Tänään käytävissä aluevaaleissa äänestetään, ketkä päättävät hyvinvointialueiden lähipalveluiden järjestämisestä. Kyse on ihmisten elämän ja arjen hyvinvointiin sekä turvallisuuteen vaikuttavista palveluista. Näitä palveluita ei tarvitse järjestää laitoksissa, vaan osa lähipalveluista voitaisiin siirtää ravintoloihin ja kahviloihin eli paikkoihin, joissa ihmiset muutenkin luontaisesti tapaavat toisiaan, pohtii Viiden Tähden toimituspäällikkö Heikki Kähkönen.
Aluevaaleissa on totta vie kyse aivan muusta kuin bensiinin hinnasta, vaikka sosiaalisessa mediassa ja tv-mainoksissa niin väitetään. Kyse on ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden ja pelastustoimen ohella hyvinvointipalveluiden järjestämisestä.
Aluevaltuustot aloittavat kautensa maaliskuussa. Valtuutetuilla on loppuvuosi aikaa varsinaisen toiminnan käynnistämiseen. Sote- ja pelastuspalvelut siirtyvät hyvinvointialueille ensi vuoden alusta.
Ihmisillä on tarve kokoontua ja vaihtaa kuulumisia toistensa kanssa. Keskiajalla kansa kokoontui pyhäisin kirkonmäellä ja samalla reissulla hoidettiin monet muutkin tärkeät asiat. Kirkkojen kupeelle syntyi kestikievareita ja kansankapakoita.
Paikallisilla lähiravintoloilla, ovat ne sitten olleet kestikievareita, bensa-asemien baareja tai Matkahuollon kahviloita, on ollut kautta aikain ihmisiä ja yhteisöjä yhdistävä tekijä – sosiaalinen funktio siis. Sadoilla tuhansilla suomalaisilla ovat yhä omat tärkeät kantakuppilansa, joista löytyy lähin ystävä ja juttutoveri, naapurin Pate tai Mirjami, jolle voi keventää sydäntään.
Vaikka olutkuppilat on tartuntatautilain perusteluissa määritelty koronalingoiksi, lähibaarilla on monelle jopa elintärkeä sosiaalinen merkitys. Eivät turhaan niin monet eläkeläiset tapaa toisiaan iltapäivisin omien kantapaikkojensa ”kepakkoklubeissaan”.
Miksei lähikuppila ja hyvä ruokaravintola voisi olla täysi-ikäiselle ihmiselle monen muun kuntapalvelun tapaan subjektiivinen oikeus, jonka järjestämisestä paikalliset aluevaltuustot vastaisivat?
Mallia voi hakea Brittein saarilta, jossa englesmannit, skotit, ja irlantilaiset viihtyvät pubeissaan. He jakavat siellä niin ilonsa kuin surunsakin. Saksalaisilla ovat bierstubeissa stammtischinsä eli kantapöytänsä, joissa vaihdetaan päivittäiset kuulumiset.
Aluevaltuustojen ei luonnollisesti itse tarvitsisi tuottaa näitä palveluja. Niiden tuottamisessa pitäisi pohtia, miten julkisen rinnalla tuotetaan tehokkaasti myös yksityisiä palveluita, joiden ei tarvitsisi olla monikansallisia sote-yrityksiä, vaan talkoisiin voisivat osallistua mara-yritykset sekä erilaisten ohjelmapalveluiden tuottajat.
Kunta ja kansalaisjärjestöt voisivat järjestää lähiravintoloissa ja kahviloissa opinto- ja harrastustoimintaa tai lähikirjaston palveluita, aikuisten neuvolasta ja terveysvalistuksesta puhumattakaan. Asiakkaille voitaisiin järjestää opastusta omien asioidensa hoidossa ja arjessa selviytymisessä.
Lähiravintola voisi todellakin olla luonnollinen ja asiakkaan tarpeet huomioonottava hyvinvointipalveluiden tarjoaja.
Kyse olisi asiakkaan kohtaamisesta tämän luonnollisessa ympäristössä. Jossakin toimintamuotoa kutsutaan jalkautumiseksi, jota jo nyt monet sosiaalipalvelujen ammattilaiset muutenkin hoitavat.
Ei tämänkään hoitaminen pitäisi olla ylipääsemättömän vaikeaa. Kyse on päätöksenteon rohkeudesta. Monille suomalaisille täysi-ikäisille ihmisille oluthuoneet ovat jo nyt arkisia olohuoneita.
Teksti: Heikki Kähkönen
Kuvat: Pixabay
Facebook Comments