The Gallows Bird ei ole Suomen vanhin pubi. Gallows on kuitenkin Espoon vanhin ja arvostetuin olutravintola, joka parhaillaan juhlii 25-vuotissynttäreitään.

”Real alen sielu on siinä, että olutta ei ole tapettu – pastöroitu tai suodatettu”, Thomas Aschan sanoo valuttaessaan päivän ensimmäistä olutta pumppuhanasta.

Aschan laskee puolikaan tuopillisen eli half pintin lähes täyteen.

”Eka veto menee aina ränniin. Me maistamme ja haistamme, että tuote on kunnossa. Kieltämättä siinä syntyy pientä hävikkiä, mutta kaikki kuuluu systeemiin”, Aschan jatkaa.

Hän nuuhkaisee olutta ja kaataa sen suoraan viemäriin. Mies toistaa saman jokaisen hanan kohdalla. Hän on tyytyväinen lopputulokseen, sillä oluet tuntuvat olevan hyvässä kunnossa.

Aloitin näillä virkkeillä juttuni The Gallows Birdistä  Viisi Tähteä -lehdessä 10 vuotta sitten, keväällä 2008. Nyt vaihdan 15 vuoden tilalle ajanmääreeksi 25 vuotta. Mikään ei ole muuttunut vuosikymmenessä, kun kyse on Gallowsin real alesta.

Brittiläinen real ale anniskellaan samalla tavalla kuin missä tahansa pubissa Britanniassa.

The Gallows Bird on yrittäjäpariskunta Thomas Aschanin ja Lea Rantalan silmäterä, joka on ehtinyt jo aikuisikään. Neljännesvuosisata laatuoluiden parissa on tehnyt Gallowsista Espoon olutmekan. Ravintolaa arvostetaan ennen kaikkea tinkimättömyydestä, mitä tulee rakkaudesta jaloja mallasjuomia kohtaan. Jokainen siemaus real alea on oluenystävälle ainutkertainen kokemus.

The Gallows Bird on keskellä kaikkea. Kuva: Heikki Kähkönen.

Real ale voidaaan kääntää sanoilla aito tai elävä olut. Ehkä mieluummin pitäisi puhua tuoreoluesta, jota Gallowsissa anniskellaan aivan samalla tavoin kuin Lontoon ytimessä sijatsevassa olutmekassa The Harpissa tai olkikattoisessa The Barley Mow’ssa Thamesin rannalla Oxfordin takamailla.

Itse asiassa real ale on Aschanille enemmän kuin pelkkä olut. Se on ammatti ja elämäntapa. Ansioistaan real alen oikeaoppisesta anniskelusta Aschan sai vuonna 2009 englantilaisen The Cask Marque -tunnuksen, joita on myönnetty vain muutamia Britannian ulkopuolelle.

Alkuvaiheessa laatuoluita sai metsästää ympäri pääkaupunkiseutua.

Pubi-isäntä eli publican Thomas Aschan aloitti työnsä Espoon Niittykummun paloaseman vieressä sijaitsevassa kapakassa esimiehenä vuonna 1992. Samaan aikaan ravintolassa kävi asiakkaana Pekka Lönnqvist, joka siirtyi pian itsekin tiskin taakse. Miehet pienensivät pubia ja ristitivät sen The Gallows Public Houseksi.

”Pekka oli, ja miksei ole vieläkin, suuri Guinnessin ystävä. Hän sai minutkin hiljalleen siirtymään suosimistani Koffin Cheersistä ja McEwan’s Exportista kohti vieläkin tummempia värejä. Tuosta hetkestä olen ottanut vapauden laskea The Gallows Birdin tarinan alkaneen”, Aschan kertoo.

Samalla hahmottui idea erottautua muista kuppiloista. Gallows alkoi satsata normaalilagereita erikoisempiin oluisiin. Suunnannäyttäjinä olivat edesmenneen Juha Lehdon vuonna 1992 Helsinkiin perustamat kalaravintolat Janoinen Lohi ja Vastarannan Kiiski.

”Muistan ajelleeni Guinness-pullojen perässä ympäri pääkaupunkiseudun Alkoja. Kaikki alkholijuomat myytiin silloin Alkon lukuun, ja ne piti hankkia Alkon kautta. Se vasta olikin bryrokraattista ja mutkikasta touhua”, Aschan muistelee.

”Käynti pubissa ja real ale voivat muuttaa koko elämän suunnan.”

Vuonna 1994 Thomas Aschan hankki ravintolan itselleen ja osti kapakan varaston perustamansa Gallows Bird Oy:n aloituspanokseksi. Sitten kaikki muuttui.

”Asiakkaaksemme ilmaantui viehko nuori nainen, Lea Rantala. Hän erehtyi kiinnostumaan olueen hurahtaneesta publikaanista. Lea sai turhankin viihteellisen yrittäjän päähän taottua järkeä. Hän on nykyisin vaimoni ja ollut siitä saakka ollut tukenani ja turvanani.”

Thomas Aschan ja Lea Rantala tapasivat toisensa The Gallows Birdissä. Kuva: Heikki Kähkönen.

Real ale tuli mukaan osaksi The Gallow’s Birdin arkea, kun Saarijärvellä toiminut Palvasalmi-panimo aloitti sen valmistuksen vuonna 1995. Saman vuoden alussa Suomi liittyi EU:n jäseneksi ja uusi alkoholilaki astui voimaan. Uusi alkoholilaki mahdollisti pienten panimoiden perustamisen sekä yksityisen maahantuonnin ja tukkumyynnin.

”Meillekin kiikutettiin Palvasalmen oluita, mutta ikävä kyllä panimo ei koskaan noussut brittiläisten esikuviensa tasolle. Palvasalmi sulki ovensa 2001. On silti hyvä muistaa panimo yhtenä virstanpylväänä suomalaisessa real alen historiassa”, Aschan tähdentää.

Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä järjestettiin vuonna 1996 Suomen Olutseuran julkaiseman Olut-lehden näyttävät 5-vuotisjuhlat, joihin tuli Lontoossa toimivan Fuller’sin panimon real alea. Tuontierästä pari caskia eli ravintolatynnyriä riitti myös The Gallow’s Birdiinkin.

”Ensimmänen cask tyhjeni yhdessä hujauksessa, mikä rohkaisi meitä jatkmaan tällä raiteella. Suhteemme Fuller’siin on kestänyt lämpimänä näihin päiviin saakka. Juhlistamme 25-vuotissynttäreitä peräti kuudella erilaisella Fuller’sin real alella, mikä on maailman mittakaavassakin varsin harvinainen setti.”

Vuonna 1997 Gallows järjesti ensimmäiset real ale -festivaalit, jotka ovat ohjelmassa aina tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Tämän vuoden teemana on East Anglia. Tarjolla on 25 varta vasten tilattua tynnyriolutta yhdeksältä panimolta. Niiden lisäksi hanoissa on vielä viisi brittisiideriä.

Espoon Niittykumpu on keskellä kaikkea, varsinkin kun sinne voi nykyisin hurauttaa metrolla.

Moni on vuosien varrella ihmetellyt, miksi Gallows sijaitsee Espoossa, sivussa valtaväyliltä. Aschanille sijainti Niittykummussa Tapiolan takana on kuitenkin toimimista kaiken keskellä, ja valtavirrasta poikkeavat oluet ovat myyntivaltti.

”Jos me tällaisella liikepaikalla naksuttelisimme menemään nappia painellen pelkkiä perusoluita, ei meillä olisi mitään jakoa loppupelissä. Kyllä real ale on meidän juttu, niin kuin muukin olutvalikoima”, publican kiteytti jo vuonna 2008.

Kauan odotettu länsimetro helpottaa kauempaa tulevien asiakkaiden siirtymistä Helsingin keskustasta The Gallows Birdiin. Ravintola sijaitsee Tapiolan urheilupuiston ja Niittykummun metroasemien puolivälissä. Kävelymatkaa molemmilta asemilta on 400 metriä.

Niittykummun metroasemalle on The Gallows Birdistä matkaa 400 metriä. Kuva: Heikki Kähkönen.

Helsinki Beer Festival nimesi The Gallow’ Birdin Vuoden Olutravintolaksi vuonna 2009. Raati perusteli valintaansa näin: ”The Gallow’s Bird on tinkimättömästi ja itsepäisesti toimiva omaleimainen pubi, joka sijaitsee kaukana suurista asiakasvirroista. Silti se on kyennyt hankkimaan tiiviin kanta-asiakaskunnan myös runsaasti ystäviä erilaisten tapahtumien myötä.”

Olutliitto nimesi Thomas Aschanin Hyväksi Tuomaaksi 2010. Valinnan tekivät edellisten vuosien vanhat Tuomaat. Puolitoista vuotta sitten Thomas Aschan ja Lea Rantala avasivat The Captain Corvus -olutravintolan Espoon Matinkylän Iso Omena -kauppakeskukseen.

The Gallows Birdin tulevaisuus on avoinna. Metrolinjan avautumisen vuoksi ympärille nousee torintaloja kuin tatteja syyssateella. Tonttimaan hinta nousee kohisten.

”Kukaan ei ole vielä meille kertonut, milloin tästä pitäisi siirtyä pois uuden rakentamisen tieltä. Sen on sen ajan kysymys. Jos tästä joskus lähdetään, emmeköhän me jotain näille kulmille keksi. Nyt kun meillä vihdoin on tuo metro”, Thomas Aschan ja Lea Rantala tuumailevat.

Facebook kommentit