H

Helsingin Sanomat ja nepalilaisten ravintoloiden etninen puhdistus

Kun Helsingin Sanomat paljasti nepalilaisravintoloissa tapahtuvaa laajaa ja systemaattista työntekijöiden hyväksikäyttöä, ”Pitkä vuoro” -otsikoidussa artikkelissa, leimattiin Suomen kaikki nepalilaisravintolat kahden oikeustuomion esimerkillä ja omistajien keskinäisillä sukulaissuhteilla. Osa perheyrityksistä on nyt ottanut osumaa ilman omaa syytään, ja ne pitivät vastalauseena viime torstaina ovensa kiinni – toisaalta kohu on huolehtinut siitä, että sekä lounaat että illat ovat olleet tyhjiä asiakkaista muutenkin. 

Tässä tilanteessa kohua oikova A4-lappu ravintolan ulko-ovessa on pientä verrattuna Helsingin Sanomien tykistöön, jolla Suomen kaikki nepalilaisravintolat on tyhjennetty asiakkaista. 

Pääkaupunkiseudulla perhevetoisista nepalilaisravintoloista ovensa pitivät torstaina kiinni vastalauseena ainakin Himalaya, Lali Gurans, Gurkha, Kathmandu Palace, Nepal, Mero-Himal ja Kosel. Kaikkiaan nepalilaisravintoloita on Suomessa noin 70, joiden takana on n. 30 omistajan joukko, ja nepalilaisia työskentelee ravintoloissa arviolta 600 henkeä. Kaikkiaan Suomen nepalilaisravintoloiden läpi on kulkenut n. 2000 nepalilaista työntekijää.

Suomen ensimmäinen nepalilainen ravintola on perustettu vuonna 1993. Kyse on Himalayasta, joka on yksi kohun kohteista. Oman lisänsä asiaan antaa se, että juuri se osallistui mielenilmaukseen, jossa ilmenneet väärinkäytökset tuomittiin.

Osa ravintoloista on halunnut viestiä, että ne tuomitsevat esiin tulleet väärinkäytökset ja etteivät ne ole osa rikollista toimintaa, eikä niiden kohdalla ole myöskään Helsingin Sanomien esiin kaivamia oikeuden tuomioita. On vain Helsingin Sanomien tuomio. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetun ihmiskaupparaportoinnista vastaava ylitarkastaja Venla Roth uskoo, ”että ongelma tulee vain kasvamaan esimerkiksi muuttoliikkeiden, työmarkkinoiden sääntelyn purkamisen ja Suomeen jäävien paperittomien määrän lisääntymisen myötä” (HS 1.4.2019). Samainen HS:n jatkoartikkeli muistuttaa, että Suomessa on EU-verrokkimaiden heikoimmat resurssit riiston torjuntaan. Hesari ei kysy syitä resurssien niukkuuteen. Syy lienee sama kuin itse tilanteelle. Tutkintaan liittyvä resurssien puute perustuu poliittisiin päätöksiin, jotka perustuvat poliittiseen korrektiuden paineeseen.

Kun suljetaan silmät, toivotaan, että ikävät ilmiöt lakkaavat olemasta.

Helsingin Sanomien koko artikkelisarjasta voi esittää kysymyksen, miksei se ole edes yrittänyt rajata syyllisyyttä, vaan nepalilainen vähemmistö sekä muutamien keskeisten henkilöiden väärinkäytösten kautta kaikki alan toimijat on leimattu. Perusteluna on pidetty sitä, että taustalla on sukulaissuhteiden verkosto. Noin 30 omistajan joukko on kotoisin lähinnä Nepalin Gulmin hallintoalueelta, jonka asukasmäärä on hieman alle 300 000 ja se on yksi Nepalin 77 hallintoalueesta. Samalla idealla Perheyritysten liittoa voisi pitää rikollistoiminnan keskusorganisaationa, koska jos yksi Virtanen on syyllistynyt rikokseen, kaikki Virtaset ovat samaa maata.

Jos kyse on Hesarin esittämästä, kaiken kattavasta rikollisen toiminnan laajuudesta, käsissämme on yksi laajimmista järjestäytyneen rikollisuuden verkostoista ikinä Suomen rikoshistoriassa – eikä sen selvittämiseen olisi tarvittu median apua.

Ravintola-alalla Helsingin Sanomien toimia kutsutaan etniseksi puhdistukseksi.

Helsingin Sanomat on toistaiseksi julkaissut kaikkiaan neljä artikkelia asiasta, eikä se katso asiakseen lieventää leimaavaa uutisointia, vaan joidenkin nepalilaisravintoloiden mielenilmauksesta Hesari antoi ymmärtää torstaisessa artikkelissaan, ”että viestissä ei kiistetä artikkelin tietoja”. 

Jokainen voi itse lukea oheisesta Himalaya-ravintolan ovessa olleesta tekstistä, kiistetäänkö artikkelin tietoja. 

Mihin tarvitsemme oikeuslaitosta, koska meillä on jo Helsingin Sanomat? Somessa tätä toimintaa kutsuttaisiin vihapuheeksi, joka leimaa ja maalittaa kokonaisen kansanryhmän.

Ainakin toistaiseksi Suomessa tuomiot langetetaan oikeusistuimissa. Syykin on selvä: ettei kävisi niin, että asiaan kuulumattomat joutuvat kärsimään. Julkiset pikaoikeudenkäynnit ovat vaarallinen tie. Tutkivan journalismin paljastukset sen sijaan ovat tervetulleita.

Teksti ja kuvat Eeropekka Rislakki.

Edit: artikkeliin on lisätty 7.4.2019 klo 12.57 lainaus HS:n jatkoartikkelista 1.4.2019, jossa Yhdenvertaisuusvaltuutetun ihmiskaupparaportoinnista vastaava ylitarkastaja Venla Roth ennustaa riiston lisääntymistä.

CategoriesKolumnit

Facebook Comments