…mutta samalla kohu nosti Melbournen jälleen maailman kahvikulttuurin ytimeen tavalla, jota me suomalaiset voimme vain kadehtia, vaikka olemme maailman kahvinkulutuksen kärjessä. Milloin on meidän vuoro olla kahvimaailman napa?

Kaikki alkoi siitä, kun melbournelainen kirjailija Jamila Rizvi julkaisi toissapäivänä Facebook-postauksen ja kuvan, jossa oli puuasetilla ns. dekonstruoitu kahviannos (dekonstruktio on filosofinen suuntaus, mutta gastronomiassa se tarkoittaa useimmiten annoksen hajottamista komponenteiksi ja niiden uudenlaista järjestämistä. Vrt. ravintola Finnjävelin karjalanpiirakka-annos).

Jamila Rizvi
Jamila Rizvi aloitti kahvilakokemuksen Facebook-postauksella kansainvälisen somemetelin.

Jamila Rizvi oli saanut eteensä parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen kolme lasimaljaa. Yhdessä oli vaahdotettu maito, toisessa kuuma vesi ja kolmannessa espressokahvia. Lisäksi asetilla oli iso ruokalusikka.

Rizvi kysyi ärsyyntyneenä Facessa, ”Onko hipsterismi mennyt liian pitkälle?”

”Sori vaan Melbourne, mutta ei. Ei ei ei ei ei ei. Halusin kahvia, en tieteellisen kokeen”, hän jatkoi. ”Hipsterismi on mennyt liian pitkälle, jos kahvi tulee osissa!”

Lisäksi Rizvi totesi, että juo kahvinsa mieluummin kupista eikä lasimaljasta.

”Mitä seuraavaksi? Saanko leikkuulaudan, jossa on joukko kahvipapuja ja ylösalaisin olevan hattu. Tämän pitää loppua rakas Melbourne. Tämän täytyy loppua”, Jamila Rizvi vaati.

Twitter on käynyt punaisena ja kommenteissa on kiteytynyt ajatus, että ”dekonstruoitu kahvi on länsimaisen kulttuurin kuolinisku”.

Yllätyksenä Rizville tuli, kuinka asia karkasi netti-ilmiöksi, meemiksi, sen jälkeen kun sekä kahvin rakastajat että hipstereiden vihaajat lähtivät liikkeelle. Tänä aamuna hänen postauksellaan oli yli 6000 kommenttia, yli 20 000 tykkäystä, yli 5000 jakoa, yli 2 miljoonaa näyttöä. Googlessakin oli yli 45,000 osumaa.

Media ympäri maailmaa tekee asiasta parhaillaan juttuja, jättiläisetkin kuten BBC ja CNN. Haastattelupyyntöjä satelee. Twitter on käynyt punaisena ja kommenteissa on kiteytynyt ajatus, että ”dekonstruoitu kahvi on länsimaisen kulttuurin kuolinisku”. Kaikilla, jotka juovat kahvia, on kahvista mielipiteitä.

Melbourne on maailmankartalla kahviloiden takia

BBC:lle Jamila Rizvi totesi, että pitkän odotusajan lisäksi häntä harmitti, koska annos sai hänet tuntemaan itsensä tyhmäksi, sillä hän ei voinut edes tietää miten annos pitää juoda. Mutta episodiin liittyy paljon muitakin tasoja.

Melbournessa kahvila-asiakkaat alkavat väsyä itsetarkoitukselliseen kahvikikkailuun, johon kahviloiden välinen kilpailu on johtanut. Kohinaa riittää, mutta usein substanssi on tekemisestä kadoksissa. Myös kahvila-ammattilaiset ja baristat ovat turhautuneita, koska harvojen ylilyönnit kaatuvat kaikkien synniksi. Keskustelussa kaikki on hipsterismiä ja siinä menee myös kunnianhimoisen työn ja osaamisen lapsi pesuveden mukana.

Jos Suomi olisi Ruotsi, meitä markkinoitaisiin maailmalla ruokaturismin rinnalla kahvin ja kahvilakulttuurin ykkösenä.

Melbourne, joka on Australian toiseksi suurin kaupunki, on noussut kahviloidensa ansiosta maailmanmaineeseen. Kansainvälisessä julkisuudessa kahvi on Melbournen DNA:ssa. Silti Suomeen verrattuna Australian kahvinkulutus on vaatimatonta (sijalla 42), vain kolme kiloa per capita samaan aikaan, kun huippumaa Suomessa se on 12 kiloa (espresso-maa Italiassa 5,7 kiloa). Joka sadas kahvipapu tuodaan Suomeen. Ykkössijaa pitää kuitenkin Luxemburg 24 kahvikilolla, mutta tilastoissa näkyy saksalaisten ryntäys halvan kahvin perässä.

Jos Suomi olisi Ruotsi, meitä markkinoitaisiin maailmalla ruokaturismin rinnalla kahvin ja kahvilakulttuurin ykkösenä.

Helsingissä on nähty muutaman viime vuoden ajan ennennäkemätön kahviloiden perustamisaalto, VR muuntaa parhaillaan ravintolavaunujaan Robert´s Coffeen konseptiksi, Nesteen huoltoasemaketjun kahvi muuttuu Keskon vetämänä Nespressoksi. Nämä ovat merkittäviä laadullisia hyppäyksiä, jotka syventävät ja leventävät kahvikulttuuriamme, jonka ytimessä on yhä pannukahvi.

Jamila Twitter
Moni on osallistunut keskusteluun twiittaamalla omasta aamudekonstruktiokahvistaan kuvia.

Mutta miksi Melbourne onnistuu sinkauttamaan itsensä maailmankartalle kahvilla ja kahviloilla? Miksi dekonstruktiokahvin kaltaiset hälyt vain vahvistavat Melbournen mainetta kahvikulttuurin näyttämönä ja edelläkävijänä? Sitä paitsi eihän dekonstruoitu kahvi ole edes australialainen keksintö. Ranskassa café au lait on perinteisesti tarjoiltu höyrytetyn maidon ollessa kahvin vierellä omassa kannussa.

Ehkä syy Melbournen nousussa kahvimaailman tähdeksi johtuu siitä, että yleisin tilattava kahvi kaupungissa on latte – asiaa on tutkittu ja se on osattu kertoa maailmalle.

Yksin yhdessä

Teknologiavusteinen sosiaalisuus nähdään epätotena ja silmätysten oleminen ainoana oikeana tapana kohdata ihmisiä. Silti todellisuudessa online-elämästä on tullut vähintään yhtä tärkeää. Haluamme, että muut tietävät, missä olemme, mitä teemme ja mitä ajattelemme pitkin päivää.

Sosiaalinen media, bloggaus ja kuvien jakaminen korostavat myös tarvetta olla oikeassa paikassa oikeiden asioiden keskellä. Siksi ravintola-annoksista ja -juomista on niin paljon kuvia. Siksi juuri nyt pitää olla kuvia Löyly-saunan terassilta. Siksi se, mikä näkyy sosiaalisessa mediassa, on viileetä.

Kahvila on tapaamispaikka, mutta se mahdollistaa myös omissa oloissaan olemisen. Kahvilassa voi nauttia kahvista yksin, lukea, räplätä älypuhelinta tai tehdä töitä kannettavalla.

Melbournen tapauksessa kahvilat ovat kaupunkilaisten mielissä juuri se oikea tapa ja paikka olla näkyvillä. Matkustelu ja globalisaatio rohkaisevat meitä olemaan sosiaalisia – vaikka emme sitä muuten olisikaan. Kahvila on tapaamispaikka, mutta se mahdollistaa myös omissa oloissaan olemisen. Kahvilassa voi nauttia kahvista yksin, lukea, räplätä älypuhelinta tai tehdä töitä kannettavalla. Olemalla epäsosiaalinen kahvilassa on samalla sosiaalinen, olemalla osa yhteisöä – yksinolo on kahvilassa hyväksyttävää.

Aivan kuten maailmanmatkaaja Liz, joka on Helsingin kaupungin kutsumia bloggaajia, kirjoittaa Helsingin kahviloissa oivalluksestaan 23.5. 2016 ilmestyneessä blogissaan Young Adventuress otsikolla 10 things that surprised me in Helsinki (10 asiaa jotka hämmästyttivät minua Helsingissä):

”Tämä asia on kenties suosikkini Suomessa – jos minun täytyy kuvailla sikäläistä pääpiirrettä, se on kenties introvertti sisäänpäin kääntyneisyys ja hiljaisuus. Ihmiset puhuvat vain, jos heillä on jotakin sanottavaa (…) Helvetti vieköön, olen viimeinkin löytänyt kaltaiseni ihmiset! Vaikka et usko että olen luonnostani introvertti, vakuutan, että olen. En pidä ihmisistä ja rakastan olla yksikseni ja hiljaa. Vihaan sitä, että joku istuu bussissa vieressäni ja vältän katsekontaktia aina kun voin. Tykkään kyllä halauksista. Jos olet samanlainen, ala pakata kamojasi ja muuta Suomeen.”

http://youngadventuress.com/2016/05/helsinki-travel-tips.html

Kenties tämä on viesti, jolla kahvila- ja kahvikulttuurimme nousevat omaan, erottautuvaan kategoriaan maailmalla ohi hipsteri-Melbournen tai sosiaalisuuttaan metelöivän Italian. Ratkaisu on, miten kahvilamme ovat kiinni kulttuurissamme – ja kaikki maailman introvertit kahvinjuojat riittävät moninkertaistamaan turismimme. Ja ne loputkin, jotka eivät juo kahvia, oppivat juomaan kahvia, jos vain saavat olla rauhassa. Yksin yhdessä.

Teksti Eeropekka Rislakki
Kuvat Jamila Rizvin Facebook-sivut

Facebook kommentit