Vappu on työväen juhla. Tällä kertaa vappu on puheiden ja taistelun juhla ay-liikkeelle, mutta synkkä päivä kymmenille tuhansille lomautetuille ja irtisanotuille palvelualojen työntekijöille. Ay-liikkeen sisällä työkansa jaetaan yhä kahteen kastiin: kovapalkkaisiin rasvanahkaduunareihin ja palvelualojen luusereihin.
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen kertoi tiistaina Twitterissä, mikä on tämän päivän marssijärjestys työväestön keskinäisessä hierarkiassa. Vahvat vientivetoiset teollisuusliitot määräävät, miten ja missä kulkevat valtiontalouden humpan askeleet ja matalapalkkaiset – ja varsinkin naisvaltaiset – alat tulevat eliittiduunareiden perässä ja vikisevät, jos uskaltavat.
Taustaltaan vasemmistoliittolainen Lehtonen totesi Meyerin Turun telakan irtisanomisiin liittyvässä päivityksessään, että ”Erittäin huono uutinen ja valitettava, koko Suomelle, tämän rinnalla muutama ravintola ei tunnu missään, avaa mittasuhteita”.
Ja kuin vakuuttaakseen laivanrakentamisen ja vientiteollisuuden ylivertaisuutta Suomen hyvinvoinnin luomisessa hän vielä twiittasi, että ”tämän mittakaavan tapahtumat on ihan eri mittakaavaa kuin baarit tai ravintolat, Suomi elää viennistä ja teollisuudesta”.
Sen jälkeen, kun Lehtonen oli saanut valtavan määrän murskaavaa palautetta ja kun hänelle oli todistettu lukemattomin faktoin, mikä on mara-alojen merkitys sekä työllisyyden että verotulojen kannalta, hän poisti viestinsä.
Lehtonen on silti jatkanut periksiantamatonta inttämistään. Yksi asia kuitenkin häneltä on unohtunut, mikä kuvastaa kaverin arroganssia ja luonteenlaatua: hän ei ole pyytänyt anteeksi palvelualoilla työttömiksi ja lomautetuiksi joutuneilta duunareilta, joista monet ovat hänen puolueensa vasemmistoliiton äänestäjiä.
Turja Lehtonen on perusesimerkki viime vuosisadan paksuahterisesta ja järkähtämättömän paksupäisestä ay-toimitsijasta.
Lehtonen on tehnyt käytännössä koko 30-vuotisen työuransa ay-liikkeen palveluksessa. Hän nauttii työläisjohtajan palkkaa, joka on pitkälti toista sataa tuhatta euroa vuodessa. Kosketuksensa palvelualoihin hän on saanut popsiessaan keittiöammattilaisten valmistamaa lounaseturuokaa sekä nauttiessaan ilta toisensa perään liiton piikkiin huippukokkien maukkaita luomuksia tarjoilijoiden eteen kantamina.
Tämä ylivertaisuuden asenne sikiää teollisuusliitoissa ja vasemmistopuolueiden ay-siivessä päällimmäisenä, vaikka maailma ja todellisuus muuttuvat ympärillä hurjaa vauhtia. He ovat juuttuneet sotien jälkeisen jälleenrakentamisen ja clearing-kaupan aikakaudelle, siis jonnekin laivojen rakentamisen, konepajojen, kaivannaisten ja sellunkeiton kaikkivoipaan maailmaan.
Näitä dinosauruksia ja menneisyyden haamuja, jotka eivät halua ymmärtää sanaa palveluvienti, on ay-eliitin Hakaniemi ja työnantajien Eteläranta turvoksiin asti täynnä. Sieltä he tuomitsevat muita ja ohjaavat koko Suomen taloutta sekä määräävät investoinneista ja finanssipolitiikasta. Heille ravintolat eivät edusta työllisyyttä ja elinkeinoelämää, vaan rahalla saatavaa välttämättömyyttä.
Turja Lehtosen ulostulo näyttää, miten Metallitalosta näytetään tänä vappuna keskisormea Hakaniemen torin yli Ympyrätaloon Palvelualojen ammattiliitolle PAMille sekä alan duunareille ja heidät töihin palkanneille yrityksille. Ay-liikkeen kulkueissa ja torijuhlissa riemurinnoin laulettava Woody Guthrien Liiton tyttö (Union Maid, suom. Mikko Perkoila ja Hannu Raatikainen) saakin tänä vappuna uudet sanat.
Liiton toimitsijaa milloinkaan
ei ravintolat voi horjuttaa,
vaikka vastassaan olis tiskarit,
mesut, kokit ja kyypparit.
Kun tunkevat iltakokoukseen
edusmiehet liiton tapoineen,
keskisormeaan ne heiluttaa
ja tarjoilijalle huudahtaa.
Teitä pelkää en, mä kuulun liittoon,
Teollisuusliittoon, eliittiliittoon.
Teitä pelkää en, mä kuulun liittoon,
Teollisuusliittoon, joka laivoja rakentelee.
Teksti: Heikki Kähkönen
Facebook Comments