Mitä kaikkea COVID-19-viruspandemiasta seuraa? Vaikka kaikkea on vielä mahdotonta ymmärtää, paluuta entiseen ei ole. Poikkeuslait sulkevat ja rajaavat demokratiaan ja vapauteen perustuvat yhteiskunnat tavalla, joka muokkaa järjestelmistä tunnistamattomia. Aiemmin tällaisista yhteiskunnista käytettiin termiä diktatuuri. Myös EU-maat ovat sulkeutuneet tavalla, joka ei muistuta enää unionia, sen sijaan toisistaan eristäytyneet maat ovat sosiaalisten ihmiskokeiden tantereita. Vaikka toinen ihminen on potentiaalinen vihollinen, uudenlaista yhteishenkeä on kaikkialla – erityisesti ravintola-alalla ennenkokemattomilla tavoilla. Kun talous ja rakenteet romahtavat, meillä on jäljellä vain toisemme. Mutta syödäkin pitää, Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki muistuttaa. Artikkelin kuvien teokset ovat taiteilija Riiko Sakkisen, joka asuu Espanjassa keskellä koronakriisiä.
Kansalaisten liikkumisen ja kontaktien rajoittamisella ei pysäytetä kokonaviruksen leviämistä vaan hidastetaan sen vaikutuksia. Tavoitteena on ns. laumasuoja.
Pyrkimyksenä on venyttää epidemian kesto siten, ettei terveydenhuollon kapasiteetti ylity ja 70-80 prosenttia väestöpohjasta saa immuniteetin annostellun sairastamisen kautta. Tämä tapahtuu rajoittamalla kansalaisten kontakteja toisiinsa. Lisäksi pelataan aikaa, jotta virusta vastaan ehditään kehittämään rokote.
Laumasuojan immuniteettia ja rokotteen yhdistelmää kutsutaan epidemiologin kultasormukseksi.
On laskettu, että ilman rajoituksia epidemian kesto olisi Suomessa noin 95 päivää. Erilaisilla sosiaalisen etäännyttämisen toimilla, kuten karanteenilla, eristämisellä, rajaamisella ja sulkemisilla, epidemian kesto venytetään 188 päivään, joka matemaattisissa malleissa puolittaa sairastuneiden määrän ja auttaa terveydenhuoltoa hoitamaan annosteltua potilasmäärää.
Rajoitusten seurauksena talous halvaantuu niin maailmanlaajuisesti kuin paikallisesti.
Ravintola-ala osoittaa, kuinka nopeasti muutos tapahtuu: kiinnimenot, lakkautukset, lomautukset, irtisanomiset ja massakonkurssit ovat alkaneet. Ymmärrämme jo, että tuhannet ravintolat, lakkautetut tuotannon alat, palveluyritykset, kivijalkakaupat, kuljetus ja näihin kytkeytyvät rahoitusorganisaatiot eivät koskaan enää palaa.
Isot yhtiöt ovat samassa tilanteessa kuin itsensä työllistäjät. Virus ei nirsoile, se on kaikkialla.
Ihmisten on pysyttävä kotona ja ulkona liikkuminen on rajoitettava minimiin – lähinnä ruokakauppaan ja apteekkiin on syytä mennä maksimissaan kahdesti viikossa.
Me emme ole vielä nähneet seuraavaa vaihetta, jossa vallitsee ulkonaliikkumiskielto sakkojen tai vankeustuomion uhalla. Me emme tiedä vielä pelon ilmapiiristä, joka vallitsee alueilla, joissa COVID-19 -virus levittää kuolemaa.
Muuttuuko myös ihminen?
Sosiaalisen median keskusteluissa pohditaan, miten tämä muuttaa ihmistä. Antiikin draamoihin dokumentoitu ihminen tuntuu olevan muuttumaton, vaikka mullistukset kulkutaudeista luonnon katastrofeihin ja maailmansotiin ovat seuranneet toisiaan eri vuosisatoina ja -tuhansina. Vain ihmisen luoma maailma ympärillämme muuttuu.
Kenen olisi pitänyt tietää ja ymmärtää, mitä tuleman pitää? Helppo vastaus on, että tietenkin poliitikkojen, joilla on neuvonantajien armeija sekä yhteiskunnan asiantuntijaorganisaatiot käytettävissään. Viruspandemioista varoittavia tieteen tekijöitä on kyllä riittänyt.
Selvää on, että ravintolayrittäjän toimenkuvaan ei kuulu arvioida esimerkiksi Kiinasta leviävien eläinperäisten virusepidemioiden riskiä.
Mutta rahoitussektorin isoille toimijoille sellaistenkin riskien arvioiminen kuuluu. Pitäisi ainakin, koska niille riskikin on mahdollisuus, tai romahdus. Aika hiljaista on ollut.
Ajatellaanpa, jos rahoitussektori olisi hälyttänyt poliitikot tammikuussa, kun Kiinan Wuhanista alkoi kuulua uutisia, missä toimissa olisimme voineet olla jo hyvän aikaa sitten. Ehkä laiskuuden takana on tieto siitä, että kaikki riskit ja tappiot voidaan sosialisoida valtioille ja lopulta Euroopan Keskuspankille – johon taas ravintoloitsija ei yllä.
Vakuutusyhtiöt ovatkin suojanneet itsensä COVID-19-viruksen kaltaisilta ilmiöiltä, sillä yritysten ottamat keskeytys- ja epidemiavakuutukset eivät päde tässä tilanteessa. Se on osoitus, että finanssisektori kuitenkin tietää, mutta oli mykkä.
Kaikki EU-alueen jäsenvaltiot ovat vetäneet rajojaan kiinni toisiltaan, ja jokainen EU-kansalainen on toisen maan EU-kansalaisen potentiaalinen vihollinen.
Ksenofobia eli muukalaiskammo on voimissaan. Siitä on viime viikkoina moni matkailija saanut kokemusta, kun hän on kuullut, että häivy sinne mistä olet tullutkin. Ne vuodet, jolloin jokainen turisti oli tervetullut rahan tuoja ravintoloihin ja hotelleihin, ovat nyt historiaa. Kulkutautien historia toistaa itseään: älä tule tänne!
Kun Italia viimein havahtui viruksen hallitsemattomaan leviämiseen, maan pääministeri pyysi tarvikeapua muilta EU-mailta. Yksikään maa ei vastannut pyyntöön. Sen sijaan kieltäytyminen oli aktiivista, ja johti monen maan varautumisen tehostamiseen.
Saksa ilmoitti pitävänsä kaikki tarvikkeet omassa käytössä ja asetti niille vientikiellon. Ranska ratkaisi asian takavarikoimalla valtiolle yksityisten yritysten tarviketuotannon.
Samaa logiikkaa ilmensi myös pääministeri Sanna Marinin lausunto, että moni muu maa hamuaisi nyt Suomen lääkevarantoja, mutta pidämme ne itsellämme. Lisäksi suomalaiset toivotaan maailmalta kotiin ja ulkomaalaiset ”voivat poistua maasta”.
Amerikkalainen, luotettavaksi tunnettu laatumedia uutisoi, että USA olisi ilmoittanut presidentti Donald Trumpin suulla halukkuutensa ostaa saksalaisyrityksen kehitteillä olevan koronarokotteen omaan käyttöönsä. Myös Euroopan laatumedia tarttui uutiseen, jonka saksalaisyritys tyrmäsi uutisankaksi. Fake news!
Olemme siten nähneet yhteiseen globaaliin ongelmaan liittyvää alhaisinta mahdollista politikointia.
Myös USA:n rooli Euroopan vakavoituvassa tilanteessa on ollut nolla. Vielä Barack Obaman presidenttikaudella USA johti operaatioita Ebola-viruksen leviämisen nujertamiseksi. Nyt USA:n ensimmäinen aktiivinen ele Euroopan korona-asiassa oli, kun se kielsi lennot Euroopasta USA:han. Näin EU:n ja USA:n suhteiden taso on olematon EU-maiden keskinäisten suhteiden tapaan.
Siten samalla hetkellä, kun Kiina tarjosi lääkäri- ja laiteapua Italialle ja hetkeä myöhemmin Espanjalle, Unioni-käsite lakkasi olemasta.
Vaikka geopolitiikan pohtiminen koronakriisissä voi tuntua toissijaiselta terveysasioiden rinnalla, on perusteltua ennakoida, millaiseen maailmaan astumme koronan jälkeisessä ajassa. On selvää, että koronan levitessä seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana läpi USA:n, sen johtava asema maailmanpolitiikassa on peruuttamattomasti muuttunut. Kansainvälisessä järjestyksessä muutokset tapahtuvat ensin hiljalleen, ja sen jälkeen yhtäkkiä.
Kiina on ottanut aktiivisen roolin maailmalla viruksen vastaisissa toimissa. Esimerkiksi Italiaan se toimitti lääkäri- ja asiantuntijaryhmän lisäksi 1000 hengityskonetta, kaksi miljoonaa kasvomaskia, 100 000 tiheäseulaista N95-hengityssuojainta terveydenhuoltohenkilöstön käyttöön, 20 000 suojapukua ja 50 000 testisarjaa. Autettavien maiden joukossa ovat mm. Espanja, Iran ja Serbia, jonka presidentti Aleksandar Vučić ilmoitti EU:n solidaarisuuden olevan pelkkää satua.
Kiinalaisen Alibaba-verkkokaupan perustaja, miljardööri Jack Ma puolestaan on lahjoittanut USA:lle jättimäärän testisarjoja ja kasvomaskeja. Samoin Afrikan kaikkiin 54:een maahan.
Koronan jälkeisessä maailmassa Kiina on ainoa supervalta.
Takaisin talouteen ja ravintoloiden, cateringin sekä hotellien kurimukseen.
Kun hallituksemme ilmoitti perjantaina 20. maaliskuuta 15 miljardin euron tukipaketista, on kuvaavaa, että päätösten teko on ollut reippaasti hitaampaa kuin muissa Pohjoismaissa. Sama koskee koronan vastaisten toimien hitautta.
Oireellista on sekin, että sanaa ravintola ei mainittu hallituksen puheissa kertaakaan, toisin kuin matkailu, vaikka sektorina ravintolat ovat yksi suurimmista työllistäjistä Suomessa.
Keskellä talouskriisiä ravintola-ala jätettiin yksin. Epävarmuutta syvensi vielä entisestään epäselvä viestintä, mitä rajoitukset tai tukitoimet koskevat.
Tämä kertoo jälleen karusti, kuinka palvelualat ravintoloineen eivät ole koskaan nauttineet valtion suojelusta, vaikka edellisessä yhdeksän vuoden lamassa – taantumaksi kutsutussa – palvelut olivat juuri se sektori, joka selkeästi auttoi pitämään taloutta edes joten kuten pystyssä.
Muiden Pohjoismaiden tukipaketteihin verrattuna Suomi on jättänyt ravintoloitsijat ja ravintolatyöntekijät heitteille. Siinä missä Ruotsissa ja Tanskassa valtio tarjoutuu suoraan tukeen, kuten maksamaan irtisanomisuhan alla olevien työntekijöiden palkasta 50–75 prosenttia, Suomen tukipaketti tarjoaa yrityksille lainaa. Ratkaisu työntää työntekijät työttömiksi.
Lisäksi hallitus päätti tarjota yrittäjille, itsensä työllistäjille ja freelancereille lyhytaikaisen mahdollisuuden ennen kokemattomaan työttömyyskorvaukseen eli 724 euron työmarkkinatukeen muutamaksi kuukaudeksi. Menetettyä tuotannonarvoa ja palkkaa se ei riitä korvaamaan, mutta ehkä yrittäjät keksivät ensi viikolla valvottujen öiden aamutunteina, kuinka karanteeneista tehdään liiketoimintaa, josta valtio saa osansa. Alvi pitää aina maksaa.
Asetelma synnyttää katkeruutta ja poikkeuslakien aiheuttamat välittömät sekä myöhemmin seuraamat konkurssit sekä työttömyys ja velkakierteet jättävät syvän epäluottamuksen ja haavan yhteiskuntaan.
Yksin jättäminen onkin luonut ravintola-alalle ennen näkemättömän yhteenkuuluvuuden tunteen ja keskinäisen auttamisen ilmapiirin. Työnantajat ja työntekijät ovat yhtä tavalla, jota hallituksemme vasemmistopuolueissa ei kyetä tässä tilanteessa käsittämään – tuskin myöhemminkään, ja se tulee vielä silmille.
Olemme tottuneet jo monen hallituksen ajan, että poliitikot ovat päättämättömiä ja saamattomia. Nyt kun hallitus on laahannut muita Pohjoismaita jäljessä, mutta saanut päätöksiä aikaiseksi, sitä pidetään jopa jämptinä.
Helikopterirahoitusta odotellessa
Kun Euroopan keskuspankki EKP ilmoitti loppuviikosta 750 miljardin hätätukirahoituksesta, markkinat eivät reagoineet toivotulla tavalla. Syynä on se, että kaikki tiesivät, että nyt viimeinenkin keino on käytetty.
Keinovalikoimassa on jäljellä enää ns. helikopterirahoitus, jonka Trump on jo luvannut toteuttaa USA:ssa – kaikkien kansalaisten tileille ilmestyy kulutuksen vilkastuttamiseksi parin viikon kuluttua puuhatonni (josta seuraa hallitsematon inflaatio tai jokin muu ei-toivottu heinäsirkkalauma). Tervetuloa helikopteri!
Talous, joka tarkoittaa pörssien määrittämän todellisuuden lisäksi niin isoa osumaa pienille ja keskisuurille yrityksille, lamaa ja suurtyöttömyyttä, että voi ennustaa koronan seurausten suhteellistamispuheen lisääntyvän.
Liikenneonnettomuudet, lentoturmat, sairaalabakteeri, kemikaalit ja ruoan lisäaineet syöpineen jne. ovat integroituneet normiksi systeemiin. Onhan sinänsä aivan natsia, että koronakriisissä terveys ja talous esiintyvät samassa lauseessa. Mutta ehkä tähän pätee sama periaate kuin epidemiologiassa: jos hyödyt ovat haittoja suuremmat, sillä mennään.
YK:n alaisen Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan koronan romahduttama talous tuottaa maailmalla 25 miljoona työtöntä. Ensimmäiset arviot koronaviruksen seurauksista Suomen taloudelle ovat 5-7 prosenttia miinusmerkkiset.
Vanhan säännön mukaan yksi prosentti miinusta Suomen taloudessa synnyttää 100 000 työtöntä. Siten ensimmäiset, ja vielä toiveikkaat talousennusteet tarkoittavat Suomeen 500 000 työtöntä.
Talouden romahduksen tragedia kertautuu suhteessa koronan uhrimäärään. Sekin tiedetään, että Suomessa on maksettu yhä tähän päivään saakka niin yhteiskunnan kuin yksilöiden tasolla 1990-alun laman seurauksia.
Yhä useampi ennuste koronakriisin päättymisestä ulottuu 12-18 kuukauden päähän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ennuste 188 päivän kurimuksesta viruksen nujertamiseksi yltää sekin jo syyskuulle. Mutta THL ei nauti kovinkaan suurta luottamusta tähän astisistakaan toimista, jotka ovat perustuneet koronan vähättelyyn sekä YK:n alaisen Maailman terveysjärjestön WHO:n ohjeistusten kyseenalaistamiseen.
Kriittisimmät THL:n arvostelijat pohjaavat näkemyksensä Etelä-Korean ja Kiinan onnistuneisiin pakkotoimiin, massatestausten tuomaan hyötyyn sairastuneiden todellisen määrän havainnoimiseksi sekä matemaattisiin malleihin jne. THL:n linjan pelätään tuottavan enemmän kuolleita kuin 105 päivää kestänyt talvisota, jossa 30 000 sotilasta kuoli tai katosi.
Demokratian loppu?
Kun valmiuslaki on astunut voimaan, sen purkaminen on seuraava asia, jota on ryhdyttävä jännittämään.
Italiassa ja Espanjassa sotilaat ovat kaduilla. Monessa maassa armeija on valmiudessa. Viime torstaina Saksan puolustusministeri Annegret Kramp-Karrenbauer kertoi tiedotustilaisuudessa, että puolustusvoimat on valmiudessa ”suurempaan reserviläisten mobilisointiin”, jos siviiliyhteiskunta ei enää kykene huolehtimaan tehtävistään.
Viime vuodet on puhuttu, että demokratia on rikki. Nyt puhutaan demokratian lopusta. Olemme sotatilan, laman ja sodan kaltaisten uhrilukujen välissä.
Nyt myös demokratioissa valmistellaan kansalaisten teknologisten seurantajärjestelmien käyttöönottoa, jota perustellaan pandemioissa sairastuneiden ihmisten tunnistamiseksi tai seuraamiseksi ja tartuntaketjujen dokumentoimiseksi.
Kun valtiot alkavat seurata kansalaisiaan hyödyntämällä algoritmeja maailman digitaalisten suuryritysten tai Kiinan tapaan, avoimet ja läpinäkyvät yhteiskunnat lakkaavat olemasta. Perustuslakien antama suoja ja ihmisoikeudet perinteisessä merkityksessä ovat murtumassa.
Juuri kriiseissä on mahdollista ajaa läpi lakeja, jotka normaalina aikana olisivat mahdottomia saattaa voimaan tai niiden puiminen veisi useamman eduskuntakauden – mutta me emme elä normaalia aikaa. Historia osoittaa, että diktatuurikin perustuu aina lakiin.
Miten palaamme poikkeusoloista takaisin vapaan liikkuvuuden ja avoimien rajojen Eurooppaan? Miten palaamme tilanteeseen, että matkustamme edes toiseen kaupunkiin omassa maassamme? Miten poikkeuslait vaikuttavat meidän käyttäytymiseemme, ja mitä rakenteita edes haluamme takaisin? Onko elintaso entisessä merkityksessä enää tavoiteltavaa, jos paluuta entiseen ei enää edes ole?
Ravintola-ala, jota edustan toimittajana, on siinä merkityksessä plussalla, että me ihmiset syömme kolmasti päivässä, olemme sosiaalisia ja haluamme tavata toisiamme ruoan ja juoman ääressä. Ravintolakenttä vain on vuoden kuluttua täysin erilainen kuin sen nyt ymmärrämme ja muistamme. On aika ennen ja jälkeen koronan.
Palveluyhteiskunnan jälleenrakentamisessa kysytään myös, tarvitaanko oikeasti matkailua, turismia, risteilyjä, hotelleja ja ravintoloita samassa määrin kuin ennen koronaa.
Ovatko nämä oikeasti tarpeellisia palveluita? Tottuminen etätyöhön luo uudenlaisia rakenteita ja tapoja. Työyhteisöä ei määritä enää toimiston seinät. Kumppani tai perhe yhdistyvät työhön uusilla tavoilla. Ihmisen ikävä toisen luo kaihertaa, mutta ystäväpiiri pysyy suppeana.
Jos Tinder riitti harventamaan perinteisen yöelämän ampumaradat, korona muokkaa nyt ravintolan idean ja toiminnan uuteen asentoon. Milleniaalit ovat tarpeeksi nuoria sopeutumaan uuteen ja Z-sukupolvi taipuu mihin vain aikuisuuden kynnyksellä. Vanhat sukupolvet sujahtavat takaisin lapsuuden ja nuoruuden ajan lähtöruutuun.
Perinteiset arvot ottavat jalansijaa. Elämä käpertyy koteihin ja ystävien luona vierailuihin. Nationalismin leviämistä ei patoa enää mikään.
Maailman onnellisimman kansan onnellisuus on perustunut jo aiemmin siihen, että on opittu olemaan haaveilematta ja ideat on totuttu pienentämään suomalaiseen todellisuuteen, joten vaatimattomuuteen ja vähempään totutaan nopeasti. Vähempikin riittää onnellisuuden tuottamiseksi.
Ruoanlaitto kotona saa jälleen jalansijaa, pysyvästi. Hyvien reseptien jakaminen on välittämistä. Markettien valikoima supistuu välttämättömyyksiin ostovoiman kaventuessa, ja luontoyhteydestä tulee jälleen keräily- ja metsästyskulttuuria. Suorat viljelijäsuhteet ovat arvossaan ja reko-ringit kasvavat. Koska globaalit tuotanto- ja kuljetusketjut rapautuvat eivätkä enää synny uudestaan, ruoan paikallisesta tuotannosta tulee normi. Maatalousyrittäjistä tulee tähtiä. Kunhan MTK viimein antaa liekaa monipuolistumiselle.
Koronan jälkeisessä ajassa tiedetään, että seuraava pandemia on vain ajan kysymys.
Siksi ruoan tuotannossa tapahtuu korjausliikkeitä kansainvälisin sopimuksin ja rajoituksin, jotka linkittyvät osittain ilmastonmuutoksen torjuntaan. Suuret tuotantoeläinyksiköt, jotka voivat tuottaa uusia, ihmisiin tarttuvia virus- ja bakteerikantoja, kohtaavat rajoitustoimia.
On arvioitu, että villeissä nisäkäseläimissä on jopa 600 000 eri viruskantaa, jotka ovat potentiaaleja leviämään myös ihmiseen.
Kyse on koronaa edeltävien ajattelu- ja toimintatapakaavojen muuttumisesta. Kun disruptio tai häiriö romuttaa kaavan, syntyy tilaa muutoksille. Siellä missä kaavat ovat liikkeessä, syntyy halkeamia, joista näkyy valoa – uusia ajatuksia. Tämä koskee myös taloutta. Sen rakenteiden on muututtava, sillä korona osoittaa, että nykyisenkaltainen talousjärjestelmä ei kestä, eikä järjestelmällä ei ole varaa kohdata virusten kaltaisia ongelmia.
Jo nyt pidetään selvänä, että globalisaation myötä suuryritysten hajautettu tuotanto maailmalle työvoimakustannusten säästämiseksi on tehnyt tuotannosta haavoittuvan.
Koronavirus on osoittanut, että kriisissä myös talous ottaa osumaa tavalla, jota ei aiemmin ole osattu ennakoida. On alkanut verkottuneen ja särkyvän globaalin tuotannon, logistiikan ja kaupan uudelleen arviointi. Koronaviruksen jälkeinen maailma on taatusti tältä osin erilainen. Kun globalisaatio siirsi työpaikat mm. Kiinaan, nyt niiden palattava takaisin, tai ainakin lähemmäs markkinoitaan.
Iso osa uusista työpaikoista syntyy aloille, jotka eivät ole enää räikeässä ristiriidassa luonnon kestävyyden kanssa. Ruoka juomineen työllistää jatkossakin yhä useamman, mutta harvemmin enää ravintolassa.
Eristäytymisestä ja sosiaalisesta etäisyydestä muihin ihmisiin jää syvät jäljet ja tavat. Itsetekeminen ja vaihdantatalous eli oman osaamisen vaihtaminen jonkun toisen osaamiseen ja tekemiin palveluksiin lisääntyy.
Seuraavat kuukaudet totuttavat siihen, että take away ja ravintolaruoan kotiin kuljetuksesta tulee uusi normi. Cloud kitchen -variaatioita putkahtelee.
Ravintoloiden koko pienenee, suuret yksiköt mielletään vastuuttomiksi. Lisäksi ravintolat kahviloituvat, bistroutuvat ja pubiutuvat ostovoiman heikkenemisen takia. Ravintoloita on määrällisesti vähän aiempaan verrattuna.
Fine dining katoaa tai sen luonne muuttuu, sillä se on luovin ja kunnianhimoisin osa ruokakulttuuria. Huippukokkius elää enää vain tarinoissa, koska jatkossa niukkuudesta on tehtävä hyve, siedettävää ja nautinnollista.
Mutta Savoy jää.
Toivon, että olen väärässä kaikesta muusta, mutta oikeassa edellisen lauseen kolmesta sanasta, jotka ovat ihmisen kokoisia ja vielä jotenkin ymmärrettäviä.
Teksti Eeropekka Rislakki
Kuvien taideteokset: Riiko Sakkinen, courtesy Galerie Forsblom
Kansikuvan teos: Riiko Sakkinen, Super Size Happy Meal Box, courtesy Eeropekka Rislakki Editions
Facebook Comments