– Mulla on sulle hyvä juttu. Ensviikon perjantaina kello viis Murussa
– Mikäs homma?
– Hyvä homma. Tuut vaan.
– Okei.
Murun ja Finnjävelin Samuil Angelov kuuluu ihmisiin, joille kannattaa vastata myöntyvästi, vaikka he hymyilevätkin kutsun esittäessään ja pimittävät kaikki yksityiskohdat. Olen sitä paitsi otollista maaperää tällaiselle, kuten Samu hyvin tietää. ”Nähdään Konalan jäteasemalle keskiyöllä, en kerro miksi” varmistaisi saapumiseni paikalle, ja sitten vain luoti rintaan.
Ilmestyessäni paikalle Murun edustalla odotti kello viiden jono, joka purkautuu ravintolan sisään kuin toisesta päästä puristettu hammastahnatuubi. Olen tarkkaillut tilannetta. Käänteiseksi leipäjonoksi ristimäni näytelmä hohkaa orastavaa hekumaa, sillä moni kunnon ihminenkin on jättänyt lounaan syömättä, eikä kykene oven raottuessa enää piilottamaan naurettavaan kellonaikaan ajoittuvaa himokkuuttaan.
Tilaisuuden luonne valkeni minulle pian. Maailman toiseksi parhaaksi sommelieriksi valittu Véronique Rivest (tai ”maailman paras naissommelier”, jos välttämättä haluatte) oli käymässä Suomessa, minkä vuoksi Murussa miteltäisiin viinurien kaksintaistelu Kanadan ja Suomen välillä.
Selitän #SommBattleksi ristityn idean tässä kohden suppeasti, sillä uskoakseni kyse ei ole asiasta, joka vaatisi seikkaperäistä avaamista. Asiakkaat syövät neljästä viiteen ruokalajia ja juovat kahdeksasta kymmeneen lasia viiniä, joista puolet on Samun valitsemia ja puolet Véroniquen. Kukin sitten päättää, mistä tykkää.
Jos jotain, ilta alleviivasi, että onnistumiseen johtavat väylät saavat olla kiemuraisiakin. Kyllä vain. Silitetään arkijärkeä vastakarvaan tai ei, painotetaan parituksissa sitten kontrasteja tai harmoniaa, kompetenssi kävelee konventioiden yli taajaan. Ja taitoa Angelovilla ja Rivestillä löytyy.
Esimerkiksi: Véronique kaatoi tryffelirisoton pariksi Domaine Joblotin Givry 2013:n, mitä voi pitää varsin onnistuneena, joskin varmana valintana. Kukapa viitsisi äyskiä sienimäisten makujen ja laadukkaan pinot’n yhdistelmää vasten? Jos kyseessä olisi koripallo, sukka heiluisi.
Angelov sen sijaan valitsi risotolle epäortodoksisesti Domaine Gresser Grand cru Moenchberg Rieslingin vuodelta 1998. Dekadentin runsas ja ikääntyessään irstaantunut valkoviini oli joutsenlauluna kuin ote pieleen menneistä rantaruotsalaisista rapujuhlista, jotka päättyvät kuukauden koomaan, ja siten heittämällä illan parasta antia.
Mikäli rikas risotto ei olisi ollut pienikokoinen väliruoka, pinot olisi saattanut vetää pidemmän korren, mutta suupalan kokoisen annoksen yhteydessä ylilyönnin kasaaminen ylilyönnin päälle toimi hienosti.
Haarukka kädessäni yritin haroa viimeisiä sieniconsommen tippoja lautaselta suuhuni kehtaamatta lipoa niitä kielelläni, kuten sellaiset ihmiset, joita arvostan suuresti.
Annosten saralla sydämeni suli eniten silti taiten valmistetulle tarte tatinille, annokselle, jonka merkitys maailmanhistorialle lienee Camus’n rannalle ammutun arabin luokkaa.
Illan päätteeksi quebeciläinen Rivest oli vienyt kilvassa voiton kaidalla marginaalilla. Angelovin voitto oli laadultaan toisenlainen, sillä konsepti on toimiva.
Suurimmat voittajat istuivat silti ravintolan pöydissä.
Arto Koskelo
#SommBattle-paketti tarjolla 10.9. saakka. Viisi ruokalajia 62 euroa + viinit 59 euroa.
Facebook Comments