Food hacking -ilmiö näkyy laajana ja perustavaa laatua olevana muutoksena pikaruokapaikoista ruokaravintoloihin. Ilmiö on tuttu: palvelukokemuksessa asiakas on aktiivinen ja pyytää jättämään annoksesta jotakin pois ja lisäämään listan muista annoksista komponentteja toiveittensa mukaisesti. Asiakas luo oman annoksensa ja on hänen omaa syytään, jos se ei maistu hyvälle.
Food hacking on monille kokeille kova paikka, sillä ilmiö pudottaa kokin jalustalta annoksen luojana. Ravintola on alusta, johon istuu palvelumuotoilussa syntynyt co-creationin käsite. Toisin kuin tehtaassa tuotetussa tavarassa, arvo syntyy asiakkaan ja palveluntuottajan vuorovaikutuksessa.
Pisimmällä Food hacking -ilmiön hyödyntämisessä Suomessa ovat pikaruokaketjut kuten Burger King, jolla on juuri ollut kampanja omien annosten rakentamisen mahdollisuudesta.
Myös pizzerioissa on ollut jo vuosikymmenet erikseen hinnoiteltuna omien täytevalintojen vaihtoehto.
Food hacking -ilmiöön liittyy neurotieteellinen sivukulttuuri, joka tutkii, hyödyntää ja manipuloi aisteja, sekä toisaalla koko artesaani-ja craftkulttuuria määrittävä linja. Food hackingiä pidetään merkittävimpänä ruokaan liittyvänä ilmiönä tällä hetkellä, ja se on ulottanut lonkeronsa niin kotikeittiöihin, ravintoloihin, elintarviketeollisuuteen, robotiikkaan, 3D-tulostettuihin mausteisiin ja makuihin kuin kaupunkiviljelyyn, luomuun ja ruokahävikin ratkaisumallien syntyyn.
Food Hack on alailmiö laajemmalle Life Hack:ille, joka tarkoittaa mitä tahansa temppua, oikotietä, taitoa tai innovaatiota, joka lisää tuottavuutta ja tehokkuutta millä tahansa elämän osa-alueilla.
Ilmiön ääripäät ovat kaukana toisistaan
Food hackingin toisessa ääripäässä ovat teknologiaan ja tieteeseen nojaavat sekä pikaruokaan vannovat. Toisessa päässä ovat luomuintoiset slow foodiet. Kyse on arvoista.
Teknoreunalla ajatuksena on, että mitä vähemmän aikaa käytetään ruoan tuottamiseen, valmistukseen tai syömiseen, se lisää aikaa johonkin muuhun oleelliseen tekemiseen. Ruoka on tankkausta eikä se ole kovinkaan kiinnostavaa, mitä suuhun laitetaan. Ruoka syödään nopeasti muun tekemisen lomassa, useimmiten yksin.
Monille ruoka ja ruokailu ovat kuitenkin elämän keskiössä, jonka toteutuminen vaatii aikaa ja vaivaa. He ovat somessa niitä, jotka jakavat ruokakuvia. Syöminen on sosiaalinen kokemus ja ruoka nautitaan seurassa. Ajatus ruoasta tehokkuuden mittarina tarkoittaisi nautintojen, hyvinvoinnin ja ihmissuhteiden uhraamista tehokkuudelle. Siitäkö elämässä on kyse?
Vauhtia historiasta
Ranskalaisen keittiön suuruuden Jean Anthelme Brillat-Savarinin Maun Fysiologia vuodelta 1825 pitää sisällään Food hackingin perusperiaatteita yhdistämällä gastronomian maailmanpolitiikkaan, tieteeseen, liike-elämään ja mm. filosofiaan.
Ei siis sinänsä mitään uutta taivaan alla, paitsi, että mikään ei ole enää ennallaan ravintoloissa, sillä ruoka ja sen syöminen haastavat nyt uudistamaan ruoan tuotannon, valmistuksen, syömisen ja palvelun perusajatuksen, sekä uusimaan niin yksityisen kuin julkisen ruokahuollon järjestelmät.
Teksti ja kuva Eeropekka Rislakki
Facebook Comments