Syksyn pimeä kaamosaika ilmeisesti aiheuttaa sen, että julkkiskokit tulevat ulos piiseistään ja avautuvat medialle jälleen kerran, kuinka Suomessa on kaikki asiat retuperällä ruoka- ja ravintolakulttuurissa. Puuttuu sitä, puuttuu tätä ja Kepu pettää aina.
Mitä jos listattaisiin kerrankin jotain positiivisia asioita, joissa me olemme ylivoimaisia koko muuhun maailmaan verrattuna. Sitä paitsi kulttuuria on aina olemassa. Se on vallitsevien asioiden tila.
Suomessa korkea verotus, työvoimakustannukset sivukuluineen ja pieni markkina ovat pakottaneet ravintolat hyvin tehokkaiksi. Maailman metropoleissa ja suurissa turistikohteissa ei ole mitään väliä, palaako asiakas milloinkaan kuppilaasi. Asiakasvirta on taattu.
”Suomessa ravintoloitsijan on ihan pakko saada asiakas palaamaan aina vain yhä uudelleen ja uudelleen. Palveluelämyksessä ei ole varaa epäonnistua.”
Suomessa on varmasti maailman koulutetuin ravintolahenkilökunta, muualla salihenkilökunta otetaan ihan pystymetsästä. Esimerkiksi Pariisissa täytyy todella tehdä työtä löytääkseen edes säällisen ruokapaikan, jossa on lähes kelvollinen viinitarjonta, ja sekin vain ja ainoastaan ranskalaista.
Puhumattakaan että salihenkilökunta osaisi kertoa ruokalistasta mitään. Ranskalaisen filologian opinnot Sorbonnen yliopistossa on kuitenkin tarjoilijan pääduuni tai väliaikaisilla ravintolahommilla rahoitetaan omaa pilvenpoltto- ja reppumatkailua Bangkokiin.
”Suomessa tarjoilijat ovat kolutettuja ammattilaisia ja ravintoloiden käyttämät raaka-aineet turvallisia.”
Suomessa, menet sitten vaikkapa Mikkelin Rossoon, sinulle tarjotaan viinivalikoima, joka kattaa kuusi eri mannerta. Tarjoilija on koulutettu tuntemaan kaikki listan viinit. Hän on jopa on niitä itse maistanut yhdessä ruokalistan annoksien kanssa.
Keittiön raaka-aineet ovat turvallisia ja keittiön hygieniaan voi luottaa. Ruokaväärennökset ovat pieni riski.
Tällä hetkellä en tunne Suomessa ketään teollisuuden, ravintola-alan tai koulutusorganisaatioiden edustajaa, joka ei ihan oikeasti olisi kiinnostunut kehittämään edelleen raaka-aineiden laatuja, henkilöstön osaamista ja kuluttajien kokemuksien elämyksellisyyttä. Laadun ansiosta ruoan vientimarkkinat ovat pikkuhiljaa avautuneet.
”Suomalainen kuluttaja on koulutettu, matkustaa paljon ja on syönyt kaikkia maailman keittiöiden ruokia.”
Ruokatrendit ovat tuttuja, ja ollaan valmiita kokeilemaan ihan mitä tahansa keksitään tarjota.
Ei ranskalainen, espanjalainen tai italialainen syö tai juo mitään muuta kuin mitä on omassa kylässä tuotettu. Vaikka se olisi sitten väärennettyä mozzarellaa tai väärennettyä halpaa oliiiviöljyä. Naapurikylän viinikin on liian eksoottista, puhumattakaan, että kokeilisi tänään uusiseelantilaista tai georgialaista tuottajaa.
Tuntuu, että kokkien ruokakeskusteluissa Suomessa asiakas on unohdettu täysin. Ok, jokainen ihan varmasti tankkaa joskus. Vatsaan on saatava täytettä ja sinulla on viisi minuuttia aikaa. Toisaalta välillä istutaan iltaa kolme tuntia ja nautitaan 21 ruokalajin menu.
”Asiakasryhmät eivät ole homogeenisiä ja tarpeet vaihtelevat tilanteiden ja ajankohdan mukaan.”
Siksi on hyvä, että meillä on ravintoloita kaikkiin tarpeisiin. Suuret ketjut pitävät huolen, että jopa Kajaanissa saa silloin tällöin halutessaan ravintolaruokaa ja paikalliset nuoret ammattilaiset työllistyvät. Ei kukaan hansvälimäki muuta Kajaaniin pitämään maailman ekologisinta ravintolaa hipeille.
Jospa kokit sen sijaan, että ruikuttavat Suomen ruokakulttuurin ongelmista, edes kerran kiittäisivät asiakkaitaan mediassa: “Kiitos, ja olet erittäin tervetullut uudestaan”.
Mikko Reinikka
Kirjoittaja on Tampereen Paistinkääntäjien vouti, Chaîne des Rôtisseurs Tampere. Kirjoitus viittaa mun muassa seuraaviin Viiden Tähden artikkeleihin:
11.10.2018 Huippukokki Kape Aihinen: Suomi ei ole mikään ruokamaa.
1.11.2018 Suomelta puuttuu selkeä gastronominen identiteetti, sanovat suomalaiset huippukokit
Kuva: Toni Leskinen.
Facebook Comments