Monen mutkan ja pitkän vitkuttelun jälkeen hallitus heitti ravintola-alan eteen viikon alussa tukisumman 150 miljoonaa euroa, joka vaikutti saman tien alan yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen mitätöinniltä. Summa tarkoitti n. 13 600 euron tukea per yksikkö, sillä Suomessa on arviolta 11 000 ravintolaa. Viikon lopulla keskustapuolue kutisti summan 20 miljoonaksi eli 1 800 euroksi per ravintola. Mistä on kyse? Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki selittää, miksi kepu ei voi itselleen mitään – sosiopaattipuolue kun on.
Suomen Keskustan puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni ilmoitti loppuviikosta, että keskustan ja valtiovarainministeriön virkamiesten mielestä 150 miljoonan euron tuki on liian suuri ravintoloille ja oikea taso on 20 miljoonaa euroa. Perusteluna Kulmuni esitti, että suoran tuen pulmana on se, että se asettaa yritykset eriarvoiseen asemaan.
Samaa toisti myös kepun ryhmyri Antti Kurvinen puolueen pää-äänenkannattajassa Suomenmaassa (24.4.).
Kaksiäänisesti Kulmunin kanssa laulanut duo unohti sujuvasti, että taloudellisesta toimeliaisuudesta ja yksityisestä yritystoiminnasta vain ravintolat suljettiin lailla. Muut yritykset ovat sulkeneet ovensa koronan leviämisen rajoitustoimien takia aiheutuneen asiakaskadon vuoksi.
Lailla sulkeminen on eri asia kuin rajoitusten aiheuttama asiakaskato – vaikka muutoin on selvää, että kaikki koronasta kärsivät yritykset tarvitsevat tukitoimia.
20 miljoonan tukisumma tarkoittaa käytännössä 1 800 euroa tukea per ravintola. Imekää parsaa kepulaiset!
”Eikä siinä vielä kaikki” sanottaisiin TV Shopin myyntipuheessa pölynimurin lisäosien parhaudesta. Kepun hyvä poliisi, elinkeinoministeri Mika Lintilä toi keskusteluun alv-palautukset yrityksille. Samalla ravintoloitsijat ohjattiin väittelemään siitä, onko esitetty 3 prosentin korko alv-palautuslainasta kohtuuton, vai saataisiinko se kahteen prosenttiin. Haloo, tämä on kaikkien harhautusten äiti!
Kepu osaa pelin politiikan ja ns. iltalypsyn, joilla revitään epätodennäköisissäkin tilanteissa ja asetelmissa kaikki irti omaan pesään. Silloinkin, kun periaatteessa jaettavaa ei edes ole.
Menemättä enempää yksityiskohtiin, millaista sekoilua tukitoimet ovat tähän mennessä olleet – ja erityisesti menemättä siihen, kuinka ”korruptiosta vapaa Suomi” on kriisin aiheuttamassa läpivalaisussa osoittanut olevansa suuren puhdistuksen tarpeessa. Business Finland kun on vain yksi tukea jakava organisaatio.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että valtiontalouden tarkastusviraston kontrollin kautta kulkee vain noin puolet valtion budjetin rahavirroista. Siksi ihmisen ymmärryksen kokoluokan asiat, kuten jonkin suurlähetystön rakentaman edustussaunan ylisuuret kulut, nousevat otsikoihin. Suuret summat kulkevat tarkastuksen ulottumattomissa, kuten erilaisten tukien jakaminen ties minne, ties kenelle.
Ravintola-alan loputonta nöyryyttämistä
Lähtökohta on se, että ravintola-alan ei pidä hyväksyä 20 miljoonan euron kokoluokkaa olevaa ns. suoraa tukea. Eikä alan pidä hyväksyä edes 150 miljoonaan tasoa, sillä sekin on pelkkää alan nöyryyttämistä ja mitätöintiä. Ei, vaikka vaihtoehdoksi esitetään nollaa kuten MaRan neuvottelijoille saneltiin sen jälkeen, kun neuvottelijat esittivät laskelmiin perustuvan 500 miljoonan euron tukitarpeen.
Silloin pitää poistua pöydästä ja ilmoittaa, että ryhdytään aivan toisen tason toimiin, jos tuki ei ole riittävä. Ministeriön neuvottelijat käyttivät hyväkseen kokemustietoa, ettei MaRan jäsenkunta harrasta kulmikasta tai jyrkkää aktivismia.
Lisäksi valtiovarainministeriö ja hallitus kokonaisuudessaan luottavat siihen, että ravintola-alan mahdolliset mielenilmaukset (lue: mielenosoitukset) ovat mahdottomia, sillä vain alle 10 hengen kokoontumiset ovat sallittuja – siten kielto sisältää joukkomielenosoitukset, joka on esimerkki siitä, miten poikkeusolon lait rajoittavat perusoikeuksia.
Mutta se, mitä ei ymmärretä, on alan luonne osuuskaupan ja sisäsiisteiksi pakotettujen, pörssinoteerattujen Oyj-toimijoiden ohella. Moni alan toimija on ravintoloitsija tai kokki-ravintoloitsija, koska se on elämäntapa, väylä toteuttaa itseään ja tehdä oma elämä merkitykselliseksi ja näkyväksi tämän palvelualan kautta, jossa tavoitteena on tuottaa onnellisuutta ja hyvää oloa asiakkaille.
Sitä nämä kulmunikurviset eivät viekkaudessaan ymmärrä, että moni kokki on taiteilija, jolla on veitsi kädessä. Kyse ei ole siitä, että ravintola-alan ammattilaiset olisivat laskennan mestareita, vaan siitä, että tekijöiden ja tekemisen merkitys on pyyhitty Suomen kartalta, mitätöity.
Horeca työllistää suoraan arviolta 140 000 henkeä. Taustalla on muutama kymmentuhatta yrittäjää. Alan liikevaihto on n. 5 miljardia, jota on jakamassa laaja ravintoloiden hankintaverkosto
Eläköön ravintolat! Eläköön oikeus työhön! Eläköön sydänverellä tehty kulttuurityö – ja toimeentulo omasta visiosta!
Kepu on huolellisesti kasannut asenteellaan räjähdysalttiin paketin, joka tulee silmille millä hetkellä tahansa.
Jo ennen 20 miljoonan euron täystyrmäystä Facebookin ravintola-alan ryhmissä puhuttiin mielenosoituksista, joukkokokoontumisista, ravintoloiden varastoihin mädäntyneiden elintarvikkeiden kippaamisesta eduskunnan ja valtioneuvoston portaille. Muistutettiinpa myös historiallisesta tapahtumasta nykyisen valtioneuvoston rakennuksessa, jolloin Eugen Schauman ampui Nikolai Bobrikovin – toisen terroristi on toisen sankari.
Miksi kepu toimii niin kuin se toimii?
Tämä on kysymys, jota tällä hetkellä toistetaan ravintola-alalla.
Moni pohjoisesta Suomesta kotoisin oleva ammattilainen antaa ainakin yhden selityksen.
Kepulaisilla on Jumala puolellaan, koska Hän puhuu lestadiolaisten kautta. Ja tämä Jumala kieltää alkoholin tarjoilun ja juonnin (mutta sallii tupakoinnin, koska Leevi Lestadius oli itse ketjupolttaja). Erityisesti valehtelu on sallittua, koska ollaan hyvällä asialla. Kepu lienee nyt omista lähtökohdistaan ravintoloiden alasajossa hyvällä asialla, joten harhauttaminen ja valehtelu ovat sallittuja.
On tiedossa, että lestadiolaiset (vanhoillislestadiolaiset) ovat painostusryhmänä keskustapuolueen sisällä väkivahva fraktio.
Toinen selitys on Suomen Keskustaan / Maalaisliittoon kuuluva raittiusliikkeen perinne, joka menee osittain päällekkäin lestadiolaisten kanssa, mutta on sinänsä oma painostusryhmänsä. Molemmat ryhmät näkevät koronakriisissä tilaisuuden suitsia ravintoloita, jotka ovat saatanasta sekä Turmiolan Tommin toilailuiden alku, juuri ja näyttämö. Alkoholista absolutistitkin ovat riippuvaisia, vastustamalla.
Mutta nämä ryhmittymät eivät selitä kaikkea.
Koko ajan pitää muistaa, että olemme tekemisissä kepun kanssa, joka on puliveivaamisen mestari ja häpeämätön oman edun ajaja vailla rotia, koska historia osoittaa, kuinka oman edun hoitaminen peittoaa kansallisen edun. Sanonta ”kepu pettää aina” ei ole syntynyt tyhjästä. Kepun ytimessä ominaisuudesta on muodostunut kunniakysymys samalla tavalla kuin kaupunkien katujengien respect-kulttuurissa.
”Koronakriisillä ei ole soveliasta politikoida” – siis nupit kaakkoon ja rähinä päälle!
Se, että Vasemmistoliitto sekä pääministeripuolue SDP ovat hiljaa ravintolatukiväännössä, ja jättävät kentän kepulle, perustunee osittain vasemmiston pitkään perinteeseen työväen raittiusliikkeessä – vasemmistolla kun on oma varjoissa työskentelevä, näkymätön, mutta runsaslukuinen, valtion ja Raha-automaattiyhdistyksen miljoonatuilla toimivat ammattipainostusryhmänsä.
Mutta ravintolasektorin alasajo liittynee vielä suurempaan tavoitteeseen, josta on sovittu, mitä kepu saa, ja mitä ylivertaista etua asetelmasta on muille hallituspuolueille.
Vahva valtio on vasemmiston märkä uni, ja korona luo mahdollisuuden vahvalle valtiolle ilman vallankumousta. Kyse on siitä, miten vahva valtio pidetään jatkossakin kansalaisten elämän edellytyksenä ja keskipisteenä. Pääministeri Sanna Marin puolestaan huolehtii siitä alati, että kaikki hallituksen rajoitustoimet ja toimet perustuvat lakiin – toimien psykologiset tai kulttuuriset vaikutukset eivät ole huolenaiheita, sillä ”kansa” on osoittanut toivovansa vahvaa johtajaa.
Laillisuuden korostaminen antaa ymmärtää, että kansalaisoikeuksien rajoittaminen on ookoo, mutta on syytä muistaa, että yleensäkin diktatuurit perustuvat lakiin.
Tätä taustaa vasten on kysyttävä yhä uudestaan, miksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan ohjeistus, jota Suomen itsenäisyyden aikana hallitukset ovat noudattaneet, on ravintoloiden tukemisen osalta yhä toteuttamatta – tätä kehotusta myös talousvaliokunta komppasi.
Kun eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen ravintoloiden sulkemiseksi, myös se edellytti hallitukselta viipymättä taloudellisten menetysten kompensointia: ”ravintolayrittäjien kannalta toimeentulon kannalta kohtuulliset vahinkojen korvaukset”.
Ehdotettu 1 800 euron tuki per lailla suljettu ravintola on yhtä metsässä, kuin yleensäkin elämästä vieraantuneiden ministereiden vastaukset klassikkokysymykseen maitolitran hinnasta.
On selvää, että hallituksessa pelataan aikaa omien tavoitteiden ajamiseksi käyttämällä ravintolatukia välineenä, vaikka julkisesti on paheksuttu, ettei koronakriisi ole politikoinnin paikka. On se.
Koska kyse on tulonjakopuolueista, kaikki pyrkivät kasvattamaan mandaattiansa pitämällä kannattajansa yhä enemmän riippuvaisina tuista.
Tämä lieneekin kepun linjan keskeinen syy pikemminkin kuin lestat ja raittiusväki, vaikka nekin vaikuttavat kokonaisuuteen taustalla.
Huoltovarmuus on uusi taikasana kuten innovaatio vielä pari viikkoa sitten
Oletus on, että kepun ytimessä luotetaan kokemuksen antamaan, syvään rintaääneen, että hiipuvan kannatuksen nousupohja on siellä, missä on syvin tarve puolueen mahdollistamiin tukiin.
Kyse ei siis ole siitä, etteikö kepussa ymmärrettäisi ravintoloiden luomaa hankintaketjua, joka johtaa pellolta ravintolapöytään, vaan siitä, että mitä ahtaammalla ruoan tuottajat ovat ravintolakysynnän hiipumisen takia, sitä suuremmat tuet saadaan maaseudun yrityksille – hyvässä huudossa olevan huoltovarmuuden takia.
Toinen oletus on, että huoltovarmuuden nimissä pusatut rakenteet saadaan tatuoitua pysyvästi lakiin tavalla, ettei hätäisempi osaa niitä edes löytää. Ne ovat piilossa olevia, pysyviä rahoitusrakenteita Business Finlandin innovaatiototeemin tapaan, jotka paljastuvat vain poikkeusoloissa. BF ei ole ns. yksittäistapaus, vaan maan tapa, jonka tietävät kaikki, muttei kukaan.
Ravintola-alan merkkejä tulkitsemalla voi todeta, että kohta on piru irti. Ravintoloitsijat, kokit ja ilman omaa syytään lomautettu henkilökunta ovat nousemassa barrikadeille. Lanka palaa.
Kepu, Kulmuni ja VM:n virkamiehet ovat suhtautumisellaan ja strategiallaan ajamassa tilanteen nurkkaan, jota he eivät selvästikään ymmärrä ja osaa odottaa.
Ravintoloiden teurastus tarkoittaa myös pellolta pöytään -ketjun deletoimista, mikä johtaa maatalouden tappioihin, maatalousyritysten konkurssiaaltoon sekä työttömyyteen alkutuotannossa.
Idea tehdä itsellisistä maaseudun toimijoista tukiriippuvaisia kepusta, MTK:sta ja sen apuorganisaatiosta maa- ja metsätalousministeriö MMM:stä, menee puihin, sillä ravintoloiden hankintaketjulla on vielä valtti hihassa. Ravintolat ja pienet laatutuottajat muodostavat kumppanuuden, johon ravintoloiden tappolinja osuu raskaasti.
Ravintolat ja maaseudun pienet laatutuottajat ovat samalla puolella aitaa, ja tässä tilanteessa ravintola-ala taistelee myös heidän etujensa puolesta.
Ravintoloiden raaka-aineistot maataloudelta ovat merkittävät Suomessa. Ravintoloiden liikevaihto on vuodessa noin 5 miljardia euroa, josta materiaalit ovat n. 40 prosenttia eli 2 miljardia. Tästä puolet on alkoholia ja toinen puoli ruokaraaka-aineita ja ruokavalmisteita eli 1 miljardi. Tästä kotimaista on vähintään puolet eli 500 miljoonaa euroa.
Koska ravintoloita on 11 000 niin jokainen ostaa keskimäärin 50 000 eurolla vuodessa suomalaisia maataloustuotteita. Luvut ovat hatusta, mutta kokoluokka on oikea. Joku osaa varmaan lisätä tähän mm. oluen panemisen ja väkevien tislaamisen raaka-aineiden arvon ja ravintolakanavan merkityksen maataloudellemme tältäkin osin.
Jostakin syystä kepun puoluejohtaja ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni ja hänen taustaryhmänsä eivät ymmärrä, että ravintolat ovat keskeinen osa ruokaketjua pellolta pöytään.
Elinkeinoon ja talouteen liittyvien seikkojen lisäksi asiaan liittyy myös kulttuurinen taso, syömmekö jatkossa ravintoloissa kotimaisia raaka-aineita ja ruokajalosteita, vai ulkomaisia, huomattavasti edullisempia tuotteita.
Ruokapöydässä kohtaavat ruoan monet merkitykset yhdessä olosta eettisyyteen, terveellisyydestä ympäristökysymyksiin jne. Nyt ministeri ja hänen taustavoimansa ovat tuhoamassa talouden lisäksi myös ruoan kulttuurisia tasoja.
Oletettavasti kulttuuri ei ole rationaaliselle mielelle ymmärrettävää. Jo sana kulttuuri edellyttää käsitteellistä ja abstraktia ajattelua.
Numerot edustavat konkreettista maailmaa. Mutta esimerkiksi matematiikkaan perustuva fysiikka ja erityisesti avaruusfysiikka edellyttävät sellaisten tapahtumien hahmottamista, joita ei ole vielä todennettu. Silti ne saattavat olla olemassa. Nyt ollaan sekä ravintola-alan edunvalvonnassa että sen alas ajossa risteyksessä, josta pelkät numerot eivät kerro seurauksista mitään.
Ministeri Katri Kulmuni politisoi ruoan tavalla, jota hän ei ole osannut ennakoida. Siitä parhaillaan organisoituvat ravintoloitsijat, kokit ja tuottajat pitävät kohta huolen.
Jos ravintoloilla ei ole arvoa kulmuneille, kotimaisella tuotannolla ei ole arvoa ravintoloille.
Kysymys kuuluu: miksi ravintoloissa tämän jälkeen suosittaisiin kotimaista? Miten on mahdotonta ymmärtää, että ravintoloiden sysääminen oman onnensa nojaan, osoittaa, että ravintoloilla ei ole arvoa suomalaisessa ruokaketjussa?
Ministeri Katri Kulmunin ravintoloiden tappolinja aiheuttaa sen, että on turha tulla kertomaan, että lautasella pitää olla kotimaista ruokaa.
Miten on mahdotonta ymmärtää, että ravintoloiden jättäminen vaille selviytymismahdollisuutta, osuu myös maataloustuottajiin? Erityisesti osumaa ottavat ne tuottajat, jotka ovat toimineet suoraan yhteistyössä ravintoloiden kanssa.
Ravintoloiden kiinni paneminen on osunut kaikkiin elintarviketuottajiin, joilla on ravintola-asiakkaita, on sitten kyse Valion kokoluokasta tai poroteurastamosta.
Kiitos kepun ministereiden sekä ministeriöiden virkamiesten, tilanne koronan jälkeisessä ajassa on pitkään poikkeuksellisen huono koko ruokaketjun eri osissa.
Tilanne pahenee entisestään, jos ravintoloitsijat ja kokit toteuttavat uhkauksensa koronan jälkeisessä ajassa: jos ravintoloilla ei ole arvoa kulmuneille, kotimaisella tuotannolla ei ole arvoa ravintoloille.
Siinä saavat olla ihmeissään Suomen suurimmat elintarvikeyhtiöt kotimaisine tuotteineen Valiosta Atriaan, kuin pienet tuottajat ja jalostusyhtiötkin. Kaikki ovat jo todentaneet koosta riippumatta, mitä myynnille ja kannattavuudelle tapahtuu, kun ravintolasegmentti puuttuu. HUOM! Kaikille on myös tuontivaihtoehto.
Jos ravintoloiden olemassaolon edellytys tehdään mahdottomaksi hallinnollisin päätöksin, ja ravintoloiden nöyryytyksen sekä mitätöinnin ele suomalaisessa ruokaketjussa jää päällimmäiseksi tunteeksi, jäljelle jää vastareaktio: miksi käyttää kotimaisia tuotteita.
20 vai 150 miljoonaa euroa, 2 vai 3 prosenttia korkoa alv-takaisinmaksulainasta? – vitsivitsivitsi!
Katri Kulmuni ja valtiovarainministeriön nimettömyyden ja kasvottomuuden taakse piiloutuvat virkamiehet… kannattaisiko pohtia kaikessa viisaudessanne kierros vielä, mistä tässä kokonaisuudessa on kyse?
Ministeri Katri Kulmuni, haluatko jäädä Suomen historiaan päättäjänä, joka tuhosi suomalaisen ravintola- ja ruokakulttuurin korkeimman osaamisen sekä maaseudun laatutuottajat?
Nyt ollaan tilanteessa, että ravintola-alalla ei ole syytä neuvotella edes aiemmin esitetystä 150 miljoonasta eurosta, joka oli jo keskisormen näyttämistä alalle, saatikka nöyryyttävästä 20 miljoonasta, jonka tietävät kepussakin pelkäksi pelisiirroksi. On palattava MaRan esittämään alkuperäiseen ja laskelmiin perustuvaan 500 miljoonaan tukieuroon.
Hassuksi tämän tekee se, että tässä ei kysytä enää edes MaRan kantaa, koska 80 prosenttia alan yrityksistä ei ole sen jäseniä. Tarve suoraan tukeen on silti olemassa.
Palataan lähtöruutuun, ja hoidetaan homma siten, että pidetään ravintoloiden ohella maaseutuyrittäjät sekä isot elintarvikeyritykset pystyssä. Valinta on nyt kepu-kulmunien ja loppuhallituksen.
Nyt ei ole kyse siitä, mikä on poliittisesti mahdollista, vaan siitä, mikä on välttämätöntä.
PS. Mitä kolumnin otsikossa mainitut kuolleet sielut tarkoittavat?
Kuolleissa sieluissa kyse siitä, kuka ja mitkä tahot hyötyvät ravintola-alalla koronakriisin ravintolakonkursseista. Nikolai Gogolin romaani Kuolleet sielut kertoo vähintäinkin oudon mysteeripäähenkilön Tšitšikovin maaorjien ostosmatkoista ja niillä tapahtuvista sattumuksista. Tšitšikov osti maanomistajilta kuolleita sieluja, eli jo kuolleita maaorjia (tässä yhteydessä ravintoloitsijoita), jotka olivat vielä henkikirjoitusluettelossa.
Vastaus 1. ravintolavuokralaisten tekemät satojen miljoonien investoinnit kauppakeskustilojen seiniin, siirtyvät konkursseissa vastikkeetta kauppakeskusyhtiöiden omaisuudeksi, jonka jälleen vuokraaminen uusille yrittäjille on aiempaakin kannattavampaa.
2. Keskustapuolueen edustajat rulettavat läpi Suomen alueosuuskauppojen edustajiston, joten ei ole perusteetonta ajatella, että yksityisen ravintolatoiminnan tappaminen sataa osuuskaupan laariin.
3. Ravintolapörssiyhtiöt, kuten Kotipizza sekä NoHo Partners, ovat voittajia koronan jälkeisessä markkinassa, jossa kilpailua on vähän ravintoloiden massakonkurssien takia – tosin ovat voittajia vain ja ainoastaan, jos päärahoittajat uskovat yhtiöiden kulta-aikaan post-korona-ajassa.
PPS.
Kolumnin kirjoittajan näkemykset eivät välttämättä edusta Viiden Tähden virallista linjaa, vaikka kirjoittaja on Viiden Tähden päätoimittaja. Syy: ympäröivä todellisuuskaan ei noudata Viiden Tähden virallista linjaa.
Teksti Eeropekka Rislakki
Kuvat valtioneuvosto ja eduskunta
Facebook Comments