Maahanmuuttajat pyörittävät jo joka viidettä majoitus- ja ravintola-alan firmaa Suomessa. Pääkaupunkiseudulla joka neljättä. Yrittäjyyden lisäksi maahanmuuttajien osuus ravintoloiden salihenkilökunnasta on kasvanut ripeästi. Samalla kehitys on synnyttänyt kysymyksen, pitääkö Suomessa saada palvelua suomeksi.
Joidenkin mielestä Helsinki elää shokkivaihetta, koska on yhä enemmän RAVINTOLOITA , joissa ruokaa ja juomaa saa vain puhumalla englantia tai sitä muistuttavaa kieltä.
Toisaalta ravintolanimillä on vuosisatainen perinne olla muuta kuin suomea, italialaispaikoissa listan ruokalajit ovat italiaa ja pikaruokapaikka myy quarter pounderia sujuvasti. Tähän voisi vielä heittää mattiklinget: Suomen virallinen kielikin on vaihdellut usein, riippuen siitä kenen vallan alla kulloinkin on oltu – ruotsia, venäjää…
Maahanmuuttajien ravintolapalvelut kasvussa
Pekka Lith, Lith Consulting Groupista on tehnyt selvityksiä maahanmuuttajien työllistymisestä sekä yritystoiminnasta vuosien ajan. Viimeisimmän raportin mukaan maahanmuuttajien hallinnassa olevien majoitus- ja ravintolayritysten henkilöstömäärä ja liikevaihto kasvoivat molemmat yli 42 prosenttia vuonna 2014.
Samaan aikaan toimialan henkilöstömäärä Suomessa pysyi muutoin lähes paikoillaan ja liikevaihdon kasvu oli yhden prosentin luokkaa. Vuonna 2014 maahanmuuttajataustaisia majoitus- ja ravitsemisalan yrityksiä oli noin 2050, jotka työllistivät n. 5200 henkeä.
Mutta kuten Lith huomauttaa, maahanmuuttajayrityksissä henkilöstön määrittely ei ole aina helppoa, koska aina ei tiedetä, kuka on työsuhteessa ja kuka antaa tilapäisapua sukulaisuuden tai ystävyyssuhteen perusteella. Liikevaihtoa yritykset generoivat yhteensä 462 miljoonaa euroa.
Yrittäjyys on maahanmuuttajalle keino sosiaaliseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen. Omat perheenjäsenet ja sukulaiset ovat halpaa ja luotettavaa työvoimaa.
Maahanmuuttajien lisäksi nyt myös turvapaikanhakijoiden aallon ennakoidaan tuovan merkittäviä kasvulukuja myös lähivuosina. Sitä suosii myös Suomen virallinen linja, joka pykii nopeuttamaan turvapaikan saaneiden pääsyä työelämään.
Syy on selvä: työnteko on paras tapa integroitua yhteiskuntaan ja oppia kieltä ja kulttuuria. Tähän asti kuitenkin valtaosa ravintola-, tukku- ja vähittäiskaupan yrittäjistä ovat olleet kotoisin Aasiasta (Kiina, Thaimaa, Intia, Vietnam). Nyt tilanne voi muuttua ja Lähi-Itä sekä Pohjois-Afrikka astuvat Suomen ravintolakartalle.
Ravintolan perustaminen on usein ainoa tapa, jolla maahanmuuttaja ja hänen perheensä voivat työllistyä.
Pointti on juuri se, että oma ravintola työllistää koko perheen, joka ei saisi muilla tavoin työtä. Yhteiskunnan näkökulmasta asia on siten kunnossa.
Tilanteessa, jossa työttömyys on lisääntyvää ja rakenteellista, on toiveajattelua, että kieltä osaamattomat, toisesta kulttuurista tulevat, usein heikosti koulutetut, jopa lukutaidottomat ihmiset työllistyisivät normaaleilla työmarkkinoilla.
Siksi mm. Saksassa katsotaan hieman sormien läpi, kun kieltä osaamattomat maahanmuuttajat eivät täytä viimeistä piirtoa myöten kaikkia velvollisuuksiaan mm. verottajalle, sillä kaikki työtä tekevät ovat poissa rasittamasta taloudellisesti yhteiskuntaa ja ylläpitämässä korkeaa veroastetta tai valtion velkaantumista.
Tässä yhtälössä on kuitenkin ratkomatta se, kuinka kahdet eri säännöt eri toimijoille vääristävät alan kilpailutilannetta.
Kentällä Maran harmaan talouden kitkemisoperaatiot on nimetty käsitteellä etninen puhdistus.
Siinä, missä Ruotsin ravintola- ja majoitusalojen edunvalvontajärjestö ylpeilee kulttuuri-integraatiolla, Suomessa Maran toiminnassa on historiallisesti ollut nähtävissä muukalaiskammoisuutta, joka kiteytyy erilaisten viranomaiskampanjoiden selän taakse piiloutumisena harmaan talouden kitkemisen nimissä. Näiden kampanjoiden tuloksena kuuden euron pitsaa pidetään vertauskuvana talousrikollisuudelle.
Maahanmuuttajien tulva on tapahtunut tosiasia Suomessakin, eikä näköpiirissä ole toisenlaista tulevaisuuden kuvaa persujen nuivien, Suomen Sisun tai Rajat kiinni -liikkeen näkemyksistä huolimatta.
Suomellakin on tilanne päällä ja turvapaikanhakijoista syntyy yhteiskunnalle valtaisa lasku – siitäkin huolimatta, että jokaisella ihmisellä on länsimaisen humanismin lähtökohdista arvo sinänsä.
Isossa kuvassa on pakko esittää kysymys, pitääkö viranomaisten ja verottajan katsoa asiaa läpi sormien, jos maahanmuuttajayrittäjien ja työntekijöiden kaikki velvoitteet eivät tule maksetuksi, sillä omalla työllä yrittäjäperhe rasittaa vähemmän yhteiskuntaa kuin työttömänä ja toimettomana.
Kun yhteiskunnan vaakakupissa on työllisyys ja työttömyys, kansalaisen omillaan oleminen tai hänen elättämisensä, on syytä säätää sellaisia lakeja, joiden perusteella yrittäminen ja itsensä työllistäminen on helpompaa.
Toinen tie on tyhmempi, jolloin säädetään lakeja, joita viranomaisten on sovellettava yhteiskunnan kokonaisedun mukaisiksi. Se rapauttaisi hiljalleen kuuliaisuuden, jolloin normienpurkutalkoot käynnistyisivät spontaanisti alhaalta ylöspäin, koska eri yrittäjiä ei voi kohdella eri säännöin.
Teksti: Eeropekka Rislakki
Kuva: Pixabay
Comments are closed.