitalliseksi.
Foodomics paljastaa, että olemme olleet kuin kartanpiirtäjiä keskiajalla, jotka piirsivät mannerten rajoja pitkälti arvaamalla.
Suolistobakteerien juhla
Yksi hämmästyttävimmistä löydöistä on se, miten ruoan pimeä aine vaikuttaa suolistomme bakteereihin. Meillä jokaisella on ruoansulatusjärjestelmässämme miljardeja bakteereita – enemmän kuin Linnunradassa on tähtiä – ja ne kaikki ovat aktiivisia osallistujia terveyteemme.
Kun syömme ruokaa, emme ruoki vain itseämme vaan myös mikrobeja. Ne puolestaan tuottavat aineita, jotka vaikuttavat mielialaan, vastustuskykyyn, jopa siihen, kuinka paljon makeaa haluamme syödä.
Ravintosuositusten hautajaiset
Perinteiset ravitsemussuositukset – pyramidit, ympyrät, lautasmallit ja päivittäiset saantisuositukset – perustuvat noin 150 yhdisteeseen, jotka tunnemme. Mutta entä ne 25 850 muuta?
Tosiasiassa ruoan pimeä aine lakkauttaa ravintosuositukset, pyramidit ja ympyrät sellaisena kuin me ne nyt tunnemme.
Foodomics-tutkimus ennakoi, että tulevaisuuden ravitsemusneuvonta on todennäköisesti huomattavasti yksilöllisempää (mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle); se on kokonaisvaltaisempaa (ei enää yksittäisiä ravintoaineita vaan ruokakokonaisuuksia): sekä joustavampaa (ei jyrkkiä sääntöjä vaan suuntaviivoja).
Kansanterveyslaitokset ympäri maailmaa ovat matkalla kriisiin. Vuosikymmenten työ uhkaa paljastua harhauttavaksi – olemmekin saaneet neuvoja perustuen vain murto-osaan todellisuudesta. Mutta koska on poliittinen itsemurha järjestelmältä myöntää, että se on ollut harhapoluilla, selitysten paraati käynnistyy pian. Mitä pidempään asiasta ollaan hiljaa, sitä hankalammaksi selitysten uskottavuus muuttuu.
Byrokratian painajainen
Mitä foodonomics ruoan pimeän aineen tuloksineen tarkoittaa käytännössä? Silmiemme eteen piirtyy kuva Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) pääjohtajan ja kansallisten portinvartijoiden ilme, kun heille on selitetty ja perusteltu tieteellisesti, kuinka kaikki E-koodijärjestelmät ja ruoan turvallisuus- sekä haitta-arvioinnit perustuvat vain murto-osaan ruoan todellisesta kemiasta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että ruoasta on säädelty ja valvottu vain jäävuoren huippua, koska veden pinnan alla on suurin osa vuorta.
Yhdysvalloissa FDA (elintarvike- ja lääkevirasto) on jo perustanut erityistyöryhmän selvittämään, mitä foodomics tarkoittaa sääntelylle. USA:n kongressi harkitsee foodomics-tutkimuksen rahoittamista, ja Kiina on jo sijoittanut miljardeja alan tutkimukseen.
Seuraavat 18 kuukautta ovat kriittisiä. Myös EU valmistelee uutta elintarvikelainsäädäntöä. Lobbarit maailman suurimmista elintarvikeyhtiöistä Nestléstä Unileveriin kiertävät hermostuneina kaikilla vaikuttamisen käytävillä. Elintarviketeollisuus haluaa hidastaa muutosta.
Lobbarien uusi taistelukenttä
Elintarviketeollisuus on toisaalta jo vainunnut mahdollisuuden. Jos ruoan pimeä aine voidaan kartoittaa, se tarkoittaa mm. uusia patentteja: Yritykset voivat patentoida ruokayhdistelmien terveysvaikutuksia. Se tarkoittaa uusia markkinointiväittämiä: ”Sisältää 47 tieteellisesti todistettua pimeän aineen yhdistettä!” Edessä on myös hintakilpailu ja premiumruoka saa uuden merkityksen.
Mutta foodonomics tarkoittaa myös uhkia, jos vahvasti prosessoitu ruoka paljastuu vielä haitallisemmaksi kuin luulimme. Mitä jos luomuruoka osoittautuu ylivertaiseksi juuri pimeän aineen takia?
Käsissä on Pandoran lipas ja kun se avataan, paluuta ei ole.
Henkilökohtaisen ravitsemuksen politiikka
Tulevaisuuden ruokapolitiikka näyttää mm. tältä: Ruokavalion on oltava geenitestattua, sillä vakuutusyhtiöt vaativat geenitestiä ennen henki- tai terveysvakuutuksen myöntämistä.
Koska verotus on yksi ruokapoliittisista ohjauskeinoista, on odotettavissa, että ihmiset maksavat eri veroa samasta ruoasta riippuen siitä, miten se vaikuttaa juuri heidän terveyteensä.
Edessämme on myös yksityisyyden ja tietosuojan painajainen eli henkilökohtaisen ruokavalion datakauppa.
Jos ruokavalio on henkilökohtaista terveystietoa, kuka saa tietää, mitä syöt? Kuka omistaa tiedot siitä, miten ruoka vaikuttaa juuri sinuun? Yksityisyyden puolustajat pelkäävät valvonnan radikaalia lisääntymistä.
Lääketeollisuuden kauhu
Jos ruoka on lääke ja lääkäri määrää tietynlaista ruokavaliota lääkkeiden sijaan, mitä tapahtuu lääketeollisuudelle? Jo nyt tutkijat ovat löytäneet ruoasta yhdisteitä, jotka lievittävät masennusta tehokkaammin kuin monet lääkkeet, ehkäisevät syöpää ja toimivat tulehduskipulääkkeinä ilman sivuvaikutuksia sekä parantavat muistia ilman riippuvuusriskiä.
Ns. Big Pharma on vähintäänkin hermostunut, sillä jos ihmiset voivat parantaa itsensä ruoalla, kuka ostaa terveyttä pillereinä.
Lääketeollisuuden suuruuden päivät voivat olla ohi ja palaamme antiikin ajan Hippokrateen oivallukseen: ”Ruoka olkoon lääkkeesi”, tai kiinalaisen lääketieteen sekä intialaisen ayurvedan ikiaikaisiin havaintoihin ja oivalluksiin ravinnon ja terveyden välisestä yhteydestä. Nyt perusteltuna länsimaisella tieteellä.
Vaikka foodomics saattaa kuulostaa monimutkaiselta, koska se edellyttää ajattelun muutosta, sen viesti on itse asiassa yksinkertainen: Syö monipuolisesti, mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, kuuntele kehoasi. Isoäitisi tiesi tämän ilman tiedettä.
Teksti Eeropekka Rislakki
Kuva Lucas Bieri / Pixabay
Facebook Comments