Pelkkä bonuksia kerryttävä S-Etukortti Debit muuttuu aiemmasta poiketen maksulliseksi, josta veloitetaan 3 euroa kuukaudessa, jos kortinhaltija ei tee asialle mitään. Päätin tehdä. Kaltaisiani etukortin omistajia on lähes 400 000. Löysin itseni pitkästä jonosta ja lopulta poliittista aktiviteettia kartoittavasta kuulustelusta, vaikka haluan ostaa vain salaattia ruokakaupasta.
S-ryhmän alueosuuskauppojen jäseniä, asiakasomistajia, on Suomessa yli kaksi miljoonaa ja S-Etukortteja on rinnakkaiskortit yhteen laskien 3,8 miljoonaa.
Asiakasomistajat saivat kirjeen, jonka mukaan pitää valita, millaisen S-Etukortin haluaa jatkossa 1.4.2021 lähtien. Pelkkä debit-Etukortti muuttuu aiemmasta poiketen maksulliseksi, josta veloitetaan 3 euroa kuukaudessa, jos kortinhaltija ei tee asialle mitään.
Päätin toimia, sillä yksipuoliset ilmoitukset sopimusperusteiden muutoksista eivät ole reilu tapa toimia. Edes illuusio kaksipuolisesta neuvottelusuhteesta jättiketjun kanssa on oleellista.
Kolmen euron kuukausiveloitus ei äkkiseltään tunnu kummoiselta, mutta vuodessa kortti maksaa 36 euroa. Teoriassa ymmärrän, että kortin käytöstä kertyy etuja, jotka ovat kustannusta suurempia, mutta se ei poista sitä, että osuuskauppa kerää järjestelyllä miljoonatolkulla ilmaista rahaa.
Itsepähän ovat luoneet raskaan ja kalliin korttijärjestelmän, josta on todellisuudessa valtaisat kustannukset, jotka maksamme ruoan hinnassa. Koska osuuskauppa ei ole toimissaan omistajilleen läpinäkyvä, on tukeuduttava viimeisten kymmenen vuoden aikana tehtyihin ulkopuolisiin arvioihin Kauppalehteä myöten. S-Etukortti-järjestelmän hintalappu on 300-400 miljoonaa euroa vuosittain.
Etukortin edusta voisi olla siten toistakin mieltä.
Yksipuoliset ilmoitukset ovat Ässältä tuttuja aiemminkin. Merkittävin niistä oli, kun jokaisesta osuuskaupan omistaja-asiakkaasta tuli automaattisesti S-Pankin asiakas vuonna 2007.
Saamani kirjeen perusteella kortin vaihto vaatii käynnin joko S-Pankin luukulla tai osuuskaupan palvelupisteessä. Selvitin netistä itselleni lähimmän pisteen, ja yhdistin reissuun myös muita asioiden hoitamisia Helsingin keskustassa koronaa väistellen.
Valitsin ajankohdaksi mahdollisimman ruuhkattoman alkuiltapäivän. Mutta kun olin jonottanut Helsingin Sokoksen palvelupisteessä jo yli 40 minuuttia, huomioin, että moni jonottajista luovutti ja poistui tuskastuneena paikalta.
Monien silmiltä sinkoili kirosanoja, koska huulilta lukeminen oli maskien alla piilossa. Ilmassa leijui käsidesin katku. Voi vain kuvitella, millaisissa jonoissa ja mielentiloissa Suomessa parhaillaan jonotetaan.
Jälleen kerran osuuskauppa osoitti, mikä on sen ihmiskuva. Kortin vaihto on pääkonttorin näkökulmasta katsottuna mekaaninen suoritus, jonka omistaja-asiakaspartikkelit toteuttavat korona-aikanakin jonottamalla, sillä satojen tuhansien korttien urakkaan ei laskentaekonomin mukaan kuitenkaan lisää henkilöresursseja, sillä työntekijä on tunnetusti kustannuserä.
Osuuskaupan suuruus on sille itselleenkin ongelma, sillä määräävä markkina-asema luo hallinnolle ajattelutapoja, jotka voimaantuvat sisäistetystä monopoli-identiteetistä.
Kun vuoroni viimein koitti, kerroin haluavani pelkän veloituksettoman S-Etukortin, jolla voi hyödyntää bonuksia – maksu- ja luottokortit minulla on jo muualta.
Olin lukenut kirjeestä, että minulla on ns. debit-kortti, vaikka itse kortissa ei sellaista merkintää näkynyt. Debit-kortti korvautuisi S-Etukortti Visalla tai pelkällä käteiskortilla, jota voi käyttää vain bonusten keräämiseen. Halusin jälkimmäisen.
Luukulla minun oli todistettava henkilöllisyyteni ja riisuttava maski kasvoilta hetkeksi tunnistusta varten. Sitten alkoi kysely: “Oletko syntynyt Suomessa? Oletko suomenkielinen? Asutko Suomessa? Onko sinulla kaksoiskansalaisuus? Mikä on ammattisi?”
Onpa tarkkaa, ajattelin.
Ja sitten pläjähti: “Onko sinulla poliittista vaikutusvaltaa tai suvussa poliittisesti aktiivisia henkilöitä” – tai jotakin vastaavaa.
Hämmennyin ja minulla löi hetken tyhjää, mutta sitten provosoiduin nollasta sataan: “Anteeksi mitä? Jos haluan ostaa salaattia, mitä vittua tämä politiikkatieto teille kuuluu?”
Kävimme nopeaa dialogipallottelua luukun lasin molemmin puolin, ja sain kuulla, että kysymystä kaavakkeessa ei voi jättää auki eikä siihen voi laittaa ehdottamaani viivaa.
Yhtäkkiä tajusin, että S-ryhmä on ensisijaisesti pankki, joka myy ruokaa. S-Pankin takia poliittista aktiviteettia kysellään samaan tapaan kuin Nordeassa aiempina vuosina.
Oivalsin, että Prismojen ja Alepan henkilökunta on siten pankkitoimihenkilöitä, jotka ovat väärässä ammattiliitossa.
Minä – yksi miljoonista asiakasomistajista – haluaisin vain ostaa salaattia ja hyödyntää etukortin suoman bonuksen, joka sekin on tosiasiassa leivottu sisään ylihinnoitteluna. Mutta olenkin pakkojäsenenä pankissa, jonne en ole alunperinkään halunnut.
En siis voi ostaa salaattia ilman, että minulta tivataan tietoja, joilla ei ole mitään yhteyttä ruoan valmistukseen keittiössäni.
En ole tilanteessa yksin. Kaikkiaan 3,8 miljoonasta S-Etukortista debit-kortteja on 360 000 ja Visa-kortteja on 2,4 miljoonaa.
Etukorttikyselyllä osallistun USA:n johtaman koalition rahanpesun ja kansainvälisen terrorismin vastaiseen sotaan, jolla ei ole loppua. Samaa sotaa käydään mm. Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa joudumme turvatarkastuksessa mm. riisumaan vyön housuista, eikä yli 100 ml:n hammastahnaputkiloa saa viedä lentokoneen matkustamoon.
Emme päässeet Sokoksen palveluluukulla enää kysymykseen, onko minulla yhteyksiä Yhdysvaltoihin. Muistan kysymyksen Nordean kuulusteluista. Panin kuulustelun poikki.
Suomen ja USA:n välinen FATCA-sopimus velvoittaa pankit ja finanssialan laitokset ympäri maailmaa tekemään kyselyn. Lisäksi rahanpesulaki edellyttää, että S-Pankki/Prisman asiakkaana minun, yhtiökumppanin ja sukulaisteni mahdollisesta poliittisesta vaikutusvallasta on raportoitava Suomen verottajalle, joka raportoi ne edelleen Yhdysvaltain veroviranomaisille.
Salaatin ostoni liittyy siten terrorismin vastaiseen sotaan ja omistaja-asiakkuuteeni liittyy mahdollisten hämärien rahansiirtojen ja rahanpesun valvonta.
Raportit tehdään myös tilanteessa, jos pyydettyjä tietoja ei ole saatu, joten Guantanamo, here I come!
Kaikki vain sen takia, että halusin säästää kolme euroa kuukaudessa ja ostaa ruokaa Alepasta, S-marketista, Prismasta ja Food Market Herkusta, joka on keskusta-alueen paras ruokakauppa palveluineen.
Osuuskauppa, “soita Paranoid”.
Koska haluan ostaa ruokani kaupasta enkä pankista, päätin irtisanoa asiakasomistajuuteni, jolloin myös pakkoasiakkuuteni S-Pankissa päättyy.
Omistaja-asiakkuuteni irtisanomisessa allekirjoitin kolme neljä aanelosta. Samalla tunnustin luukun yli, että olen ruoan politiikan sekä alkoholipolitiikan aktivisti, ja että yksityisyyteni loukkaamisen takia yht’äkkinen “Eroa osuuskaupasta” -aktivismini perustuu juuri ruoan politiikkaan.
Ruoan politiikka ei ole MTK:laista maatalouspolitiikkaa, vaan itsenäinen politiikan osa-alue, jossa tarkastellaan ruokaketjun eri osien rakenteita ja miten ne vaikuttavat.
Etukorttikuulusteluun liittyvä vastahankaisuuteni kirkastuu ymmärrettäväksi, jos kuvittelemme Kremlin tai Beijingin vaativan salaatin ostajan tietoja. Kertoisitko? Katson, että se ei kuulu Venäjälle tai Kiinalle kuten ei USA:llekaan, jos ostan salaattia.
Siksi salaattia ei ole syytä ostaa pankista.
Myönnän, että koronakriisiin liittyvä kansalaisten perusoikeuksien ja -vapauksien loukkaamisen rajankäynti valmius- ja poikkeuslakeineen on nostanut reagointiherkkyyden pintaan.
Mutta silti. Olisiko jo muutoinkin aika keskustella, mikä on osuuskaupan ja asiakasomistajan välinen suhde? Kuka ja mikä on asiakasomistaja tai omistaja-asiakas? Olisiko aika keskustella, millä arvoilla S-osuuskauppaa johdetaan mm. suhteessa sen historiaan? Olemmeko luoneet monsterin, joka syö lapsensa?
Ehkä seuraavan kerran, kun käyn osuuskaupassa, jätän varmuuden vuoksi iPhonen kotiin, jotta en jätä Applen ja Googlen paikannus- ja reittikartalle seurantajälkiä. Facebookin Zuckerbergin tiedämmekin jo seuraavaksi Rupert Murdochiksi.
Lisäksi maksan salaattini käteisellä, jottei korttiostoksesta jää tietoja – niin kauan kuin käteistä otetaan enää edes vastaan sen anonymiteetin takia.
Okei, myönnettäköön, että ostan myös lihaa.
Teksti Eeropekka Rislakki
Kuvat S-ryhmä / viestintä, ja Pixabay
Myöhemmin luin S-Pankin verkkosivuilta asiakasomistajille lähetetystä kirjeestä poikkeavaa tietoa:
“Debit-kortin lopettamisen takia ei tarvitse lähteä asioimaan tiskille vaan lopetuksen voi tehdä puhelimitse tai lähettämällä vapaamuotoisen kirjeen postiin.” (…) “Käteiskortin saa puhelimitse tai verkosta tilaamalla.”
MTV3-uutiset 24.2.2021: “S-Etukorttien käyttäjät suivaantuivat vanhan korttimallin muuttumisesta maksulliseksi – aikataulu rukattiin uusiksi”
S-Pankki 22.2.2021: “S-Etukortti muuttuu maksulliseksi vasta lokakuun alusta aiemmin ilmoitetun huhtikuun sijaan.”
Näitä kortteja S-Pankki markkinoi maksuttomina:
S-Etukortti Visa creditin luoton marginaali nousi helmikuun alusta 7,95:stä 9,50 prosenttiin ja S-Pankki Visa creditin 9:stä 12,95 prosenttiin.
Facebook Comments