R

Ravintoloitsija, pullotetaan nyt kyyneleet – Mutta suutu jo!

”Minulla ei ole menetettävää – ravintola, ura, ammatti ja haaveet menivät jo, joten helppo tässä on huudella”, Ossi Paloneva kirjoittaa vieraskolumnissaan, joka on samalla hiljainen huokaus, mutta myös huuto ravintola-alan järjestelmällistä alasajoa vastaan.

Ossi Paloneva: ”Itkuvirsi alkuun:

Perustin ravintolan syksyllä 2019. Ensin rempattiin, sitten markkinoitiin, seuraavaksi iskikin jo korona. Reagoitiin, mukauduttiin ja tempoiltiin. Palattiin normaaliin, markkinoitiin lisää, pidettiin ravintolaa pystyssä erilaisilla hybridimalleilla.

Lopulta todettiin, että rajoitussoosaus ei lopu, alkusatsaus ei kuittaannu, eikä paluuta ole siihen toimintaympäristöön, johon ravintola perustettiin.

Aiemmin tein keikkaa messuilla, edustuskokkaamisella, opettamisella, esiintymällä laidasta laitaan sekä puhumalla ruoan ekologisten arvojen puolesta. Komennukset loppuivat ja vähätkin holdissa olleet tapahtumat peruuntuivat tai kuihtuivat kasaan, osan toteutuessa miinusmerkkisinä.

Ryhdyin satsaamaan elintarvikekehitykseen. Intoa sillä saralla leikkasi isoimman projektin yhteistyökumppanin koronakonkurssi.

Tällä hetkellä olen karussa maailmantuskaa, vanhalla Seilin mielisairaalasaarella kokkaamassa huopatossut jalassa kouralliselle etätyöläisiä ja vastaamassa yritystapahtumien peruutusmaileihin.

Tilannesymboliikkaa liittynee siihenkin, että Seilissä oli 1600-1700-luvuilla leprahospitaali, jonka asiakkaat joutuivat saarelle eristyksiin kuolemaansa saakka.

Joskus aikanaan, identifioidessani itseni ensimmäisen kerran kokiksi, ajattelin alan olevan hyvä. Voisin työskennellä missä tahansa maailmankolkassa – merkityksellistä sarkaa ja ilahdutettavia ihmisiä riittäisi. Jos ei muualla, niin sitten vaikka pakolaisleirin ruokahuollossa.

Toisin kävi. Viimeisen vuoden aikana olen maalannut, valokuvannut ja opetellut kryptosijoittamista enemmän kuin laittanut ruokaa.

En ole kohtaloani liiemmin valitellut, kuten ei alalla moni muukaan julkisesti tee. Möykky on kuitenkin kehossa, mielessä ja sielussa.

Facebookin ravintolaryhmissä näkyy puolueiden ja yksittäisten päättäjien syyttämistä vallitsevasta tilanteesta. Joku toinen puolue olisi hallituksessa hoitanut asiat paremmin.

Sen enempää salaliittoteorioiden liekkeihin bensaa heittämättä, rajoitukset näyttävät noudattavan virussekamelskassa kaikkialla läntisessä maailmassa samaa sapluunaa. Suomessa tullaan muutama steppi jäljessä, eikä perustelemattomien, järjenvastaisten toimintavaihtoehtojen valitseminen enää osaa yllättää.

Mm. Ranskassa, Australiassa, Israelissa ja Itävallassa ruuvia väännetään nyt meitä huomattavasti kireämmälle. Tämä riippumatta hallitsevien poliitikkojen puoluekirjojen väreistä.

Hallituspuolueet ovat pettäneet ravintola-alan, mutta niin myös oppositiopolitiikka. Saman ovat tehneet niin viranomaistahot kuin alan edunvalvontakin. Puhumattakaan mediasta.

Mikään taho ei ole kuluneen kahden vuoden aikana tunnustanut ravintola-alan kulttuurillista, työllistävää, taloudellista sen enempää kuin sosiaalistakaan merkityksellisyyttä.

Ei ole vaivauduttu vertaamaan pelkopolitiikalla tavoiteltujen hyötyjen suhdetta sillä aiheutettujen tragedioiden, epävarmuuden, stressin, terveyshaittojen, taloudellisen ahdingon, polarisoitumisen sekä inhimillisen surun ja ahdingon määrää.

Syyllisten etsimisen sijaan katse on syytä kääntää meihin itseemme. Mitkä ovat meidän oikeutemme? Ja mitä niille ei saa tehdä?

Älkää syyttäkö rokottamattomia rokotteiden toimimattomuudesta. Toisiamme vastaan kääntymisen sijaan linjat pitää yhdistää. Pitää vaatia lukuja, dataa ja tutkimuksia nähtäväksi, joille sulkutoimien sanotaan perustuvan. Mielivaltaan ja mutuun pohjaavalle muilutukselle ei modernissa sivistysvaltiossa ole sijaa. Ei ainakaan pitäisi.

Nyt suunnitellulle seuraavalle passirumballe sen enempää kuin nykyisille sulkutoimillekaan ei ole esitetty tieteeseen nojaavia, uskottavia, kansanterveyttä edistäviä perusteita.

Passien kannattaminen on ravintola-, kulttuuri- ja tapahtuma-alojen kannalta äärimmäisen lyhytnäköinen tie. Passien käytön oikeuttavia tavoitteita ei missään vaiheessa saavutettu, eikä seuraavaa kierrosta viriteltäessä systeemin julkilausuttuja tavoitteita näytetä enää edes muistettavan.

Eriarvoistamisen lisäksi passien käyttö rajaa merkityksellisen osan ravintolan potentiaalisista asiakkaista palveluiden ulkopuolelle. Huomattavasti tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää passien käytön mahdollistavan jatkossakin mielivaltaiset, poukkoilevat sääntelytoimet. Toimintaympäristön vakauden näkökulmasta passit luovat alan tulevaisuuden ylle synkän varjon.

Vaikka tartunnat lähtisivät nyt laskuun ja yhteiskunta näennäisesti avautuisi, kuluneen kahden vuoden perusteella ei ole mitään syytä olettaa, ettei seuraava aalto, tuleepa se sitten maaliskuussa tai vasta esimerkiksi elokuussa, pistäisi koko pakkaa uudestaan sekaisin.

On hyvä muistaa, ettei koronan uskota katoavan maailmasta mihinkään. Seuraava aalto tulee varmuudella. Mikä silloin on toisin? Toivottavasti ainakin alan toimijoiden kyky sanoa yhdessä EI!

Sääntöjä ei Suomessa rikota – viritellään pleksejä ja mittanauhan kanssa tuplatsekataan pöytien etäisyyttä toisistaan, panoksena kun on yrittäjän elinkeinon rippeet. Rikkurit me osaamme kyllä maalittaa.

Suomalaiset ovat niin pirun kilttejä. Mieluummin kaadutaan saappaat jalassa – burn outin kautta hirteen – kuin mentäisiin julkisesti sanomaan, että tämä ei nyt ole ihan ok.

Hollannissa lähdettiin kansalaistottelemattomuuden tielle. Ravintolat avaavat suluista huolimatta luomalla todellista painetta päätöksentekoon. Sikäläinen ravintola-alan etujärjestö tukee toimintaa.

Perusteettomat rajaukset ravintolaelinkeinon harjoittamisen toimintaympäristöön eivät kumoudu toivomalla, eikä hiljaa odottavan kohtaloa pahoitella.

Korvauksista ravintola-alan toimijat tuskin enää edes haaveilevat.

Hetkittäin toivon, että minulla olisi yhä ravintola. Toisaalta en. Tekisin tässä absurdissa, kafkamaisessa mankelissa varmaan taas jotain tosi tyhmää.

Nyt voin vain tuntea syvää sympatiaa kohtalotovereita kohtaan, jotka edelleen yrittävät – toivoa muiden ryhtyvän vaikuttaviin toimiin, ennen kuin ala, josta välitän, on lopullisesti tuhottu.

Kannatan kansalaistottelemattomuutta. En kannata järjen, datan ja tieteen vastaista sääntelyä.”

Teksti: Ossi Paloneva
nykyinen ravintola-alan kevytyrittäjä
Seili

Kuva perhealbumista

Facebook Comments