Sata vuotta sitten voimaan astuneen kieltolain taustalla oli ehdottoman raittiuden ihannointi. Sen perintö elää vahvana eduskunnassa, jossa alkoholiasioista päättäminen nähdään yhä uskonnon kaltaisena omantunnon kysymyksenä.
Lauantaina 1. kesäkuuta tulee kuluneeksi 100 vuotta kieltolain astumisesta voimaan. Autonomian ajan yksikamarinen eduskunta päätti koko suuriruhtinaskuntaa koskevasta alkoholikiellosta jo lokakuussa 1907. Laki jäi kuitenkin hyvksymättä, koska sitä ei koskaan esitelty Venäjän keisarille.
Kieltolaki säädettiin lähes täysraittiiseen valtakuntaan. Kesäkuussa 1919 me suomalaiset kuuluimme vähiten väkijuomilla päätään sekoittaviin kansoihin maailmassa.
Laskennallisen alkoholin kulutus oli tuolloin 0,07 litraa asukasta kohti. Alhainen kulutus johtui käytännössä siitä, että maailmansodan puhjettua vuonna 1914 senaatti kielsi kaiken väkijuomien jakelun lukuun ottamatta anniskelua ensimmäisen luokan ravintoloissa.
Kieltolaki päättyi Suomessa ja Oy Alkoholiliike Ab:n myymälät avasivat ovensa 5. huhtikuuta 1932.
Kieltolaki yhdistettiin juhlapuheissa vapauteen ja kansan itsenäisen tahdon ilmaisemiseen.
Raittiusliike oli ensimmäinen organisoitunut kansanliike Suomessa. Se oli tärkeä kanava 1800-luvun lopulta kasvavalle työväenliikkeelle ja sen järjestöille. Raittiusliikkeen kautta avautui kaupunkien tehtaiden työntekijöille ja maaseudun tilattomalle väestölle väylä kanavoida poliittisia vaatimuksiaan.
Sivistyneistön joukossa raittius koettiin sosiaalisten ongelmien ratkaisijana. Juoppous nähtiin yhteiskuntaa ja moraalia turmelevana turmion tienä, joka johti perheiden hajoamiseen, vaivaishoitoon ja lopulta kuolemaan.
Kansan raittiuden tarkoituksena ei ollut yhteiskunnallinen yhdenvertaisuus, vaan kansalaisten kasvattaminen yhteiskuntakelpoisiksi hallintoalamaisiksi.
Raittiusliikkeeseen yhdistyvät myös uskonnolliset herätysliikkeet. Lestadiolaisuus ja renqvistiläisyys asettivat ehdottoman raittiuden kristillisen elämäntavan kulmakiveksi. Raittius, yritteliäisyys ja vastuullisuus kiteytyivät Jumalalalle otollisen ihmisyksilön tunnusmerkeiksi.
”Raittiusväelle kieltolain voimaantulo oli juhlava tapahtuma, sillä laki symbolisoi sille uuden onnellisemman tulevaisuuden sarastusta ja sekä taloudellisessa että henkisessä mielessä valoisampaa olotilaa”, kirjoittaa Jorma Kallenautio väitöskirjassaan Kieltolaki ja sen kumoaminen poliittisena ohjelmana.
”Kieltolain kautta katsottiin mahdolliseksi päästä alkoholittomaan kulttuuriin, jonka voittoon viemistä pidettiin osassa raittiusväkeä yhtenä ihmiskunnan suurimmista tehtävistä”, Kallenautio jatkaa.
Raittiusaate toimi työväen järjestäytymisen pontimena ja herätysliikkeiden katalysaattorina.
FT Irma Sulkunen pohtii väitöskirjassaan ”Raittius kansalaisuskontona” 1800-luvun varhaisen työväenliikkeen ja uskonnollisten herätysliikkeiden yhteistä taivalta kansan raitistamiseksi. Jo tuohon aikaan, 140 vuotta sitten, raittiusliike ja niitä edustavat järjestöt olivat luonteeltaan sekä toiminnaltaan poliittisia.
Uskonnollisissa yhteisöissä raittiusaatetta käytettiin käsikassarana maallisen ja yhteiskunnallisen moraalinormiston muovaamistyössä. Uskonnollisen käsitekolminaisuuden ”juoppous-köyhyys-synti” kautta kiteytyivät kansalaismoraalin perusainekset, joita olivat ahkeruus, säästäväisyys ja raittius.
Kieltolakia pidettiin ennen kaikkea halpana ja suhteellisen helposti toteutettavana sosiaalilakina. Sen päämääränä oli erityisesti yhteiskunnan ja sen perusyksikön perheen suojeleminen köyhyydeltä, väkivallalta, rikoksilta ja siveettömyydeltä.
Sekä porvarillinen raittiusväki että järjestäytynyt työväki valmistautuivat kieltolain avulla taisteluun. Porvarit pelkäsivät itänaapuria eli Neuvosto-Venäjää. Suomen aseena miesvahvuudeltaan ylivoimaista vihollista vastaan olisi moraalinen selkäranka ja kieltolain myötä raitis ja terve kansa. Järjestäytynyt työväki valmistautui samoin perustein luokkataisteluun.
Jälkikäteen tuntuu huvittavalta, että ehdoton raittius yhdistettiin jopa ihmisrodun jalostukseen. Lääketieteeseen oli 1800-luvun lopussa tullut käsitys, jonka mukaan alkoholinkäyttö aiheutti ihmisen perintöaineksen huonontumista.
Eugeniikka palveli tavoitetta vahvan kansakunnan luomisesta ja puolustuskyvyn parantamisesta. Raittiille vanhemmille syntyi terveitä ja voimakkaita lapsia. Raittiudella viitattiin ruumiilliseen ja henkiseen ”elonkuntoisuuteen”, ja raittiusliike levitti tätä uskomusta tehokkaasti.
Kun rockmaailmassa mainetta hankkinut tv-juontaja ja lestadiolainen vanhapiikaopettaja löysivät toisensa eduskunnassa.
Kirjotin seitsemän vuotta sitten artikkelin, jossa pohdin silloisen peruspalveluministerin Maria Guzeninan (ent. Guzenina-Richardson, sd.) ja kansanedustaja Inkeri Kerolan (kd.) suhdetta kansan raitistamistyössä.
Sekä poliittisesti että kulttuurisesti paradoksaalista oli, että vanhoillislestadiolainen vanhapiikaopettaja Kerola ja modernia työväenluokkaa edustava parisuhde-ekspertti Guzenina-Richardson löysivät toisensa yhteisen vihollisen – kuningas alkoholin – parista. He esiintyivät asiaa ajaessaan yhdessä kuin parhaat uskonsisaret.
”He ovat yhteisessä uskossaan niin lähellä toisiaan, että Kerolan blogikirjoituksia ei erota Guzenina-Richardsonin lausunnoista, vaikka niitä tarkastelisi keskenään voipaperin läpi”, kirjoitin tuolloin.
Samanlaisena jäänteenä menneisyydestä on tarkasteltava alkoholilain kokonaisuudistuksen käsittelyä jarruttaneen kapinaryhmän perustamista keväällä 2017 eduskuntaan. Kansanedustaja Pekka Puskan (kesk.) masinoima porukka oli lähellä sekoittaa koko lain uudistustyön.
Puskan porukassa oli kansaedustajia sekä silloisista hallituspuolueista että oppositiosta. Keskustalaisia oli mukana viisitoista, demareita neljä, kokoomuslaisia kolme sekä yksi kansanedustaja vihreistä, RKP:stä, vasemmistoliitosta ja kristillisdemokraateista.
Kieltolain homehtuneena perintönä raittius ja siihen yhdistettävät alkoholiasiat kuuluvat eduskunnassa niin sanottuihin omantunnon kysymyksiin, joita eivät sido puoluekuri ja ryhmäpäätökset. Koko ajattelutapa on ihan oikeasti ajalta, jolloin isä öljylampun osti ja rautatie rakennettiin Viipurista Sortavalan kautta Savonlinnaan.
Puskan kapinaryhmä sai tavoitteensa ja eduskunta äänesti 19. joulukuuta 2017 kaupoissa myytävien alkoholijuomien nostosta 4,7:stä 5,5 prosenttiin omantunnon asiana.
Viime vaalikaudella omatunto ei samoja moraaliltaan kirkkaita kansanedustajia kolkuttanut eikä vapaita käsiä äänestyksissä vaadittu, kun kyse oli päivähoidon, vanhustenhuollon ja koulutuksen leikkauksista. Kieltolain haamu lymyää yhä eduskunnan käytävillä.
Teksti: Heikki Kähkönen
Pääkuva: Martti Kainulainen, STT-Lehtikuva / Eduskunta.
Facebook Comments