EHYT ry:n toiminnanjohtaja Kristiina Hannula on saanut runsaasti palstatilaa väitteillään, että Viron mietojen juomien veronkorotukset lopettavat suomalaisten viinarallin. Katin kontit, sanon minä. Sen voi lopettaa vain Suomen alkoholiverojen lasku mahdollisimman lähelle naapurimaita.
Olen viime vuosina monta kertaa osoittanut lukujen ja muiden faktojen avulla, että raittiusjärjestöjen perusteluihin uskominen on kuin luottaisi Paavo Väyrysen ulkopolitiikkaan tai odottaisi arkkienkeli Gabrielin siivittävän Suomen menestykseen meneillään olevissa lätkän MM-kisoissa.
Siinä tarkoitusperät, luottamus omaan kaikkivoipuuteen sekä kirkassilmäinen usko ylhäältä annettuun totuuteen pyhittävät tosiasioiden ymmärryksen.
EHYT ry:n Kristiina Hannula väittää Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan, että ”paras lääke Suomen näkökulmasta viinaralliin on Viron omat alkoholiveron korotukset.” Höpö höpö. Tarkoituksenmukaisesti Hannula unohtaa, että paras lääke viinarallin vähentämiselle olisi, että alkoholijuomien valmisteveroja laskettaisiin Suomessa edes Ruotsin tasolle.
Viinarallin loppuminen toteutuisi vasta siinä vaiheessa, kun Suomen ja Viron veroerot olisivat kuihtuneet kokonaan pois. Sitä ei kuitenkaan tapahdu, sillä se ei olisi Viron matkailuteollisuuden kasvun ja palveluelinkeinojen kehittämisen kannalta järkevää.
Raittiusväen tulisi ymmärtää, että nyky-Viro ei ole sääntely-Suomi.
Viro ei myöskään ole Suomi, jossa on pitkä perinne epäonnistuneella huonoon saatavuuteen ja korkeisiin hintoihin (= veroihin) perustuvalla alkoholin sääntelypolitiikalla. Virossa alkoholijuomien myynnillä ja valmistuksella on aina ollut maan kansantaloudelle suuri merkitys. Tämän päivän Viro paikkaa suomalaisten alkoholiostoilla omaa talouttaan, kuten kirjoitin jo kolme vuotta sitten.
Viron tuore hallitus käyttää uuden itsenäistymisen aikana ensimmäistä kertaa mietojen juomien verojen korottamista strategisena poliittisena instrumenttina. Veropolitiikka on herättänyt Virossa paljon muutakin kuin hurraa-huutoja.
On luonnollista, että maan juomateollisuus on ollut järkyttynyt. Yhtä lailla alueen matkailutoimijat ovat olleet ihmeissään.
Jo nyt me suomalaiset turistit viemme euroja enemmän Viroon kuin mitä maan maatalous tuottaa. Suomalaisten Viron-matkailun perusta on meitä edullisemmassa hintatasossa. Sitä virolaiset eivät halua riskeerata. Siksi maan hallitus puhuukin mieluusti suomalaisten alkoholitutkijoiden ja raittiusjärjestöjen heille tuputtamista ”kansanterveydellisistä syistä” perustellessaan fiskaalipolitiikkaansa.
Todellinen viinaralli on väkevien hamstrausta eikä olutsalkkujen raahaamista.
Hannula väittää kolumnissaan, että viinaralli loppuu, kun olutsalkun hinta nousee Virossa 11:stä 18 euroon. Samalla hän unohtaa, että suurin osa matkustajatuontina tulevasta etanolista kulkeekin tiukkana viinana eikä oluena.
Harrastan liköörien ja maustettujen snapsien valmistamista. Niinpä toin runsas viikko sitten Tallinnasta mukanani seitsemän litraa Virossa valmistettua maustamatonta viinaa. Vodkapullojen yhteenlaskettu hinta oli reilut 90 euroa.
Suomessa sama määrä olisi maksanut puolen litran Kossuina 191,66 euroa. Säästin siis lähes 100 euroa. Tämä erotus ei muutu lähivuosina mihinkään.
Viron verojen korotus suosii väkeviä juomia, joten on odotettavaa, että kulutus Virossa kääntyy nykyistäkin viinavoittoisemmaksi. Kun oluen hinta Virossa nousee, myös matkustajatuonnin rakenteessa on odotettavissa muutoksia. Ja se tapahtuu brenkun eduksi, eli tuliaisina tuodaan yhä enemmän tiukkaa viinaa kuin olutta.
Latvian-rajakauppa on Virossa jo kansantaloudellinen ongelma.
Virolaisilla itsellään on menossa ennennäkemätön viinaralli, joka heijastuu kaikkien elintarvikkeiden ja taloustavaroiden kauppaan. Arvioiden mukaan neljännes – jopa enemmän – virolaisten alkoholiostoksista tehdään rajan takana. Samalla ostetaan viikon safkat, tankataan autot ja tuodaan muut tuliaiset.
Latvian Viron-vastaiselle rajalle on syntynyt Tallinnan satamasta tuttu viinainfra lukuisine marketteineen. Sen seurauksena Etelä-Virossa on mennyt jo valtava määrä elintarvikekioskeja ja ruokakauppoja nurin.
Pärnusta ja Tartosta on lyhyt matka rajakauppoihin. Suomalaiset suurkuluttajat ja ammattitrokarit käyvät jo Latviassa. ”Vain hullu ostaa Virosta!” on yleisesti käytetty kansanviisaus, niin suomen kuin viron kielessä.
Viron valtionvarainministeriö ja demarihallitus ovat vielä helisemässä, kun heille käy kuten Suomelle – eli suunnitellut verojen korotukset vähentävätkin verotuottoja tulojen sijaan.
Jos ja kun tämä apparaatti ei toimi, hallitus vaihtuu aika paljon nopeammin kuin Suomen poliittisessa elämässä on tapana. Verolait eivät ole naapurissa yhtä kiveen hakattuja kuin meillä Suomessa – eivät ainakaan alkoholijuomien ja muiden kulutustuotteiden kohdalla.
Lue myös:
1.3.2017 Alkoholipolitiikan syöksykierre jatkuu – viinaralli kasvoi viime vuonna
22.11.2016 Viron hallitus aikoo kerätä yli 200 miljoonaa euroa nostamalla mietojen juomien verotusta
Facebook Comments