Tuotantotalouden professori Paul Lillrank, taloustieteen dosentti Tuomas Malinen ja kirurgian erikoislääkäri Ville-Veikko Elomaa katsovat, että liikkumista ja elinkeinoja rajoittavien sulkujen hyödyistä ei ole varmaa tietoa, mutta niiden vaatimat uhraukset ovat mittavat. Päätökset ovat ensisijaisesti poliittisia, mutta hyvät aikomukset eivät tee tyhjiksi päätösten seurauksia.
Viisi Tähteä julkaisee kolmikon mielipidekirjoituksen, joka on alunperin julkaistu Uusi Suomi Puheenvuorossa 19.3.2021:
Hallituksemme ajaa koronan vastaisia sulkutoimia ihan kuin niillä ei olisi vakavia terveydellisiä haittavaikutuksia. Koko väestöön kohdistuvien liikkumista ja elinkeinoja rajoittavien sulkujen hyödyistä ei ole varmaa tietoa, mutta niiden vaatimat uhraukset ovat mittavat. Millä perusteilla päätöksiä tehdään?
Virus ei sulje ravintoloita
Virus tekee mitä virukset tekevät, mutta se ei laita kouluja ja kapakoita säppiin. Sulkutoimet ovat poliittisia päätöksiä. Joillakin perusteilla niitä tehdään ja niitä tehtäessä pitäisi katsoa hyödyt ja haitat. Hyvät aikomukset eivät tee tyhjiksi päätösten seurauksia.
Lääketieteelliset toimet, kuten testaus, rokotus ja tehohoito, ovat eri asia. Sulut kohdistuvat terveiden ihmisten arkielämään.
Sulkutoimien mahdollinen hyöty perustuu kahteen oletukseen. Ensin pitää arvata, mitä olisi tapahtunut ihmishengissä ja elinvuosissa laskettuna, jos koronaan olisi suhtauduttu niin kuin kausi-influenssoihin yleensä on ollut tapana? Toiseksi on veikattava, miten monta henkeä ja elinvuotta on poikkeuksellisilla sulkutoimilla pelastettu?
Näitä ei voi tietää varmasti. Tutkimus on huteroa.
Jos jotain ei voi tietää, voi kuitenkin arvioida haarukalla paras mahdollinen – pahin mahdollinen. Sanotaanko vaikka, että ilman erityisiä toimia Suomessa koronaan ja koronan kanssa olisi kuollut 800 – 8 000 ihmistä?
Oletetaan kuolleitten korkeaan ikään perustuen, että elinvuosia olisi menetetty kaksi per henkilö. Pahin mahdollinen olisi siis 8 000 ihmishenkeä ja 16 000 menetettyä elinvuotta.
Seuraavaksi oletetaan, että sulkutoimien ansiosta ollaan nykytilassa, suunnilleen 800 henkeä. Toimet olisivat säästäneet 7 200 henkeä ja 14 800 elinvuotta.
Jos luvut eivät kuulosta uskottavilta, esitä omasi.
Onko tämä paljon vai vähän? Sitä ei voi sanoa vertaamatta sulkutoimien aiheuttamiin haittoihin ihmishengissä ja elinvuosissa mitattuina.
Hitaat haitat
Haittoja on vaikeampi arvioida kuin hyötyjä. Hyödyt ilmenevät parin viikon viipeellä, haitat kasaantuvat hitaasti. Hyödyt näkyvät suoraan tartuntamäärissä ja kuolemantapauksissa, haitat tappavat välillisesti erilaisten prosessien kautta.
Haittojen tyypit ovat sulkutoimista johtuva taloudellisen toimeliaisuuden aleneminen, josta seuraa työttömyyttä ja konkursseja. Sosiaalinen eristäminen haittaa monien mielenterveyttä, ihmissuhteita ja terveyskäyttäytymistä. Nuorten syrjäytyminen epäilemättä lisääntyy. Hoitamatta jääneet syöpäpotilaat kohta kartuttavat kuolleisuuslukuja. Toinen haittatyyppi on julkistaloudelle koituvat suorat kustannukset, joita rahoitetaan velalla.
Taloussulut kaatavat PK-yrityksiä
Erityisesti palvelualan PK-yritykset altistuvat sulkutoimille. Kysyntä vähenee ja vie tulovirran. Tehokkuus laskee. Yritysten pitää kuitenkin maksaa vuokrat, korot ja muut kiinteät menot. Pk-yritykset eivät saa luottoa niin kuin suuryritykset ja kunnat.
Mitä kävisi, jos PK-sektori kaatuisi? Osviittaa voi hakea 1990 -luvun lamasta. Silloin konkurssien määrä kolminkertaistui ja työttömyys ylitti 18 prosenttia.
Velka on riski
Entä jos yrityksille taas lapioitaisiin 20 miljardia velkarahaa siitä hyvästä, että on kielletty tekemästä töitä?
Yritykset eivät pysty toimimaan pelkästään valtion tuella. Pitkittyneet kiinniolot syövät motivaatiota, taitoja ja kykyjä. Yritys ei välttämättä pysty enää palaamaan entiselleen.
Valtio ei voi loputtomasti ottaa velkaa. Jos kansainväliset rahoitusmarkkinat vetäisivät liinat kiinni ja Suomen pitäisi pärjätä omalla verokertymällään seuraisi hyvinvointivaltion alasajo.
Ikävä esimerkki on Kreikan velkakriisi 2010-2016. Se pudotti bruttokansantuotetta lähes 27 prosenttia, nosti työttömyyden 25 prosenttiin ja syrjäytti puolet nuorista. Vaikutukset kansanterveyteen olivat musertavia. Terveydenhuollon alasajon seurauksena jopa lapsikuolleisuus nousi.
Sulkutoimien rahoittamine velaksi on päätä huimaavaa riskinottoa. Onko viruksen aiheuttama riski siihen verrattuna suuri vai pieni?
Talous kääntyy hyvinvoinniksi ja ihmishengiksi
Työttömyys aiheuttaa mielenterveysongelmia. Jo pelkkä työttömyyden uhka lisää ahdistuneisuutta, unihäiriöitä ja masennusta. Itsemurhien riski lisääntyy jopa 20-30 prosentilla.
Arvostettu epidemiologi John P. A. Ioannidis otti esiin jo lokakuussa 2020 julkaisussaan Global perspective of COVID‐19 epidemiology for a full‐cycle pandemic (nih.gov) että raskailla sulkutoimilla aiheutetaan sydänkuolemia, syöpähoitojen viivästymisiä ja hoitokatkoja, itsemurhia, väkivaltaisuuden kasvua, aliravitsemusta ja yhteiskuntarauhan järkkymistä; jopa väkivaltaisten konfliktien riski kasvaa.
Jotkut seuraamukset ovat mitattavissa nopeasti alle vuodessa, mutta osassa ne vaikuttavat vuosia, jopa vuosikymmeniä eteenpäin.
Henki vastaan henki
Koronaviruksen mahdolliset haitat ovat pahimmillaankin verrannollisia tavanomaiseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Sulkutoimien mahdolliset hyödyt ihmishengissä ja elinvuosissa laskettuina ovat epävarmat. Niiden välittömät haitat kuitenkin ovat ilmeiset – 20 miljardia on enemmän kuin koko sote-järjestelmä maksaa vuodessa. Välillisiä haittoja terveydelle ja hyvinvoinnille ei voi tietää, mutta niiden vuosikausia jatkuvan riskin voi arvioida.
Yhtä uhkaavaa vaaraa hoidettaessa ei saa unohtaa muita avun tarpeessa olevia. Hyvinvointivaltiossa kaikkia on hoidettavat tasapuolisesti.
Viime vuoden aikana koronaan verrattuna on kuollut keski-iältään paljon nuorempia ihmisiä noin 25 kertaa enemmän sydän- ja verisuonitauteihin (19 000), noin 20 kertaa enemmän syöpään (16 000) ja noin 15 kertaa enemmän muistisairauksiin (10 000). Miksi näiden ihmisten hoitoon ei ole panostettu yhtä suurella innolla? Miksi kalliit hoidot ja uudet lääkkeet eivät pääse korvausjärjestelmien piiriin, kun riskitekijät ovat käytännössä samat kuin koronalla ja ehkäisykeinot tiedossa. Miksi heidän elämänsä ei ollut arvokas?
Mikä tekee koronan niin erikoiseksi?
Sulkutoimien karmeiden ja pitkäaikaisten haittojen valossa on turha rähistä numerotarkkuuksista. Ihan sama onko ylikuolleisuus 5 vai 50 prosenttia tai onko tartuntakuolleisuus 0.2 tai 2.0 prosenttia. Eivät ne kuitenkaan oikeuta sulkutoimien kustannuksia ihmishengissä ja hyvinvoinnissa. Päivän tartuntoja kuvaava yksinäinen numero voi näyttää paljolta, mutta asetettuna asiayhteyteensä se on vähän.
Elämä painaa eniten
Suomen Lääkärilehden vastaava päätoimittaja Pekka Nykänen tuo pääkirjoituksessaan esiin tärkeän seikan koronan hoitoon liittyvistä kuolemista. Lääkärilehti – Elämä painaa eniten (laakarilehti.fi) Hän viittaa BMJ:n artikkeliin, jossa kysytään ”syyllistyvätkö päättäjät murhaan tai rikokseen ihmisyyttä vastaan, jos he aiheuttavat tietoisesti kuolemia talouden tai laumasuojan nimissä”. Covid-19: Social murder, they wrote—elected, unaccountable, and unrepentant | The BMJ
Kysymys on monimutkaisempi. Kirjoittaja pitää kaikkia sulkutoimia ihmishenkien pelastajana perusteltuna. Kirjoittaja ohittaa sen, että sulkutoimet maksavat rahan lisäksi väistämättä terveyttä ja ihmishenkiä. Päätökset tehdään rajallisten resurssien ehdoilla. Sulkutoimia asetettaessa ei päätetä ainoastaan koronaan liittyvistä kuolemista, vaan myös sulkutoimien välillisesti aiheuttamista. Ne näkyvät tilastoissa vasta viiveellä, mutta rapauttavat yhteiskuntamme tavalla, jonka korjaaminen vie useita sukupolvia.
Sulkutoimia pohdittaessa ei aseteta vastakkain elämää ja taloutta vaan yhdenlaista elämää vastaan toisenlaista elämää. Mikä elämä on arvokasta? Onko koronapotilaan elämä arvokkaampi kuin jonkun toisen? Millaista elämää tulisi suojella ja vaalia?
Käydäänkö seuraava Nurnbergin oikeudenkäynti rikoksista ihmiskuntaa vastaan siitä, että koronakuolemia aiheutettiin riittämättömillä sulkutoimilla vai käydäänkö se siitä, että sulkutoimilla aiheutettiin haittoja, jotka johtivat vielä suurempaan kärsimykseen ja kuolemien määrään?
Paul Lillrank, tuotantotalouden professori
Tuomas Malinen, taloustieteen dosentti
Ville-Veikko Elomaa, kirurgian erikoislääkäri
Kansikuva Pixabay
Mielipidekirjoitus on julkaistu Uusi Suomi Puheenvuorossa 19.3.2021. Alkuperäinen mielipidekirjoitus on luettavissa täältä
Facebook Comments