Olut- ja viinamuseot kuuluvat säännöllisiin käyntikohteisiini loma- ja työmatkoillani ulkomailla. Suomessa juomamuseoiden harrastaminen on hankalaa, koska museot voi käytännössä laskea sirkkelisahurin sormin. Siksi viihdyn vanhoissa tutuissa kapakoissa, joissa museaalisuutta edustavat muumioituvat kanta-asiakkaat.

Jos tarkkoja ollaan, Suomessa on puolenkymmentä alkoholijuomien tai niiden pakkausten ympärille rakentuvaa ja yleisölle avoinna olevaa museota. Ne ovat Olvin panimomuseo Iisalmessa, Rajamäen tehdasmuseo Nurmijärvellä, Hotelli-ja ravintolamuseo Helsingissä sekä Orimattilan ja Sonkajärven pullomuseot.

Kiteen museon kokoelmissa on toki pontikankeittovälineitä, mutta ei sitä varsinaiseksi viinamuseoksi oikein voi laskea.

Suomen juomamuseot eivät vedä vertoja Baijerin panimokaupunkien olutmuseoille, Pietarin vodkamuseolle tai Tukholman Spiritmuseumille. Heineken Experience Amsterdamissa ja Guinness Storehouse Dublinissa ovatkin sitten jo aivan omaa luokkaansa. Ne ovat varsinaisia juomakulttuurin elämyspuistoja.

Prahan simamseuo on itse asiassa hunajaviinien kauppa ja baari. Kuva: Heikki Kähkönen.

Kävin muutama viikko sitten Prahan simamuseossa, joka esittelee lähinnä Tšekin ja Slovakian hunajaviinejä. Kyseessä ei ole mikään vanhojen simanteon tai mehiläishoidon välineiden näyttely, vaan yli sadan eurooppalaisen siman kokoelma.

Toisin sanoen simamuseo onkin pieni kauppa, jossa sekä anniskellaan että myydään hunajapohjaisia käymistuotteita.

Ostin asiaan ansiokkaasti vihkiytyneeltä baarineidiltä 10 siman tastingin, joka maksoi noin 7 euroa. Tunnin mittaisen henkilökohtaisen maistelusession aikana hän kertoi perinjuurin sikäläisestä simanvalmistuksesta ja itse tuotteista. Mieliinpainuva hetki keskellä helteistä kaupunkilomaa.

Kulttuuri ja pölyttynyt museolaitos muuttuvat Suomessakin astetta maistuvammaksi.

Yksi asia, joka meidän Suomen museoita yhdistää on se, että katsoa saa muttei koskea, puhumattakaan maistamisesta. Niinpä kaikki mediän juomamuseotkin ovat ankaran kuivia paikkoja.

Nyt tähän on saatu iloinen poikkeus, kun Helsingin Kaapelitehtaan Hotelli-ja ravintolamuseo on hommannut anniskeluoikeudet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että museo voi halutessaan avata tiloihinsa vaikka baarin.

”Museossa oli anniskelulupia pohdittu, mutta kaikilla oli yleinen käsitys, ettei lupia voisi saada ilman pysyvää ravintolatoimintaa. Soitin aluehallintovirastoon ja heidän vastauksensa oli, että miksipä ei. Ei mennyt kuin pari viikkoa ja meillä oli hakemus vetämässä”, selittää tuottajana museossa työskentelevä Antti Tuomola.

Maistiaiset tuovat lisää autenttisuutta museokierroksiin.

Tuomola kertoo museon verkkosivuilla, että pysyvää baaria museoon ei ole tulossa, vaan anniskelu tapahtuu osana opastettuja kierroksia ja tapahtumia. Juomakierrosten avulla museon oppaat voivat kertoa suomalaisesta ruoka- ja juomakulttuurista aiempaa elämyksellisemmin.

Tuomola on epäilemättä oikeassa. Maku- ja tuoksumuistot elävät ihmisten mielissä usein syvemmin ja kauemmin kuin muut aistikokemukset.

”Opastettujen kierrosten aikana kävijät pääsevät maistamaan asiaankuuluvia juomia. Kieltolain kohdalla juodaan kovaa teetä eli teellä laimennettua viinaa, 1970-luvun brittipubissa tummaa alea ja mukana on myös modernimpaa twistiä”, kuvailee museolehtori Merja Nummi.

Hotelli- ja ravntolamuseo sijaitsee Helsingin Kaapelitehtaalla.

Juomakierrosten lisäksi museossa voi osallistua cocktailkouluun, jossa opetellaan tekemään klassikkodrinkkejä baariammattilaisten johdolla. Lisäksi museo järjestää pop-up-illallisia, joihin saa halutessaan myös viini- tai olutpaketin.

Hotelli- ja ravintolamuseon Yhtä juhlaa -yleisökierrokset alkavat ensi viikon keskviikkona. Niihin voi ostaa lippuja juomamaistiaisilla tai ilman. Kierroksella esitellään suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin muutosta sadan viime vuoden aikana. Liput ovat myynnissä museon kotisivuilla.

Että näin. Pienestä ideasta syntyi vaikuttava kulttuuriteko. Nostan hattua ja käyn kierroksella ennenkuin joku keksii kieltää tämänkin ilon jollakin verukkeella.

Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on Viisi Tähteä -verkkomedian toimituspäällikkö, joka on historian harrastaja ja jolle maistuu olut, sima ja hapan; melkein mikä vaan.

 

Facebook kommentit