”Olen viimeisten 15 vuoden aikana kirjoittanut sekä puhunut mm. seminaareissa, kuinka ruoka on poliittisempaa kuin koskaan. Mutta en ole osannut pimeimmissäkään kuvitelmissani ennakoida, että ruoan poliittisuus kääntyy totalitarismiksi”, Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki kirjoittaa.
Viime kuukaudet ja viikot ovat tarjonneet kilvan toinen toistaan pelottavampia näyttämöitä, dramaattisia julkilausumia ja populistisia ulostuloja, mutta epäileville äänille ei ole jäänyt tilaa. Siksi tila pitää lopulta ottaa.
En epäile, ettei huoli ilmastonmuutoksesta olisi aitoa. Mutta epäilen, etteivät argumentit aina osu kohdilleen.
Ilmastonmuutoskeskustelijoita on kolme kategoriaa: alarmisti, skeptikko ja denialisti. Alarmisti ylireagoi ja huutaa apokalypsia – eikä vähiten saadakseen itselleen huomiota hyvänä ihmisenä. Denialisti kieltää asian, vaikka tiedeyhteisö osoittaa tiedon pitävyyden – kuten ihmisen osallisuuden ilmastonmuutokseen. Skeptikko epäilee ja odottaa sekä alarmisteilta että denialisteilta faktisia perusteluja.
Olen skeptikko – en siis kiellä ilmastomuutosta, mutta en myöskään niele kaikkea, mitä sen nimissä on tarjolla. Tiedekin tutkii sitä, mitä se kulloinkin tietää – siksi se korjaa itseään. Samoin minä muutan näkemyksiäni saatuani faktaa perusteluiksi. Mielipide ei ole fakta.
Mietin usein, millainen maapallo olisi, jos sen ilmasto ei olisi muuttunut.
Skeptikolle on tarjolla alarmisteilta argumentaatiovirheiden viitta, jossa hänet paljastetaan denialistiksi. Ja jos se ei riitä, tarjolla on myös poliittisia leimoja, joita välttääkseen mieluummin suurin osa ihmisistä vaikenee ajatuksistaan. Ajassa on totalitaristisia tunnusmerkkejä.
Vihreä Lanka -lehden artikkeli (20.8.) on leimaamisesta käypä esimerkki. ”Ilmastonmuutoksen kieltäminen linkittyy oikeistonationalismiin” -otsikon jälkeinen artikkeli avaa, kuinka tutkimuksen mukaan ilmastodenialismi, konservatiivisuus ja muukalaisvastaisuus kulkevat käsi kädessä.
Artikkelin mukaan arjen denialismia on ”että ilmastouhasta huolimatta ihmiset jatkavat kaukomatkailua ja lihansyöntiä.”
Ettäs tiedät! Jos syöt lihaa ja lennät, olet oikeistonationalisti ja mitä ilmeisimmin myös rasisti. Asia on korjattavissa sillä, että lakkaat syömästä lihaa ja lentämästä.
Ilmastonmuutoksen torjunnan lyhyt historia osoittaa jo, kuinka ongelmat siirretään seuraavalle kierrokselle, kun ratkaisut ovat yksinkertaistettuja kuten biopolttoaineet ovat osoittaneet (palmuöljy) tai sähköautot (akkujen metallien vaatima kaivostoiminta kolmannen maailman maissa) tai lihan korvaaminen kasviproteiineilla (lihaa jäljittelevien elintarvikkeiden rankka prosessointi) jne. Uudet ongelmat peittyvät moraalipelin ja hyvesignaloinnin alle.
Viittaaminen IPCC:hen eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change) raportteihin vaatii sekin tarkkuutta ja lähdekritiikkiä. Aina viittaukset eivät osu, ja IPCC:n nimissä esitetään epätosia väitteitä, jotka kertautuvat julkisuudessa. Yksi väitteistä liittyy lihantuotantoon.
Olemme saaneet lukea ja kuulla, että IPCC:n mukaan lihantuotannosta ja -syönnistä pitää luopua. Googlaamalla sanat meat ja IPCC, osumat kertovat, että ainoastaan mediat otsikoivat lihakiellon, raportissa sitä ei ole. Sen sijaan raportti suosittaa ruoan tuotannon monimuotoisuuden lisäämistä.
Kannattaa myös selvittää, onko ICPP:n mukaan ihmiskunnalla 10 vuotta aikaa jäljellä selvittää sotkunsa kuten mediassa on annettu ymmärtää.
Kuinka moni IPCC-raporttiin viittaava on sen edes lukenut?
Uskotko ilmastonmuutokseen?
Etkö usko ilmastonmuutokseen? Uskostako tässä on kyse?
Aiemmin kirkot tiesivät, miten ihmiset jaetaan hyviin ja pahoihin, hyviin ja huonoihin ihmisiin. Nyt sen tietävät apokalypsitartunnan saaneet herätysliikeläiset, alarmistit.
Ruoka on hyviksiin ja pahiksiin jakamisen väline, jolla kerrotaan, milloin ruoka on halal eli hyväksyttävää tai haram eli kiellettävää. Tarkoituksena on tuottaa mm. lihahäpeää, jotta sekasyöjä tuntee itsensä epäpuhtaaksi, toisin sanoen likaiseksi.
On saavutettu piste, jossa mistä tahansa asiavirheen huomauttamisesta ilmastonmuutoskeskustelun argumenteissa johtaa poliittisen leimaamiseen.
Otan silti riskin: BBC, CNN ja New York Times ja niitä lähteenään käyttävät YLE ja Hesari ovat toistelleet, että Amazonin sademetsäpalot ovat kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla, ja että sademetsät tuottavat 20 prosenttia eli viidenneksen maailman hapesta ja ovat siten maailman keuhkot.
Tosiasiassa palot ovat viimeisten 15 vuoden jaksossa tilastollisesti alle keskitason ja kymmenvuotisjaksossa hieman koholla. Se, että suurin osa paloista on olemassa olevien viljelysten ja laidunalueiden kulottamista, on jäänyt huomiotta, koska kaikilla on niin kiire vihata Brasilian presidenttiä Jair Messias Bolsonaroa.
Lisäksi väitetyn 20 prosentin sijaan Amazon tuottaa vajaat 10 prosenttia maapallon hapesta (joka sekin on paljon), mutta jonka Amazon itse käyttää kasvien yhteyttämisessä tapahtuvassa soluhengityksessä (=aineenvaihduntareaktio, jossa kasvin solut vapauttavat ravinnon sisältämän energian käyttöönsä). Sen takia puhe Amazonista maailman keuhkoina on raskaasti liioiteltua.
En siis kiellä, etteikö ole syytä olla huolissaan sademetsän tulevaisuudesta, mutta täystuhon sijaan Amazonin sademetsistä on toistaiseksi raivattu viljelykäyttöön ja laiduntamiseen 17-20 prosenttia.
Parjatun rehusoijan viljelyyn Amazonin pinta-alasta kelpaa vain kolme prosenttia. Korostan, että en pidä soijasta rehuna, sillä se ei ole koskaan aiemmin kuulunut nautojen evoluutiossa niiden ravinnoksi, joka johtaa eläinten terveysongelmiin.
Plussan puolelle edellä mainitut mediat pääsevät kriittisyydellään, koska ne kyseenalaistivat julkkisten kuten Madonnan, Cristiano Ronaldon, Leonardo DiCaprion, Jaden Smithin ym. sekä poliitikkojen kuten Emmanuel Macronin twiittejä tai instakuvia, jotka ovat olleet mitä sattuu: 20-30 vuotta vanhoja, väärästä osasta Brasiliaa tai USA:n Montanan, Intian tai jopa Ruotsin viime kesäisistä metsäpaloista.
Miksi Amazonin metsäpalot ovat juuri nyt näin iso aihe, koska mikään uusi asia ne eivät ole, eivätkä laajuudeltaan poikkeuksellisia viimeisten 20 vuoden aikana?
Tuli on vaikuttava symboli. Koska maailma on nyt liekeissä, selviämme katastrofista vain yhdistämällä voimamme – somessa.
Onko Ranskan presidentti Macronkaan pyyteettömällä turneella, kun hän on esittänyt EU:n ja Brasilian välisen kauppasopimusneuvottelun kiristämistä mm. elintarvikkeiden osalta – ettei sittenkin ole kyse Ranskan sisäpolitiikasta, ranskalaisten maataloustuottajien kosiskelusta presidentin alhaisen kannatusluvun takia? Se selittäisi yhtäkkisen innon.
Miksi Suomen keskustapuolue on valmis kieltämään brasilialaisen soijan ja naudanlihan tuonnin Suomeen? Asialla ei ole mitään yhteyttä Amazonin metsäpaloihin vaan kieltopuheen takana on omien etujen ajamista – syökää eläimet kotimaista rehua, syökää ihmiset kotimaista lihaa.
Ei lapsia, ei autoja, ei lihaa, ei lentämistä – eikä Suomessa asuminen ole ekoteko!
Nyt jopa prinssi Harry kelpaa puolisonsa herttuatar Meghanin kera kertomaan palatsistaan, että he ovat päätyneet kahden lapsen hankintaan ilmastonmuutoksen torjunnan takia. Anti-Birth Movement eli synnyttämisen vastainen liike näkee lapset syyllisinä maailman tuhoon: mitä enemmän on lapsia, sitä enemmän syntyy myös hiilipäästöjä. Ajattelu on sidoksissa ideaan, että yksilöt ratkaisevat ilmastonmuutoksen – siksi henkilökohtaiset ratkaisut ovat kaiken avain.
Synnyttämisen vastaisella liikkeellä on laskukaava, jonka mukaan sukulinja kantaa hiilitaakkaa tavalla, jossa lasketaan CO2-päästöjä alenevassa polvessa.
Laajasti levinneen laskentakaavan takana ovat Oregonin osavaltion yliopiston tilastotieteilijä Paul Murtaugh ja valtameritutkija Michael Schlax. Heidän luomansa metodologian mukaan isä ja äiti ovat vastuussa puoliksi lapsensa päästöistä sekä neljänneksen lastenlastensa päästöistä.
Sääliksi käy lapsia ja nuoria, joilta on viety tulevaisuus ja jopa ihmisarvo, koska jokainen lapsi on ilmastonmuutokseen syyllinen. 1990-luvun alun paljon tutkittu laman taakka sen ajan lapsille ja nuorille on päiväkotileikkiä verrattuna ilmastoahdistukselle ja syyllistämiselle, jota lapset ja nuoret kantavat nyt harteillaan.
Alarmisteille ihan vaan vinkki. Jos ratkaisu on yksilön käsissä, ole johdonmukainen ja tee planeetallemme palvelus: tapa itsesi. Teet myös Helsingin Sanomien Kansallisaarre-lukijaäänestyksen nelosen, Pentti Linkolan iloiseksi.
Kuinka enemmän sekaisin maailma voi enää mennä?
Olen jo sen ikäinen, että olen elänyt ja selvinnyt Rooman klubin vuonna 1972 julistaman Kasvun rajat -raportin tuomiopäivästä, koska maapallon kestokyky ja luonnonvarat eivät riitä väestönkasvun paineessa. Olen selvinnyt Kylmän sodan aikaisista lännen ydinaseista ja Neuvostoliiton rauhanohjuksista sekä ydinsodan jälkeisen ydintalven pelosta. Olen selvinnyt stratosfäärin otsonikadosta, joka aiheuttaa auringon UV-B -säteilyn pääsyn maahan ja tuhoaa meidät planktonista ihmisiin.
Olen selvinnyt päivästä, jolloin olin ekofasistiksi kutsutun kalastaja Pentti Linkolan soutajana, vaikka hän pohdiskeli tappamistani, koska joku sukulaiseni on ollut Jämsänkosken paperitehtaan tekninen johtaja ja joku toinen Yhtyneiden Paperitehtaiden johtajistoa.
Olen oppinut, että ihmiskunta olettaa aina elävänsä maailmanhistorian merkittävintä ajanjaksoa. Kyse on kollektiivisesta narsismista ja Tuomiopäivän kultista.
Se, että loppu on tulossa, on sanomalle ehdottoman välttämätöntä. Päivämäärää ei ole tarjolla, sillä se on erilaisten toivottomuuden horisontin takana väijyvien reunaehtojen porrastama 10-20 vuoden haarukalla.
Teoriat ovat rikki
Tai hetkinen, onhan meillä jäljellä vielä yksi keino: huolehditaan siitä, että kehittyvät maat pysyvät köyhinä, sillä elintason nousun ja lihansyönnin välillä on yhteys. Tässä pääsemmekin perustaltaan rasistiseen väestöoppiin, joka on ohjannut Eurooppaa viimeiset vuosisadat.
Kyse on englantilaisen taloustieteilijän Thomas Malthusin teoksesta Essee populaation perusteista (An Essay On The Principle Of Population, 1798), jonka perustana on kaksi sääntöä:
- Ruoka on ihmisen säilymisen kannalta välttämätöntä.
- Sukupuolten välinen kanssakäyminen on välttämätöntä ja sen määrä on vakio.
Malthusin luomista säännöistä seurasi johtopäätös, että mitä enemmän on lisääntyviä pariskuntia, sitä enemmän on jälkeläisiä, eli jälkeläisten määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Ruoan tuotanto sen sijaan kasvaa vain lineaarisesti ja lopulta väestön kasvu saavuttaa resurssien määrän.
Toisin sanoen maatalous määrittelee väestön määrän ja johtaa katastrofiin rajojen tullessa vastaan. Siksi Mathusin mukaan avioitumista pitäisi myöhäistää ja seksistä pidättyä.
Kun Mathus kirjoitti esseensä, Amerikkaa vallattiin parhaillaan ja maailman väkiluku oli miljardin paikkeilla. Nyt meitä on arviolta 7,7 miljardia ja saavutamme 8,5 miljardin ihmisen rajapyykin 10 vuoden kuluttua – ja hei, täällä ollaan!
Mathusilaista ideaa toistetaan yhä, että ruoka ei riitä, jos maapallon väestömäärä kasvaa nykyistä vauhtia ja siksi meidän on tukeuduttava mm. GMO-tekniikkaan ruoan tuotannossa. Samaan aikaan metelin alle hukkuu tosiasia, että jo nykyisellään ruokaa tuotetaan yli miljardille ylimääräiselle ihmiselle. Alueellisen tai luonnon katastrofien aiheuttaman aliravitsemuksen tai nälän syynä on se, että ruoka sijaitsee väärässä paikassa.
Malthusilaisen katastrofin estämiseksi on syntynyt myös ajatus kestävästä kehityksestä, joka on siirtänyt huolen väestön kasvusta kulutus/säästö-akselille, jota ohjataan mm. verotuksella. Siksi mm. lihavero saa poliitikkojen keskuudessa suosiota – oli siihen aihetta tai ei. Puhe ja verotus ovat poliitikolle teko.
Vedäpä nyt kunnolla henkeen Amazonin tuottamaa happea, istu alas ja ryhdy lukemaan Yuval Noah Hararin teosta Homo Deus, jonka mukaan kykenemme muokkaamaan tulevaisuuttamme jälleen kerran, tai ruotsalaisen Hans Roslingin kirjaa Faktojen maailma, jossa ihmiskunnan hyvinvoinnin kehitystä kuvaava tilastotieto kertoo muuta kuin maailmanlopun alarmistit.
Tästä selvitään.
Teksti Eeropekka Rislakki
Kuvat Pixabay, NASA, Global Fire Data ja INPE
Facebook Comments