Olueen liittyy myytti vain miesten juomana. Oluesta nauttiminen ei ole vain karskien äijien kaljankittaamista. Siro olutlasi istuu naisen käteen siinä missä tukeva tuoppi raavaan miehen kouraan.
Naiset ovat olleet avainasemassa kautta mallasjuoman valmistuksen vuosituhantisen historian. Naisellisella käden kosketuksella on valmistettu olutta Egyptin faaraoiden ajoista lähtien.
Yhdeksi eurooppalaisen olutperinteen kulmakiveksi voidaan laskea 900 vuotta sitten pitkän elämän elänyt saksalainen abbedissa Hildegard Bingeniläinen, joka tunnetaan kirjoituksistaan ja työstään uskonnon, kirjallisuuden, musiikin ja luonnontieteiden aloilla.
Pyhä Hildegard valmisti myös olutta. Hän kirjoittikin, että ”olut vahvistaa verta ja antaa kauniin värin kasvoille”.
Tänä vuonna elämme uskonpudistuksen 500-vuotisjuhlavuotta. Martti Lutherin vaimo oli oluenpanija.
Saarnamies ja reformisti Martti Luther oli hyvien ruokien ja oluiden ystävä. Lutherin vaimo, luostarista karannut nunna Katharina von Bora, loihti maatilaltaan pöytään päivä toisensa perään makoisaa ruokaa ja olutta, joita saivat nauttia niin sukulaiset kuin vieraatkin.
Käthe-rouvan panimotaidot olivat varsin laajalti tiedossa ja ne ovat nyt juhlavuonna tulleet yhä useammille tutuiksi.
Muinaisessa Suomessa oluenvalmistus erityisesti naisten työtä. Yhä nykyäänkin suomalaisessa perinteessä naisilla on ollut tärkeä rooli niin oluen valmistajina kuin sen kuluttajinakin. Varsinkin sahdintekijöinä ja panimomestareina on koko joukko naisammattilaisia.
Oluen myönteiset terveysvaikutukset on tunnettu vuosisatoja. Arkkipiispa Olaus Magnus Gothus vakuutti 1500-luvulla, että ”naiset tulevat oluesta niin hedelmällisiksi, että he synnyttävät enimmäkseen kaksosia”.
Jalo mallasjuoma on kasvattanut uudella vuosituhannella suosiotaan arkipäiväisenä virvokkeena. Olut sopii nykynaiselle erinomaisesti.
Se virkistää ja ravitsee. Olut ei lihota. Oluessa on runsaasti vitamiineja sekä kivennäisaineita. Ja esimerkiksi tavallisessa kauppavahvuisessa lageroluessa on jopa neljänneksen vähemmän kaloreita kuin kevytmaidossa.
Ravintola-asiakkaina naiset vaativat oluelta ja sen tarjoilulta enemmän kuin miehet. He arvostavat ennen kaikkea laatua, monipuolisia makuja ja aistikkaita nautintoja. Ravintolan ilmapiiri ja nautiskelutilanne ovat olennaisia asioita. Kokonaisuus ja tunnelma ratkaisevat.
Naisten oluttottumuksiin perehtyneet asiantuntijat kertovat, että pelkästään esillepanolla ja olutlasin valinnalla on suuri vaikutus siihen, juoko nainen olutta vai valitseeko hän muun juoman.
Naisasiakas, joka ei välttämättä ole oluen ystävä, saattaa innostua, mikäli olut tarjoillaan oikein.
Hän juovat mieluummin oluensa sirosta lasista kuin isosta, tiskille pinotusta tuopista.
Lasi on olennainen osa olutnautintoa. Niinpä olisikin hyvä, että näin naistenpäivänä baarit ja pubit muistaisivat ottaa anniskelussa paremmin naisasiakkaansa huomioon.
Massiiviset tuopit eivät oikein ole naisellisia annoskokoja. Naisasiakas, joka ei välttämättä ole oluen ystävä, saattaa innostua, mikäli olut tarjoillaan oikein. Ja mikä tärkeintä: olutvalintaa pohdiskelevalle naiselle ei pidä ensimmäisenä tyrkyttää siideriä!
Makumieltymyksissään naiset ovat miehiä monipuolisempia. He kokeilevat rohkeasti ennestään tuntemattomia olutlaatuja ja -merkkejä.
Perinteisesti naisasiakkaat pitävät vaaleista ja hieman kevyemmistä oluista, mutta myös toisaalta tummista ja makeista vaihtoehdoista sekä hedelmäoluista
Naiset löytävät monia miehiä helpommin oluista eri makuja ja vivahteita. Naisille maistuvat oluet, joissa on runsaasti flavoria, luonnetta ja hedelmäisyyttä, mutta vähän hiilihappoja.
Oluen ja ruoan liiton vahvistuminen on tuonut mallasjuoman entistä lähemmäksi naiskuluttajia. On paljon ruokia ja ruokalajeja, joille olut sopii juomaksi paremmin kuin viini. Oluen käyttö ruoanlaitossa lähentää naisten suhdetta oluisiin.
Nostakaamme tänään kansainvälisenä naistenpäivänä malja oluiden parissa viihtyville naisille. Olut on naisellinen asia.
Facebook Comments