N

Nahkiaisten perässä Nakkilassa – pyyntikausi alkoi perjantaina

Nahkiaisten pyynitkausi alkoi perjantaiyönä kellon lyötyä kaksitoista. Nahkiainen nousee loppukesällä merestä jokiin kutemaan. Yksi Suomen tunnetuimmaista nahkiaispaikkakunnista on Nakkila, Porin kupeessa, Satakunnassa.

Kauden ensimäiset Kokemäenjoen nahkiaiset paistuvat avotulella Nakkilan nahkiaispaistamon uunissa. Pyyntikausi on alkanut. Puhelimet soivat nahkiaisentusiastien kysellessä, joko niitä saa.

Joku on lähtenyt aamulla Helsingistä ajamaan kuumia uunituoreita saadakseen. Toinen soittaa Espoosta ja lähtee myös matkaan. Rouva hakee tyttärilleen, ”itse en syö”. Tampereen suunnalta on jo aamutuimaan ehditty käymään.

”Tänne tosiaan tullaan kaukaakin uunituoreita syömään”, Mikko Vilponen myyntitiskin takaa sanoo.

Uunituore nahkiainen maistuu suoraan paperista vaikka autossa, mutta se on myös salonkikelpoinen herkku alkupalalautasella ravintolan valkoisella pöytäliinalla. Kuva: Pekka Tarmio.

Moni on odottanut sesongin alkua vesi kielellä.

”Kauimmat olivat kerran tulleet varta vasten yöllä matkailuautolla Rovaniemeltä ja parkkeeranneet pihaamme kuumia aamulla saadakseen.”

Toki valtaosa tämän lähiruokamyymälän asiakkaista on paikallisia.

Ensimmäisen päivän saaliit ovat vielä pieniä eikä uunin kapasiteettikaan riitä tyydyttämään kysyntää, joten Vilponen joutuu välillä myymään ei oota.

”Vartin päästä on kypsiä.”

Joku jää odottamaan, toinen sanoo tulevansa myöhemmin uudestaan. Odottaessa voi lasi-ikkunan läpi seurata paiston etenemistä.

Parhaiten nahkiainen käy pyydyksiin synkkinä ja myrskyisinä syysöinä. Täyden kuun aikaan, ja sen jälkeen, saaliit ovat heikompia. Kuva: Pekka Tarmio.

Nahkiaiset pakataan paperiin. Kiireisimmät syövät ne myymälätilassa tai ulkona pöydän ääressä. Tämä on suomalaista street food -kulttuuria parhaimmillaan.

Paistaminen vaatii ammattitaitoa. Sitä Vilposen Mikalla ja Mikolla on isänsä ja isoisänsä peruja. Puolen tunnin, kolmen vartin paiston aikana paistoritilä vedetään välillä uunista ja kypsyyttä tarkkaillaan ja nahkiaisia käännellään ja siirrellään tasaisen lopputuloksen varmistamiseksi.

Rasvainen, muikunkin suuntaan maistuva nahkiainen kestää kyllä kuumuutta, mutta kukaan ei halua päältä palanutta ja sisältä raakaa. Kun niska rapsahtaa helposti poikki, sopiva kypsyys alkaa olla saavutettu.

Herkulla on hintansa: kauden alussa isot neljä euroa ja pienet kolme. Ravintolassa Helsingissä hinta on tuplat tästä.

Teksti ja kuvat: Pekka Tarmio

Pääkuva: Mika Vilponen (oik.) on paistovuorossa. Mikko hoitaa myyntiä.

CategoriesRuoka

Facebook Comments