Pien- ja keskisuurissa yrityksissä usko hallituksen kykyyn selviytyä yhteiskunnan avaamisesta kunnialla on heikko. Ravintolayrityksissä luottamus on olematon, koska hallitukselta puuttuu ratkaisuissaan kantava näkökulma kuten talous, työllisyys, eurojäsenyys tai esimerkiksi kestävä kehitys. Sen sijaan, että nyt olisi mahdollisuus tehdä hyppäys vanhasta maailmasta uuteen, hallituksen näköalattomuudesta seuraa pelkkää tuhoa uuden rakentamisen sijaan.
Tällaista historiallista mahdollisuutta rakenteiden uudistamiseksi ei ole normaalioloissa ja kaikki on kuin tarjottimella, jos hallituksella olisi Suomelle tarjolla jokin Suuri Kertomus, johon kansalaiset ja yritykset voisivat yhteistuumin tarttua. Sodan jälkeen Suomi valitsi jälleenrakennuksen suureksi kertomukseksi modernismin projektin, sekä myöhemmin vielä pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallin, josta tuli menestystarina.
Hallitus puhuu poikkeusolojen jälkeen yhteiskunnan avaamisen ajasta uutena normaalina ja kahden metrin yhteiskuntana. Käytännössä tämä tarkoittaa ravintoloille kuin vedettäisiin metrin halolla.
Pitkään jouduttiin kysymään, mikä on Suomen linja koronan vastaisissa toimissa. Arvailu on kiehnännyt laumaimmuniteetin ympärillä, mutta samalla on irtisanouduttu Ruotsin mallista, joka on sitä itseään.
Ruotsin strategian taustalla on ollut idea pitää talous yhä käynnissä mahdollisimman vähin vaurioin, vaikka korona pyyhkii maan yli. Suomessa maa on ollut suljettu huomioimatta taloutta, eikä korona jyllää THL:n mukaan tarpeeksi.
Viimein Suomen linja on nimetty hybridimalliksi, jolla viitataan sanarimpsuun: testaa, jäljitä, eristä, hoida. Nyt Martti Hetemäen ryhmän mietinnön jälkeen pyörimme silti laumaimmuniteetin käsitteen ympärillä, eikä Suurta Kertomusta ole tarjolla.
”Koronaa ei ole voitettu, virus on yhä keskuudessamme.” Tämä on antautujan puhetta jälleenrakennuksen eturivistä, Suomen hallituksesta, joka näkee vain yhden asian kerrallaan.
Hallitusta ajatellen koronan jälkeisen Suomen jälleenrakennus tapahtuu ympäristössä, jossa ei tarvitse aloittaa mm. rakennuskantaa, koulutusta ja hallintoa nollasta kuten maissa, joissa sota on tuhonnut koko infrastruktuurin. Siksi ei ole kohtuuton vaatimus, että milleniaalisukupolvea edustava hallituksemme kertoo, mihin olemme menossa. Mihin viette Suomea? Mihin arvoihin sitoudutte?
Vastaukseksi ei riitä se, että hallitus romahduttaa aivan omilla päätöksillään sekä vastaavasti päättämättömyydellään koko talouden, josta hyvänä huonona esimerkkinä on venkoilu ja vitkuttelu esimerkiksi suuren työllistäjän, ravintolatoimialan kohtalolla.
Hallitus pitää pilkuntarkasti kiinni laillisuudesta, joka korostuu tiedotustilaisuuksien lakipykälien luetteloimisena. Lisäksi hallitus pelkää neuroottisuuteen saakka virheiden tekemistä – ainakin sellaisia virheitä, joista se jää kiinni kuten Helsinki-Vantaan lentoaseman koronalinko, kasvomaskiskandaali tai Business Finlandin kohun saattama ja jakama kehitystuki, joka on sopimaton yritysten kassakriisin paikkaamiseksi.
”Valtio takaa, pankit jakaa” -periaate on kääntynyt sekin asentoon, jossa 1990-luvun alun laman seurausmekanismit toistavat itseään. Vaikka valtio takaa yritysten lainat 80-prosenttisesti, pankit ovat kiristäneet lainaehtoja tavalla, jonka lopputuloksena yritysten omistus jaetaan uusiksi. Jäljelle jää konkurssiyrittäjien tragediat ja perheiden kiirastuli, joka vaikuttaa koko loppuelämään.
Hallituksen korostama laillisuusperiaate on ollut totaalisen hämmentävää ravintolakysymyksessä, sillä ravintolatoimen ja -elinkeinon sulkemista edelsi perustuslakivaliokunnan kanta, että lailla säädetään kiellon aiheuttamien taloudellisten menetysten kompensointi, johon myös talousvaliokunta yhtyi.
Näiden lausumien pohjalta myös eduskunta esitti ravintoloiden sulkemisen yhteydessä yhteisen lausuman, jossa se edellytti hallituksen selvittävän, kuinka ravintolayrittäjien toimeentulon kannalta kohtuulliset vahinkojen korvaukset toteutetaan ja että hallitus ryhtyy viipymättä toimiin.
Yllä olevaa on toistettu kyllästymiseen asti ilman tulosta. Sekä hallituksessa että virkakunnassa täytyy olla ymmärrystä sen verran, että nähdään, kuinka luottamus yhteiskuntaan, järjestelmään ja instituutioihin rapautuu – Suomi polarisoituu, ja vastakkainasettelu kasvaa. Syynä on hallituksen päättämättömyys, jonka tuloksena on konkurssiaalto sekä massatyöttömyys. Kahden metrin yhteiskunta ei tätä kuitenkaan edellytä.
Yhteiskunnallisen Suuren Kertomuksen sijaan meille on tarjottu Suuren Johtajan kulttia sekä vahvaa valtiota.
Koronakriisi on osoittanut, että suomalaisilla on syvä vahvan johtajan kaipuu. Siksi presidentti Sauli Niinistölle on hurrattu, vaikka hän on astunut parlamentarismin sääntöjen näkökulmasta katsottuna pääministerin varpaille. Sale näyttää nyrkkiä!
Pääministeri Sanna Marin näyttäytyi tässäkin näytelmässä johtajana, vaikka länsimaisessa parlamentarismissa pääministeri johtaa valtiota eikä siinä pitäisi olla epäilyn sijaa. Presidenteillä on yleensä jäljellä edustukselliset tehtävät, ja Suomessa presidentin valtaoikeudet on rajattu ulkopolitiikkaan ja armeijan ylipäällikkyyteen – nekin vain siksi, että naapurinamme on Venäjä.
Sanna Marin johtaa isoja poikkeustilaoperaatioita – johtajuuden symboleita – koska kansalaiset ovat vaatineet ja janonneet koronan suitsimiseksi näyttäviä voimatoimia ja niitä olemme saaneet.
Kriisin keskellä pääministerin olemus on huokunut rauhoittavaa ja äärimmäistä itsekontrollia kehonkielestä ilmeisiin, ja puhe on ollut kuin selkokielisistä uutisista.
Koko korona-asetelmassa on syvästi perverssi pohjavire, sillä osa kansalaisista on ilahtunut perusoikeuksien ja vapauksien rajoittamisesta. Kaikki on satanut pääministerin Marinin laariin, joka onkin nostanut SDP:n kannatusluvut ylitse muiden.
Silloinkin, kun ei ole mennyt putkeen Marinin puolustajat vaativat hallitukselle työrauhaa, koska haasteet ovat suuria. Silloin ei suvaita arvostelua tai vaihtoehtoisia skenaarioita – ja muistutetaan, että pitää ottaa huomioon hallituksen keskeisten ministereiden nuori ikä.
Kysymys kuuluu: miksi suomalaisten täytyisi suhteuttaa kriisijohtajuuden laatu tai osaaminen iän, sukupuolen tms. ominaisuuden perusteella? Että on ihan hyvin vedetty 34-vuotiaaksi? Onko tämä samaa kuin on aina sanottu, että on ihan hyvä elokuva suomalaiseksi?
Saimme Suuren Kertomuksen sijaan Suuren Johtajan.
Koska kansalaiset luopuvat oikeuksistaan ja ojentavat valtuudet valtiolle, se tarkoittaa sitä, että valtio on yksilöä tärkeämpi.
Valtio on nyt kaiken keskiössä vahvemmin kuin koskaan, ja pääministeri Sanna Marin antaa kasvot kaikkivoipaiselle valtiolle, josta olemme nyt täysin riippuvaisia.
Kun hallitus antaa kehotuksen tai suosituksen, suomalaiset tottelevat. Kuuliaisuus on syvässä hyvässä ja pahassa.
Saimme Suuren Kertomuksen sijaan myös vahvan valtion.
Suomen ns. yövartijavaltio, joka suojelee yksilönvapautta, fyysistä itsemääräämisoikeutta ja yksityistä omistusoikeutta ja yrittämisen vapautta, on nyt historiaa, vaikka se oli jo aiemminkin hätää kärsimässä, sillä Suomessa on enemmän ravintoloiden toimintaa valvovia viranomaisia kuin maassa on poliiseja, joiden tehtävä suojata meitä henki-, vapaudenriisto-, väkivalta- ja omaisuusrikoksilta.
Siksi on aiheellista olla huolissaan, miksi vihervasemmistohallitus leikittelee kapitalismilla kuten disruptiolla eli markkinoiden luovalla tuholla. Ero on siinä, että kapitalismissa markkinamekanismit hoitavat epäkelvot yritykset pois päiviltä – nyt sen tekevät poikkeusolojen valtuuksin hallitus ja vahva valtio, joiden suojelusta palvelualat, mukaan lukien tuhannet ravintolat ja niiden kymmenet tuhannet työntekijät, eivät nauti.
Olemme nyt tilanteessa, jossa ei ole tahoa, joka suojelisi ravintoloita, joka on sinänsä laillista yritystoimintaa. Ravintolassa sentään syödään pöydän ääressä lautaselta, mutta hallitus edellyttää, että syödään sen kädestä.
Tätä aikaa, virkamiestoimintaa ja poliittisen päätöksenteon taustoja avataan ja tutkitaan vielä vuosia, ja kauhistellaan kyvyttömyyden määrää. Hallituksen toimintapa kertoo siitä, että ministerit eivät osaa priorisoida. Kaikki asiat kulkevat samanarvoisina limittäin ja lomittain. Ulospäin meille kerrotaan kuitenkin, että hallitus on koko ajan yksimielinen – ehkä yhdessä on turvallista olla silloinkin, kun ollaan väärässä tai ei ymmärretä yritystoimintaa.
Hallituksen päätöksenteon hitaus ja pirstaleisuus kertovat siitä, että tärkeysjärjestystä muokkaava Suuri Kertomus puuttuu.
Joudun jälleen toistamaan, että Sanna Marinin hallitus jää aikakirjoihin ravintoloiden ja suomalaisen gastronomian sekä maaseudun huippuraaka-aineiden tuottajien tuhoajana sekä konkurssiaallon ja massatyöttömyyden aktiivisena aiheuttajana.
Tämänkin vielä toistan: nyt ei voi olla kiinni siitä, mikä on poliittisesti mahdollista, vaan siitä, mikä on välttämätöntä. Pelastetaan se, mikä pelastettavissa on. Tai sitten hallituksen on kerrottava, mikä on se Suuri Kertomus, jonka mukaan Suomi on parempi paikka ilman ravintoloita asiakas- ja työpaikkoineen sekä hankintaketjuineen.
Teksti ja tv-kuvat Eeropekka Rislakki
Pääkuva: valtioneuvosto
Facebook Comments