Perulainen superkokki, maailman 50 Parasta Ravintolaa -listan kärkeä hätyytellyt Diego Muñoz on parhaillaan keikalla Helsingissä Pastor-ravintolassa osana 22 maata käsittävää ja 20 viikkoa kestävää kiertuetta. Tarjolla on kaksi iltaa ajankohtaista perulaista superruokaa ruokatrendien huipulta. Samalla edessämme on kirkas esimerkki gastrodiplomatiasta, jossa valtio on valinnut ruoan esittäytymisensä kärjeksi.
Gastrodiplomatialla tarkoitetaan maan kulttuuriperinnön esittämistä ruoan avulla. Tarkoituksena on tavoittaa sydämet ja mielet yhdistämällä ruoka ja valtion diplomaattinen strategia. Perinteinen diplomatia tapahtuu korkealla virallisella tasolla hallitusten välillä. Sen sijaan gastrodiplomatia on osa kansalaisdiplomatiaa, jolla valtio kommunikoi suoraan toisen maan kansalaisten kanssa.
Perun ja Thaimaan gastrodiplomatian menestystarinoiden myötä on syytä kysyä, miten Suomen onnistui tyriä roolinsa Uuden Pohjoisen Keittiön yhteispohjoismaisessa esiintymisessä.
Moni maa on ottanut ruoan kärjekseen viime vuosina. Pisimmällä asiassa ovat Peru, Thaimaa, Japani, Etelä-Korea, Malesia, Taiwan, Australia sekä Tanska-Ruotsi-Norja -liittymä Ny Nordisk Mat -ohjelman puitteissa (hupsista, mihinkäs Suomi tästä putosi?!).
Musiikin tavoin ruoka ylittää kulttuurirajat emotionaalisella ja intiimillä tasolla aistiemme välittämänä. Ruoassa välittyvät maan kulttuuri, tavat, historia ja mm. maantiede.
Kansainvälisen ruokataivaan tähti
Diego Muñoz on kansainvälisen ravintola- ja ruokataivaan tähti. Siksi Kim Heiniön luotsaaman perulais-aasialaisen Pastor-ravintolan Muños-lehdistötilaisuudessa on paikalla runsas, mutta tarkasti valikoitu joukko median edustajia – sekä Perun suurlähettiläs Eduardo Chávarri García ja maailman superkokkeja ja gastronomisia hankkeita promotoiva kööpenhaminalais-barcelonalaisen Bon Vivant Communicationsin Kristian Brask Thomsen, joka hoitaa Muñozin kiertueen käytännön asiat sekä yhteistyökumppaneiden löytymisen.
”Olen valvonut eilisestä lähtien, kun lentoni lähti Limasta kohti Eurooppaa ja Helsinkiä. Vietin hetken kotona sen jälkeen kun lopetimme edellisen esittäytymisen Tel Avivissa Israelissa. Sieltä matkaan tarttui muutama kokki, jotka tulivat suoraan Helsinkiin avustamaan seuraavien iltojen kattauksia täällä Pastor-ravintolassa. Tämä on suuri helpotus, sillä jokainen uusi keittiö ja henkilökunta vie oman aikansa ennen kuin opimme toistemme tavoille”, Diego Muños kertoo kiertue-elämästään.
Helsingin jälkeen matka jatkuu Moskovaan, jossa perulainen keittiö sulautuu kiinalaisessa ravintolassa kantonilaiseen traditioon Nikkei-hengessä.
Perun ruokaihme synnyttää sadoittain ravintoloita maailmalla
Diego Muñoz on noussut maailmanmaineeseen yhtenä Perun ruokaihmeen luojista – kuinka Perun pääkaupungin ravintolat ovat sijoittuneet maailman 50 Parasta Ravintolaa -listalle ja kuinka perulaisia ravintoloita nousee sadoittain eri puolille maailmaa.
Kun Muñoz jätti vetovastuun Perun pääkaupungissa Limassa sijaitsevan Astrid y Gastón -ravintolasta viime vuoden tammikuussa ryhtyäkseen Perun keittiön lähettilääksi, ravintola oli 50 Parasta -listalla sijalla 14. Nousua tapahtui neljän vetovuoden aikana sijalta 40. Tänä vuonna ravintola on sijalla 30.
Ennen paluutaan takaisin Peruun Muñoz työskenteli kolmen Michelin-tähden ja 50 Parasta -listan kärkipaikkoja hallinneissa Mugaritz– sekä El Bulli -ravintoloissa Baskimaassa ja Espanjassa. Lisäksi hän nosti Australiassa keskitason Bilson’s -ravintolan huipputasolle.
Tämän kierroksen jälkeen Perun ravintolakentän voimahahmo Gastón Acurio houkutteli Muñozin palaamaan Limaan ja ottamaan vastuun San Isidron kaupunginosaan muuttaneesta Astrid y Gastón -ravintolastaan vuonna 2012 samaan aikaan, kun Acurio itse on toiminut perulaisen keittiön virallisena lähettiläänä. Acurio luotsaa tällä hetkellä yli 40 perulaista ravintolaa Perussa ja ulkomailla.
Muita Perun ihmeen näkyviä ravintoloitsija-kokkeja ovat Central-ravintolan (sija 4 maailman 50 Parasta -listalla) Virgílio Martínez, joka hyödyntää Perun koko raaka-ainemaantiedettä: sademetsää, vuoristoa, autiomaita sekä valtamerta.
Mitsuharo Tsumuran (sija 13) Maido-ravintola nousee Japanin ja Perun historiallisista yhteyksistä ja sekoittaa kummankin kulttuurin keittiöitä ja tekniikoita Nikkei-menussaan.
”Samalla, kun vien perulaista keittiötä maailmalle, saan itse vaikutteita. On kiinnostavaa nähdä erilaisia raaka-aineita, niiden käyttötapoja, erilaisia valmistustekniikoita, tavata kollegoita ja työskennellä yhdessä. Myös salin palvelutavoissa on eroja, jotka ovat kiinnostavia nyansseja. Olen suorastaan liikuttunut, kuinka asetelma on muuttunut. Minun ikäluokkani matkusti ja hakeutui korkeatasoisiin ravintoloihin töihin ulkomaille. Nyt perulaisen gastronomian nousun myötä liikenne on toisin päin, Euroopasta hakeudutaan Peruun ravintoloihin töihin”, Muñoz kertoo ilahtuneena.
Ehkä siksikin, että Muñozin suunnitelmissa on avata oma ravintola Perussa gastrolähettiläskauden jälkeen.
Puolet Perun matkailusta on ruokaturismia
Perun kulinaarinen diplomatia alkoi varsinaisesti vuonna 2011, jolloin perulainen keittiö oli saavuttanut aseman Meksikon kanssa YK:n alaisen UNESCO:n Maailman kulttuuriperintöluettelon aineettomien kohteiden listalla. Peru aloitti kampanjan Cocina Peruana Para El Mundo, jonka tavoitteina ovat ruokaturismin sekä elintarvikeviennin kasvattaminen.
Gastrodiplomatian strategia ei kuitenkaan syntynyt tyhjästä. Peru oli jo kokeillut keittiönsä esiin nostamista vuonna 2006, jolloin käynnistyi Perú Mucho Gusto (vapaasti käännettynä kaksoismerkitys: ”Peru, hauska tavata” ja ”Peru, täynnä makuja”). Valtion osallistuminen keittokirjojen, Liman kansainvälisen ruokafestivaalin ja mm. ulkomaille perustettavien perulaisten ravintoloiden rahoitukseen osoittautui menestykseksi.
Tällä hetkellä yli puolet Peruun suuntautuvasta matkailusta on arvoltaan miljardiluokassa olevaa ruokaturismia. Perun ruokamaine on nostanut sen maailman merkittävimmäksi parsan, luomubanaanien ja luomukaakaon viejäksi, toiseksi avocadojen ja luomukahvin osalta.
Kasvussa ovat syötävät viinirypäleet, mustikka, kvinoa, macajuuri, pavut, sitrushedelmät, mangot ja erilaiset vihannekset, palmuöljy sekä meren ja jokien kalat ja katkat ym.
Ruoka on muuttanut mielikuvan koko Perusta
Matka maailmanmaineeseen on ollut pitkä, mutta nopea ottaen huomioon, että parin vuosikymmenen ajan Perua varjosti maolainen, vallankumouksellinen ja väkivaltainen sissi- ja terroristijärjestö Loistava Polku (Sendero Luminoso), jonka ote maasta ja maailman tiedotusvälineiden otsikoista hiipui vasta 2000-luvun alkuvuosina.
Kansainvälisesti näkyvin tapahtuma oli Japanin suurlähetystön panttivankidraama Limassa, joka näkyi TV:ssä kaikkialla maailmassa. Armeijan ja talonpoikaisen kommunistisissijärjestön välisessä sodassa kuoli arviolta 70 000 ihmistä.
Lisäksi Perun vaivana on tänä päivänä laittomissa kaivoksissa orjatyövoimalla, kammottavissa olosuhteissa tuotettu kulta, joka vastaa arviolta jopa 20 prosenttia Perun kullan kokonaisviennistä ja on arvoltaan suurempaa kuin kokaiinin vienti – vaikka Peru on maailman suurin kokaiinin tuottaja.
Kaikesta tästä huolimatta ruoan voima näyttäytyy tummia varjoja suurempana ja voimakkaampana. Jälleen kerran voi todeta, että ihmiskunta on kokeillut sotaa sodan perään eikä metodi ole osoittautunut ihmiskunnalle menestykselliseksi. Nyt on aika kokeilla, miten ruoka toimii maailman yhdistäjänä.
Thaimaa on gastrodiplomatian ykkösesimerkki
Peru ei ole kuitenkaan keksinyt gastrodiplomatiaa yksin ja omin päin. Ensimmäisenä modernin ajan kulinaarisen kansalaisdiplomatian esimerkkinä pidetään Thaimaata.
Maailmanlaajuisen CNN-taivaskanavan teettämän tutkimuksen mukaan Thai-keittiö on nyt suosituin ja nopeimmin leviävä etninen keittiö. Pad Thai ja vihreä Thai curry maistuvat tällä hetkellä arviolta 15 000 Thai-ravintolassa ei puolilla maailmaa.
Thai-keittiö on mainio esimerkki siitä, miten valtion toimilla ruoka muokkaa yhdessä kansallisen identiteetin, ruokapolitiikan sekä yksityisen toimeliaisuuden kanssa uudelleen koko maan imagon.
Ruoka on muuttanut Thaimaan maineen seksiturismin kehdosta lapsiperheidenkin ykköskohteeksi.
Thaimaasta muodostui Vietnamin sodan aikana amerikkalaisten sotilaiden loma- ja rentoutuskeskukseksi, joka muokkasi ja länsimaalaisti paikallisen ravintolaliiketoiminnan sekä modernisoi elintarviketuotannon. Samalla syntyi Thaimaan maine seksiturismin kehtona, joka yltää nykyhetkeen asti.
Mutta ei niin pahaa, jottei jotain hyvääkin. USA:n sotilaiden läsnäolo avasi Thai-ruoalle ovet länteen, jolloin ensimmäiset ravintolat avautuivat 1960-70-luvuilla USA:ssa sekä Euroopassa. Näin ruoka nousi turismin mahdollisuudeksi, joka tulikin vuonna 2002 osaksi Thaimaan virallista Global Thai -strategiaa Thaksin Shinawatran pääministerikaudella.
Thaimaan valtio ryhtyi kouluttamaan kokkeja, edisti elintarviketuotantoa, loi tarvittavat Thai-ravintoloiden työvoimaverkostot ja raaka-ainetoimitukset maailmalle sekä ryhtyi rahoittamaan ravintoloiden perustamista sisustuskonsepteja sekä hygieniafasiliteetteja myöten.
Seuranta tapahtuu jakamalla Thai-ravintoloille palkintoja ja huomionosoituksia mm. ruoan autenttisuudesta, henkilökunnan asusteista, atmosfääristä maalauksineen, patsaineen, musiikkeineen sekä kuningasperhettä kunnioittavine tauluineen. Tarkoituksena on huolehtia, että Thaimaa esitellään houkuttelevana matkakohteena.
Finnwatchin raportti törmäsi valtion virallisen politiikan kanssa
Toinen gastrodiplomatian taso on Thaimaan maatalous- ja elintarviketeollisuustuotteiden viennin edistäminen. Thaimaa onkin yksi maailman suurimmista ruoan tuottajista ja viejistä. Se on ykkösenä mm. riisin viejänä – jopa suurempi kuin Intia. Myös turismi on kasvanut ruokastrategian myötä ja matkailijoiden määrä on tuplaantunut 10 vuodessa 25 miljoonaan vuosittaiseen matkailijaan.
Tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä, miksi Thaimaa reagoi niin voimakkaasti ja nosti kunnianloukkaussyytteen suomalaisen kansalaisjärjestön Finnwatchin lukuun toiminutta Andy Hallia vastaan ja vaati hänelle seitsemän vuoden vankeustuomiota.
Hallin Halvalla on hintansa -raportti siirtotyöläisten huonosta kohtelusta sekä lapsityövoiman käytöstä thaimaalaisessa Natural Fruit -juomatehtaassa sai sekä VIP-maahantuojayhtiön että S– ja K-ryhmän lopettamaan ananasmehutoimitukset tehtaalta.
Perun ja Thaimaan gastrodiplomatian menestystarinoiden myötä on syytä kysyä, miten Suomen onnistui tyriä roolinsa Uuden Pohjoisen Keittiön yhteispohjoismaisessa esiintymisessä, jossa kaikki on ollut annettuna lautasella vuodesta 2004 lähtien.
Vai onko niin, että valtiolla pitää ensin olla jotakin piiloteltavaa kuten sissejä, kokaiinia, seksiturismia, ihmisoikeusrikkomuksia ym. ennen kuin ruokakulttuurin kaltainen voimakas väline asetetaan diplomatian kärkeen? Jos asia on näin, mitä Tanska, Ruotsi ja Norja sitten piilottelevat?
Teksti: Eeropekka Rislakki
Facebook Comments