Nahkiaiset ovat monen suurta herkkua parhaimpaan pyyntiaikaan syksyllä. Virossa nahkiaisia tarjoillaan hiillostettuna tai jopa pizzan päällä. Itä-Viron nahkiaisvelho Indrek Kõverik julkaisi Narva-Jõesuussa viime viikonvaihteessa kirjan, jossa hän kertoo nahkiaisperinteestä kolmella kielellä: viroksi, suomeksi ja ranskaksi.
Nahkiainen on syksyn todellinen herkku. Tämän pientä ankeriasta muistuttavan käärmemäisen vedenelävän pyyntikausi alkaa elokuun lopulla, kun se alkaa nousta jokiin ja puroihin kutemaan.
Luuttomat nahkiaiset viettävät talven joessa syömättä mitään ja kutevat seuraavana vuonna touko–kesäkuussa virtaavaan veteen sorapohjille. Kudun jälkeen ne kuolevat.
Nahkiaiset luetaan omaan selkärankaisten eläinten luokkaan, ympyräsuisiin. Pituus on tavallisesti 25-32 cm ja paino noin 50 grammaa. Ne ovat rauhoitettuja huhtikuun alusta elokuun puoliväliin.
Suomessa nahkiainen on tavallinen kaikilla rannikoilla ja mereen laskevissa joissa. Parhaat kannat ovat itäisen Suomenlahden sekä Satakunnan ja Pohjanmaan joissa. Satakunta on valinnut nahkiaisen maakuntakalakseen.
Järvinahkiaisia on tavattu ainakin Saimaasta, Pyhäselästä, Höytiäisestä, Päijänteestä, Konnevedestä ja Näsijärvestä.
Nahkiaiset ovat virolaisten suurta herkkua. Nahkiaisvelhon kirjassa on 24 reseptiä.
Nahkiaisten maku on jakanut ihmisten mielipiteitä jo vuosisatojen ajan. Parhaimmillaan ne ovat pyyntituoreina lämpimän rapeina, hillostettuina tai grillattuina. Virossa niitä myydään usein paistettuina tai savustettuina, joko marinadissa muhineena tai sellaisenaan.
Itä-Virumaan Narva-Jõesuu on tunnettu nahkiaisistaan, jotka nousevat Narvanjokeen ja pienempiin puroihin. Perinteisesti syyskuun viimeisenä viikonloppuna Narva-Jõesuun valoisassa Hele Parkissa järjestetään nahkiaisfestivaalit, jonne kalastajat, ravintoloitsijat ja muut asian harrastajat kokoontuvat maistelemaan ja myymään nahkiaisiaan sekä vaihtamaan valmistusvinkkejä.
Ravintola Franzian keittiömestari ja omistaja Indrek Kõverik tunnetaan Itä-Virumaalla todellisena nahkiaisvelhona. Kõverik julkisti nahkiaisfestivaalin kunniaksi kirjoittamansa kirjasen Mu silmud – topelttosin silmutoitu (suom. Nahkiaiseni – kaksi tusinaa nahkiaisruokaa).
Nahkiainen on viroksi silmu. Kõverik kutsuu itseään nimellä silmumoondaja, joka kuulostaa liki samalta kuin sana silmamoondaja, joka suomeksi tarkoittaa velhoa. Ja sitä hän monilla tavoin onkin.
Opukseensa nahkiaisvelho on koonnut kaksi tusinaa reseptejä jotka on käännetty virosta kahdelle muulle gastronomian kielelle eli suomeksi ja ranskaksi. Kun Suomessa ja Virossa pyyntikokoiset nahkiaiset painavat muutama kymmenen grammaa, Ranskassa ne kasvavat jopa kilon painoisiksi.
Tallinnassa myytiin paistettuja ja halstrattuja nahkiaisia jo keskiajalla. Vanhoista 1600-luvun lopun tullauspapereista käy ilmi, että suolaan säilöttyjä nahkiaisia on viety Itä-Virosta mm. Tukholmaan, Lyypekkiin, Amsterdamiin ja Englantiin tynnyrikaupalla. Myöhemmin marinoidut nahkiaiset olivat arvostettuja herkkuja Pietarin toreilla ja ravintoloissa.
Teksti: Mikko Savikko, Timo Raussi
Kuvat: Mikko Savikko
Lue myös: Nahkiaisten perässä Nakkilassa – pyyntikausi alkoi perjantaina (17.8.2019)
Facebook Comments