”HoReCa-alat valittivat työvoimapulasta jo ennen koronakurimusta. Mutta kriisiksi vaje muodostui yhteiskunnan toimintojen avautumisen jälkeen viime keväänä. Nyt HoReCa-alat vaativat työvoimaratkaisuja, joiden kaikkia yhteiskunnallisia seurauksia ei nähdä – tai ei välitetä nähdä”, Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki kirjoittaa.
HoReCa-alat ottivat koronaosumaa kahta reittiä pitkin: hallituksen, viranomaisten ja aluehallintovirastojen toimien sekä viestinnän kautta.
Ravintoloiden sulkeminen valikoitui keskeiseksi tartuntojen estämiskeinoksi vailla tieteellistä näyttöä ja pohjaa. Alan työntekijät löysivät itsensä tilanteesta, jossa oli mahdotonta ennakoida työtuloa ja suunnitella elämää. Työnteko koostui pätkistä ja lukuisten yt-kierrosten kierteestä sekä henkisestä paineesta.
Lisäksi hallitus, viranomaiset ja media viestittivät, että ravintolat ovat kaiken pahan alku ja juuri Covid-19:n leviämiselle. Ravintola-ala ja sen työntekijät leimattiin hylkiöiksi ja demonisoitiin.
Kuka haluaa olla töissä alalla, joka ei taannut toimeentuloa, rasittaa ihmissuhteita ja psyykettä epävarmuuden takia, ja lisäksi edusti yhteiskunnan vihollista?
Lopputulos oli, että työntekijät vaihtoivat alaa, aloittivat opinnot muihin ammatteihin, palasivat kaupungeista kotikonnuilleen, lähtivät töihin maailmalle jne. Alan opintoihinkaan ei ole enää riittävästi hakijoita.
Kiitos Sanna Marinin (sd.) hallituksen, jota taustaa vasten on vaikea ymmärtää hinkua, jolla jotkin ravintoloitsijat ja tapahtumajärjestäjät ovat pyrkineet pääministerin somekimppakuviin. Selityksenä lienee jonkinlainen Tukholma-syndrooma tai kyvyttömyys tunnistaa, että alan kurimuksesta päättänyt taho, poliitikko- ja kulttijulkkis-Marin ovat yksi ja sama henkilö.
Työvoimapula rapauttaa palvelukokemuksen ja kuluttaa työssä olevia
Työntekijäpula ei helpota vuosiin, ja asiakkaat joutuvat sopeutumaan leikattuihin palveluihin ja törmäyksiin ammattitaidottoman palvelun kanssa. Lisäksi asiakkaina suomalaisten on totuttava, ettei palvelua saa välttämättä enää suomeksi – asia, joka puhutti jo ennen koronaa.
Tilanne ei ole helppo toisellakaan puolella tiskiä.
Vajaamiehitys kuluttaa töissä olevia, lukuisat ravintolat ovat joutuneet rajoittamaan aukioloaikoja, tarjontaa ja toimintaa. Useat ravintolat eivät kyenneet edes avaamaan ovia ennen alkusyksyä.
Alan liitto MaRa, jonka jäsenistössä ovat myös suuret ketjut osuuskauppaa myöten, ajaa voimallisesti ratkaisuksi työvoiman tuontia ulkomailta. MaRa lobbaa puolueita ja hakee julkisuutta painostuskeinona. Viestinä on, että ”hallituksen tulee panostaa työperäisen maahanmuuton kasvuun ja poistaa saatavuusharkinta”.
Valtioneuvoston verkkosivut selittävät saatavuusharkinnan seuraavasti:
”Saatavuusharkinta tarkoittaa, että ulkomailla olevan työntekijän hakiessa oleskelulupaa Suomesta TE-toimisto selvittää, olisiko avoinna olevaan paikkaan jo tarjolla työntekijää kotimaasta. Saatavuusharkinnan tarkoitus on tukea työmarkkinoilla olevan työvoiman mahdollisuutta työllistyä, mutta ei estää työvoiman rekrytointia ulkomailta.”
Näköpiirissä on rakenteellisen halpatyövoiman luominen
Keskustelussa on unohtunut, että alan työvoimapula kiusaa koko Eurooppaa, eikä Suomi valikoidu työnhakijan kohteeksi ainakaan palkan ja ilmaston takia.
Palvelun takkuamisen olen kokenut koronan jälkeisessä maailmassa Suomen lisäksi Englannissa, Turkissa, Virossa ja Tšekissä. Ongelma on yhteinen ja keinovalikoima saman suuntainen. Sen sijaan eri maiden sosiaaliturvassa on suuret erot, jotka vaikuttavat työhalukkuuteen.
HoReCa edustaa tunnetusti matalapalkka-aloja, ja ravintolayritysten kannattavuus tiedetään heikoksi, joten palkkojen nostaminen houkuttelukeinona ei ole mahdollista. Poikkeuksiakin tietysti on ja niitä yhdistää se, että ne houkuttelevat sekä asiakkaita että työntekijöitä.
Poliittisella kentällä työperäinen maahanmuutto yhdistää sekä kokoomuksen, kepun että vasemmiston, mutta eri syistä.
Kepun intressi on tässä: korona-aika nosti yllätyksenä esiin, kuinka Suomen maatalous ei ole enää aikoihin tullut toimeen ilman 30 000 – 40 000 kausityöläistä (lue: halpatyövoimaa). Asia kiteytyi käsitteeseen Skopjen lennot, jotka eivät lakanneet, vaikka yhdellä lennolla saattoi olla kymmeniä Covid-19-sairastavia.
Kokoomuksen näkökulma on saada edullista työvoimaa (suur)yrityksiin, sillä ns. kannustinloukku estää kotimaan työttömien siirtymisen työelämään, koska toimeentulon saa helpommallakin. Kokoomuksen putkessa näkyy tavoite, että työttömyysturvaa ja etuuksia leikkaamalla kansalaisten on otettava työ kuin työ vastaan palkalla kuin palkalla sekä tehtävä tehokkuuden nimissä pidempää työpäivää. Käytännössä intressi on sama kuin maataloudessa (lue: halpatyövoima).
Vasemmistolle maahanmuutto edustaa globalisaation internationalistista puolta, jossa valtioiden rajat liudentuvat, ja laajennetun ihmisoikeuden käsitteen voimalla kaikilla on mahdollisuus valita vapaasti, missä asuu. Lisäksi vasemmisto tietää, että kurjalisto kannattelee sen olemassaoloa (lue: halpatyövoima).
Tulevaisuus on jo täällä eikä vain Espanjan tomaatinviljelystiloilla tai eri puolilla Euroopan viinitiloja, joiden toiminta perustuu maahanmuuttajiin ja vierastyövoimaan (lue: halpatyövoimaan). Tulevaisuus näkyy jo täällä alustatalouteen perustuvissa palveluissa: ravintolaruoan kotiinkuljetuksissa ja mm. taksipalveluissa.
Ravintola-ala siirtää työvoimakustannuksia yhteiskunnalle
Ei ole tavatonta, että puolueissa ja edunvalvontajärjestöissä ei nähdä, mitä sivuvaikutuksia kulloisestakin tavoitteesta seuraa. Ei siksi, että oltaisiin vastuuttomia vaan siksi, että ollaan hölmöjä, joita ilmenee kaikissa organisaatioissa.
Tämän ehkäisemiseksi lakialoitteetkin kiertävät lausuntokierroksilla, jotta kaikki seuraukset tulisivat ilmi, mutta silti kämmejä sattuu jonoiksi asti.
MaRa ja erityisesti sen suuret HoReCa-toimijat ajavat mallia, jossa paskojen palkkojen takia yhteiskunnan on maksettava työntekijöille mm. asumistukea.
Siten ala siirtää omia työvoimakustannuksiaan yhteiskunnalle, eli veronmaksajille.
Asumistuen määrä on kokonaisuudessaan jo 2,3 miljardia euroa, joka on tulonsiirto työnantajille, ja toimintojen arvoketjulle.
Asenne ei koske vain ravintola-alaa, mutta myös palveluita kokonaisuudessaan. On hankalaa mieltää työnantaja vastuulliseksi toimijaksi, vaikka hän takaisi nollasopimuksella työskentelevälle tai osa-aikaiselle kuukaudessa töitä sen verran, että 700 euron tukiraja ylittyy.
Sosiaaliturvajärjestelmän ylikuormittumisen vaarana romahdus?
Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus poisti pari viikkoa ennen seuraavia vaaleja ajalliset ja tulorajoihin kytketyt karenssit ulkomaalaisten työntekijöiden oikeudesta sosiaaliturvaan kuten asumistukeen tai työttömyyskorvaukseen. Oikeus koskee kaikkia maahantulopäivästä alkaen.
Kuten Kelan opas Elämässä.fi -kertoo: ”Huhtikuusta 2019 alkaen Suomeen tuleva työntekijä on työsuhteen kestosta riippumatta oikeutettu etuuksiin työn keston ajan, jos hän tienaa vähintään 696,60 euroa kuukaudessa.”
Kaikki me tiedämme, että tukijärjestelmässä on korjattavaa. Jo kannustusloukkujenkin takia. Tiedämme myös, että korjaaminen on poliittisesti mahdotonta.
Lisäksi periaatetasolla sosiaaliturva ylläpitää yhteiskuntarauhaa tasoittamalla elintasoeroja muiden toimien ohessa, ja se ottaa huomioon, että elämä ei aina mene turvallisen nousujohteisesti ennakoimattomien yllätysten takia, jotka eivät ole aina edes itsestä kiinni.
Heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen on Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Mutta onko sen hyväksyttävä heikompien tarkoituksellinen luominen?
Vaikka perusta näyttää kiveen hakatulta, se ei ole itsestäänselvyys, sillä järjestelmä nielee yhä valtaisampia summia, joihin ei ole varaa ja siksi valtion lainahanat ovat appoavoinna.
Yhteisestä arvopohjastamme huolimatta Ruotsin kanssa se joutui peruuttamaan kokeilun, jossa työvoiman saatavuusharkinnasta luovuttiin – juuri siitä, jota ravintola-ala nyt haluaa. Sosiaaliturvajärjestelmä ylikuormittui ja olisi romuttunut, vaikka Ruotsissa julkisen sektorin vaje on murto-osa Suomen tilanteesta.
Jos otamme riskin järjestelmän ylikuormittumisesta, vaarannamme koko tähän asti tuntemamme järjestelmän. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan murtuminen osuisi meihin kaikkiin.
Yritystoiminnan markkinatalouteen liittyvä voitontavoittelu ja vasemmiston ideologinen hyveiden omiminen ovat toimimaton yhtälö, jos kumpikin laita tuijottaa vain omia oletettuja lyhyen perspektiivin etujaan.
Teksti Eeropekka Rislakki
Kuva Pixabay / Leeroy Agency
Facebook Comments