Olen pohtinut paljon sitä, miksi Retsina maistuu taivaalliselle kreikkalaisessa tavernassa pihkaisen nektarin kiillellessä kilpaa maailman ihanimman meren kanssa, mutta jos kokemattomana kantaa pullollisen kotiin, se jää avaamatta. Etsiessäni vastauksia, tartuin taas klassikkoon.
Luin pitkästä aikaa Simmelin esseen Roomasta. Ikuisessa kaupungissa moni asia on vuosien saatossa maistunut hyvälle.
Retsinan mystisyys ei auennut, mutta Rooma johdatti toiseen suuntaan. Jo alkumetreillä aloin reflektoida itseäni ja muistin vuosia sitten kirjoittamani blogin.
Olin jo tovin ollut aika tosissani ruokaharrastukseni kanssa, mutta luettunani vanhoja ajatuksiani, tajusin, että oikeasti olin tuolloin kuusi vuotta sitten vasta alkumetreillä.
”Jos on syönyt porkkanaa lapsesta asti, ja sitten saa kahden tähden ravintolassa porkkanaa, mikä maistuu porkkanalle, ovat tunnelmat väistämättä jotenkin ristiriitaiset.”
Olin juuri käynyt ensimmäistä ja viimeistä kertaa Chez Dominiquessa. En aidosti ymmärtänyt, miksi lautasella oli porkkana, joka maistui porkkanalta. En käsittänyt porkkanan funktiota aterian osana, eivätkä sinänsä maistuvat appeet tai kokemus muutenkaan jääneet mieleeni. Näin jälkikäteen luettuina nuo blogiin kirjoittamani kehut tuntuvat epäuskottavilta. Tunnenhan kirjoittajan. ”Onhan tämän oltava hyvää.”
Pari vuotta tuon lounaan jälkeen satuimme saamaan pöytävarauksen Nomasta. Yhden jälkiruoan osana oli imellettyä perunalaatikkoa (kyllä vain, ihan samalla se maistui), ja tämän lautasellisen muistan erittäin hyvin vieläkin. En siksi, että makea perunaruoka olisi ollut erityisen mullistava makukokemus – sitä se ei ollut, kuten ei Chez Dominiquen porkkanakaan – mutta se sai ajattelemaan.
En erityisesti pitänyt tuosta jälkiruoasta. Yhteydestään irrotettuna annosta tuskin muistaisin, mutta odotetun syömingin osana se oli ratkaisevan tärkeä palapelin osanen.
Noma-visiitin aikoihin olin jo hieman kartuttanut kulinaarista pääomaa ja uskalsin sanoa, että osa ruoista ei oikeasti ollut kovin hyviä. Nyt muutama vuosi myöhemmin ymmärrän, että ei niiden ollut tarkoituskaan olla.
Tästä Simmel kirjoitti. Sopivassa yhteydessä ykseys pääsee oikeuksiinsa. Picasson kenties hutaisten tehty grafiikkakappale olisi ehkä teknisesti kopioitavissa, mutta kopiosta puuttuisi Picasson sielu. Picasson paperille vetäisemä viiva saa kokijan – subjektin – ajattelemaan. Viivassa on kaikki, mitä Picasso oli sitä ennen tehnyt ja mitä hän sen jälkeen teki.
Samoin perunamuusi sai minut ajattelemaan. Porkkana ei saanut.
Parhaimmillaan ja kauneimmillaan objektin, vaikkapa yksittäisen annoksen, taustalla on jonkinlainen kokonaisuus, joka määrittyy tämän ja muiden objektien summana; kuten palapeli, joka määrittyy kuvaksi yksittäisten kuvien summana.
Juju on kuitenkin siinä, että ymmärtääkseen tämän, kokijalla – subjektilla – on oltava kyky nähdä tämä kokonaisuus, vaikka se on tavallaan koko ajan läsnä. Tämä kyky liittyy merkityksiin, joita subjekti antaa objektille – syöjä porkkanalle.
Tällaisia mielenyhtymiin liittyviä merkityksiä voi syntyä Simmelin mukaan vain tietynlaisissa kulttuuriympäristöissä. Käytännössä hän tarkoittaa tässä tiettyä mielentilaa ja tietynlaista sivistystasoa.
Yksinkertaisimmillaan kyse on koulutuksesta ja kentän tuntemuksesta – kulinaarisesta pääomasta.
Porkkanan mausta voi nauttia kuka tahansa, jos sattuu pitämään porkkanasta. Porkkanan symboliset ulottuvuudet aukeavat vasta kuitenkin kulttuurin ymmärryksen kautta. Ja mitä enemmän porkkanalle annetaan merkityksiä, sitä enemmän sen symbolinen arvo kasvaa. Tästä syystä Rooma oli Simmelille niin tärkeä kaupunki. Ja Noma läntisen maailman kulinaariselle kentälle.
(Inspiraation lähteenä: Georg Simmel (2005) [alkuperäinen 1989]: Rooma. Teoksessa: Georg Simmel. Suurkaupunki ja moderni elämä. Kirjoituksia vuosilta 1895-1917.)
Pekka Mustonen
Kirjoittaja on kaupunkilaisiin elämäntapoihin keskittynyt taloussosiologi, joka työskentelee Helsingin kaupungilla erikoistutkijana. Mustosen rakkaimpia harrastuksia ovat päämäärätön haahuilu karuissa kaupunkimaisemissa, viinipullojen valitseminen etiketin perusteella sekä analyyttisten havaintojen tekeminen ympäröivästä kulttuurista.
Facebook Comments