Pysähtymättä maailman ympäri yksin purjehtinut Tapio Lehtinen kertoo, mitä matkalla syödään ja juodaan

Viisi Tähteä selvitti, mitä yksin maailmanympäri purjehtinut Tapio Lehtinen söi ja joi lähes vuoden kestäneellä matkallaan. The Golden Globe Race -kilpailun sääntöihin kuului, ettei matkalla saa pysähtyä satamiin, joten täydennyksiin ei ollut mahdollisuutta.

Lähtö The Golden Globe Race -kilpailusatamasta Les Sables-d’Olonnesta, Ranskasta tapahtui 1.7.2018. Takaisin maalissa Tapio Lehtinen oli 19.5.2019. Kaikkiaan purjehdus kesti 11 kuukautta, kun mukaan lasketaan lähtö ja paluu Helsinkiin.

Matkassa oli epäonnea, sillä Tapio Lehtisen vuodelta 1965 olevan 36-jalkaisen (11 metriä) Asteria-veneen pohjan myrkkymaali olikin tarkoitettu Itämeren olosuhteisiin eikä maailman valtamerille.

Virheen takia veneen pohjaan kiinnittyi sormen paksuisia ja pituisia barnakkeleita eli hanhenkaulakotiloita, jotka hidastivat voittamaan lähteneen Lehtisen veneen matkaa arviolta kaksi kuukautta.

Tapio Lehtisen vene on 36-jalkainen eli 11-metrinen, vuonna 1965 Italiassa rakennettu purjevene, jonka muutostöissä tiikkinen sisusta poistettiin ja jäljelle jäi pelkkä runko ja tilalle rakennettiin valtamerien myrskyissä selviytymiseen tarvittavat ominaisuudet. Kuva Samuel Sorainen.

Matkaan lähti kaikkiaan 18 venettä 37 ilmoittautuneesta, mutta vain viisi pääsi maaliin.

Kaikkiaan 13 venettä joutui keskeyttämään. Neljästä veneestä kilpailija jouduttiin pelastamaan. Näistä kaksi venettä upposi, kaksi muuta jäi eteläiselle valtamerelle ajelehtimaan.

Viidentenä maaliin tullut Tapio Lehtinen oli kisan viimeinen. Mutta:

Tapio Lehtinen on purjehdushistorian kuudes ihminen, joka on kiertänyt maapallon yksin pysähtymättä, ilman varuste- ja muonatäydennyksiä tai automaattiohjauslaitteita sekä elektronisia navigointivälineitä.

Klassikkokilpailun haasteena oli erityisesti se, että purjehtijat saivat käyttää korkeintaan vuoden 1968 teknologiaa – suunnistaminen tapahtui sekstantin avulla auringosta ja tähdistä. Musiikkiakin sai kuunnella vain C-kaseteilta. Kilpailun ideana oli purjehtia alkuperäisen kisan välineistöllä.

Vuosien 2018-2019 kilpailu oli kunnianosoitus alkuperäiselle, 50 vuotta täyttäneelle The Golden Globe Race -kilpailulle, josta suoriutui vuonna 1968 maaliin vain yksi purjehtija, uroteostaan aateloitu britti, Sir Robin Knox-Johnston.

Viimeisimmän kisan voitti ranskalainen Jean-Luc van den Heede, 73. Häneltä kului kilpailuun 211 päivää. Tapio Lehtiseltä kului veneen pohjaan kiinnittyneiden barnakkeli-kotiloiden takia yhteensä 322 päivää.

Viiden Tähden kysymykset Tapio Lehtiselle keskittyvät ruokaan ja juomaan:

Miten ruoka ja juoma suunniteltiin, ja kuinka moneksi päiväksi ruokaa oli mukana?
Ennen eväiden suunnittelua Pihlajalinnan lääkärit tutkivat terveydentilani perinpohjaisesti. Näiden tietojen pohjalta ravintoterapeutit Leena Putkonen ja Patrik Borg suunnittelivat minulle räätälöidyn ruokavalion. Ruokaa oli mukana reilusti yli 500 kiloa. Vaikka matkani venyi, olisi eväitä riittänyt vielä yli kuukaudeksi.

Säilykekalaa, -kasviksia ja -lihaa, kuivaruokaa, hunajaa, öljyjä, kauraleseitä, riisiä hilloja, suklaata, pähkinöitä ja karkkia sekä vettä ja muutama pullo teräviä. Niillä mennään vaikka maailman ympäri. Kuva Eeropekka Rislakki.

Pitikö matkaan valmistautua erityisruokavaliolla ennen kisaan lähtöä? Entä millaisia tutkimuksia sinulle tehtiin?
On helpompi luetella, mitä tutkimuksia minulle ei tehty – Pihlajalinnan lääkärit tuntevat minut läpikotaisin, sekä ylä- että alakautta. Kärsin helposti närästysrefluksista ja minulla on todettu jo vuosia sitten suolistossa divertikkeleitä, jotka ovat kuin pieniä umpisuolia, jotka saattavat tulehtua ja olla kohtalokkaita keskellä valtamerta.

Miten ruokavaliosi suunniteltiin?
Ruokavaliossani huomioitiin vanhenevan äijän ruoansulatusongelmat, jotka ovat jatkuneet viimeiset 45 vuotta, ja toisaalta normaalia isompi energian tarve sekä vitamiinien ja kuitujen saanti tuoreen ravinnon puuttuessa. Ravintoterapeuttien käytössä olivat Pihlajalinnan kokoamat gastrokirurgiset tiedot.

Söitkö aamiaista ja mistä se koostui?
Käytännössä tämä tarkoitti superpuuroa. Terästin aamuisen kaurapuuron mm. kaurarouheella, marjajauheilla, hunajalla ja oliiviöljyllä sekä bodareille tarkoitetulla riisi-herneproteiinijauheella.

Puuro piti hyvin nälkää, muttei sinänsä tuottanut bodarituloksia. Suolan heitin jonkkaan ja lisäsin puuroveteen neljännesdesin merivettä makean veden jatkoksi. Tahinia oli mukana runsaasti, joten sen lisääminen puuroon toi makuun pähkinäisyyttä.

”Aamupuuro oli yksi vuorokauden kohokohdista.”

Koska en ole kahviaddikti, join vain muutaman kerran pikakahvia. Mutta joskus lisäsin kahvin puuroon, joka näytti ihan mämmiltä. Marmeladit ja hillot auttoivat asiaa.

Lämmin pääateria oli useimmiten säilykekalaa runsaiden säilykekasvisten ja riisin, perunamuusin tai gluteenittoman pastan kanssa.

Oliko kilpailun säännöissä ruokarajoituksia?
Rajoituksia ei ollut. Ainoa ravintoon liittyvä sääntö oli modernien vedentekokoneiden kieltäminen eli kaikki vesi piti olla mukana tai kerätä sadevedestä.

Oliko sinulla ruokasponsoria?
Kesko sponsoroi evääni, joiden rungon muodostivat Pirkka-säilykkeet ja kuivamuonatuotteet täydennettyinä muilla Keskon valikoiman tuotteilla.

Mitä säilykkeitä oli mukanasi. Entä muuta?
Mukana yli 20 erilaista kalasäilykettä kuten savumuikkua, -ahventa, -särkeä, -kilohailia, tonnikalaa, sardiinia, makrillia ja lohta. Lisäksi oli kanaa, kalkkunaa, lihaa sekä purjehtivan patriootin juhlapäiviä varten vorschmackia. Mukana oli myös runsaasti säilykevihanneksia kuten parsaa, artisokkaa, papuja, linssejä, oliiveja, maissia, päärynää, persikkaa ja ananasta. Kuivattuina oli luumuja, rusinoita ja persikoita.

”Minulla oli myös namilaatikko jokaista purjehduskuukautta varten: suklaata, salmiakkia, proteiinipatukoita, pähkinöitä ym. Joskus kirjaa lukiessa meni huomaamatta kokonainen Fazerin Sininen, jonka olisi pitänyt jakautua kuukaudelle”, Tapio Lehtinen kertoo.

Miten vesihuolto oli toteutettu?
Minulla oli n. 700 litraa vettä tankeissa, loppumatkasta keräsin vielä n. 150 litraa sadevettä. Mukana oli myös Valion HYLA UHT -iskukuumennettua maitoa, joka kesti kaksi päiväntasaajan ylitystä. Viimeiset maidot käytin aamupuuron kanssa pääsiäisenä 2019, kun parasta ennen päivä oli ollut jo 11.9.2018.

Miten valmistit ruokasi?
Tein ruoan kaasuliedellä pienessä saksalaisessa painekattilassa, ja riisit vesikypsytyksenä. Laitoin aamupuuron kaurarouheet ja leseet illalla likoomaan painekattilaan valmiiksi. Iltaruoan laitoin likoomaan veteen 6-8 tuntia ennen valmistusta,

Riisiä oli kahta lajia: Unckle Bensin valkoista pikariisiä sekä Pirkka luomutäysjyväpikariisiä, joka vaati kuitenkin pidemmän keittoajan. Pari kuukautta ennen maaliin tuloa luulin, että kaasu oli loppu, joten liotin riisiä 6-8 tuntia ennen käyttöä. Mutta vikana olikin kaasuhanan jumiutuminen. Riisiin mukaan heitin oliiveita, joita oli kymmenkunta eri lajia purkeissa.

Asteria-veneen keittiö ei ole koolla pilattu, mutta pienellä kaasuliedellä pärjää yhden miehen taloudessa maailman ympäri. Kuva Eeropekka Rislakki.

Alkumatkasta tein usein säilykkeistä sinisimpukkapastaa runsaalla parmesanilla. Ihmettelin kylläkin, miten minulla oli niin paljon foliokolmioissa olevia parmesaneja. Kun maistoin paloja kolmioharkosta, tajusinkin, että sehän olikin perunamuusiharkkoa, mutta meni täydestä kaksi kuukautta.

322 päivää merellä on niin pitkä aika, että syntyi varmaan tarvetta vaihtelulle. Vietitkö juhlapäiviä ja -hetkiä?
Jouluna söin kalkkunaa, luumuja, perunamuusia, Itsenäisyyspäivänä vorschmackia, suolakurkkua, punajuurta sekä Jaloviinaa. Ekalla päiväntasaajan ylityksellä join skumppaa, toisella ylityksellä otin Cuba Libren tytärten ylläriksi mukaani laittaman kokishiilihappopatruunan ja viimeisen rommitilkan turvin.

Kuinka monta kertaa vuorokaudessa söit?
Aamupuuron lisäksi söin kaksi pääateriaa, usein lounaaksi söin kalaa suoraan purkista näkkärin ja esimerkiksi suolakurkun kanssa.

Tekikö koskaan mieli vetää lärvit?
Tein uskaliaan ihmiskokeen, kun mukanani oli kolme pulloa Jallua, kaksi viskiä ja kaksi rommia – niistä riitti noin kaksi ravintola-annosta per viikko. Suomalainen mies pärjäsi tällaisellakin annoksella. En ole harrastanut kalsarikännejä yksikseni eikä tehnyt nytkään mieli.

Entä tekikö matkalla jotakin erityistä mieli, ja tuliko ruoka uniin?
”Teki mieli ja tuli uniin, mutta se ei ollut ruoka.”

Entä lohturuokaa yksinäisyyteen?
Suklaata – tosin en varsinaisesti potenut yksinäisyyttä, suklaatakin oli aika maltillisesti.

Soititko jotakin erityistä musiikkia C-kaseteilta syödessäsi?
Sekä syöminen että musiikin kuuntelu irrallisen soittimen kanssa, keikkuvassa, pienessä veneessä on sen verran hankalaa, että musiikin kuuntelu on parasta hoitaa erikseen. Ystäväni Tare Viren kokosi minulle ison lajitelman musiikkia C-kaseteille, klassista musiikkia Sibelius kärkenä, jazzia kuten Thelonius Monk, Charlie Parker ja Ella Fitzgerald ja klassista rockia kuten Bob Dylania ja Leonard Cohenia, Beatlesia, Santanaa sekä mm. ranskalaista chansonia Édith Piafista Jacques Breliin.

Ystävät järjestivät Tapio Lehtisen maun mukaisesti muutaman laatikollisen C-kasetteja matkalle: klassista, jazzia, rockin klassikoita sekä mm. chansonia. Kuva Eeropekka Rislakki.

Musiikin lisäksi mukana oli kirjallisuutta, kaikkea sellaista, jota ei mukamas ehdi arjessa lukea kuten Homeroksen Odysseia, James Joycen Odysseus, Joseph Conradin Lordi Jim, Lauri Viitaa, koska olen puoliksi Tampereelta, sekä Volter Kilven Alastalon salissa.

Erik Tawaststjernan viisiosainen Sibelius-elämänkerran edetessä kuuntelin myös sinfoniat, ja limittäin Tawaststjernan kanssa luin rinnalla Bo Carpelanin romaania Axel, joka kertoo Sibeliuksen ja Axel Carpelanin ystävyydestä ja kirjeenvaihdosta, joissa he vaihtoivat ajatuksia sävellyksistä ja ideoista.

Tare oli äänittänyt tymäkän paketin Sibeliusta sinfonioiden lisäksi. Finlandiahan oli Carpelanin nimiehdotus teokselle.

Koska purjehtiminen jatkui ympärivuorokautisesti, oliko yöruoka erilaista kuin päivällä?
Yöllä söin energiapatukoita tai kofeiinisuklaata, jos oli pakko pysyä hereillä rannikon lähellä.

Miten purjehtiessa nukutaan? Miten herääminen huolehditaan?
Nukutaan pätkissä tilanteen mukaan – välillä enemmän ja pidempään, pahimmillaan valvoin kaksi vuorokautta putkeen.

Sähköisiä herätyksiä ei voinut olla sääntöjen vuoksi. Unohdin mekaaniset herätyskellot Helsinkiin, kun lähdin kohti lähtösatamaa Ranskaan. Siskoni toivat minulle kolme herätyskelloa perässä, mutta kaikki kellot sanoivat miau ensimmäisten kuukausien jälkeen.

Paras herätyskello on pissahätä. Mutta koska oppii olemaan yhtä veneen kanssa, tuulen yltyminen ja säävaihtelut herättävät.

Tuulen tyyntyessä nukkuu helposti pidempään, joka on huono juttu, sillä vauhdin ylläpito vaatii purjeiden trimmausta.

Tarjosiko meri antejaan?
Söin muutaman kannelta löytämäni lentokalan ja yhdestä mustekalasta onnistuin tekemään hyvän espanjalaishenkisen tapas-virityksen.

Mikä on mieleen painuvin ruokailuhetkesi merellä?
Varmaankin nuo edellä mainitut meren antimista askartelemani pienet ja vaatimattomat ateriat.

Kuvassa Tapio Lehtinen on saapumassa maaliin Les Sables-d’Olonnen satamakaupunkiin Ranskaan 322 purjehduspäivän jälkeen. Kuva Samuel Sorainen.

Kun pääsit perille Ranskan Les Sables-d’Olonnen satamaan, sinut vietiin ravintolaan. Mitä söit ja joit ja pysyikö se sisällä?
Toivoin yllättäen kalaa. Sekä Vendeen alueen omaa Muscadet-valkoviiniä. Tonnikalapihvi oli niin iso, että väsyneenä ja aika pieniin ja kevyisiin annoksiin tottuneena siitä jäi yli puolet syömättä.

Kuva veneen pohjasta. Barnakkelit eli hanhenkaulakotilot hidastivat Tapio Lehtisen matkaa parilla kuukaudella väärän pohjamaalin takia. Kostoksi barnakkeleille, Lehtinen maistoi barnakkelia ja totesi maun hyväksi. Ovathan ne arvostettua herkkua mm. Portugalissa ja Espanjassa. Haivaaran takia barnakkeleiden poisto sukeltamalla tyynellä säällä ei kuitenkaan käynyt päinsä. Kuva Samuel Sorainen.

Ranskasta purjehdit vielä kotiin Helsinkiin pari viikkoa. Söitkö yhä samoja ruokia kunnes olit Helsingissä?
Se oli suunnitelmissa, mutta täytyy tunnustaa, etten voinut vastustaa ranskalaisten ruokakauppojen tuoreita ruokia ja mm. patee-säilykkeitä ja makkaroita.

Paljonko ruokapurkkeja jäi reissusta jäljelle?
Arviolta 50 kiloa – niillä tehdään vielä monta retkeä.

Laihduitko reissussa?
Painoero oli 3 kiloa alempi lähtöön verrattuna.

Tapio Lehtisen saapuessa Helsinkiin, häntä tervehdittiin juhlavasti. Lehtinen on kuudes ihminen, joka on suoriutunut yksin maailmanympäripurjehduksesta ilman pysähdystä ja elektronisia apuvälineita. Kuva Samuel Sorainen.

Aiotko lähteä uudelleen samaan kisaan? Mitä ruokaa ottaisit nyt mukaan?
Aion lähteä. Ehkä painon säästämiseksi otan osittain pakastekuivattuja ruokia, koska olen nyt harjoitellut sadeveden keräämistä. Muuten olin erittäin tyytyväinen monipuolisiin eväisiini.

Teksti Eeropekka Rislakki
Kuvat: Eeropekka Rislakki, Samuel Sorainen