Hullunkuriset perheet -ruokapelissä on nyt tarkoituksena kerätä mahdollisimman paljon samanarvoisen kortin nippuja (kokeilla kaikkia protsku-uutuuksia) ja välttää Pekka-korttia (lue: lihaa), kirjoittaa Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki.
Viikon tulokas lihan korvaajaksi on Familia Verden kehittämä Nyhtöherne, jonka rakenne ja maku muistuttavat kanaa. Perinteinen lihateollisuus onkin katsonut uudet kasviproteiinituotteet haastajiksi ja HKScan on tuonut markkinoille PoPo-uutuusjauhelihan, jossa on 75 prosenttia possun jauhelihaa ja 25 prosenttia raastettua porkkanaa. Luvassa on lisää liha-kasvis sekoituksia, jotka aiheuttavat – jos eivät tarkoituksellisesti, niin ainakin käytännössä hämmennystä ja sekaannusta Valion maitopohjaisen paistettavan MiFú-ruokarakeen tapaan.
Samassa, ei-vegaaneille kelpaavassa sarjassa on Nyhtökauran haastajaksi lanseerattu John Nurmisen Säätiön markkinoille tuoma särki-lahna -kalamurekepihvi, jota syömällä ja hokemalla slogania ”särki on sikahyvää” pelastaa Itämeren.
Miten tässä on käynyt niin, että rankasti prosessoidusta ruoasta on tullut hyväksyttyä?
Kiintoisaa alati kasvavassa vegeproteiini-ilmiössä on se, että uusilla tuotteilla jäljitellään jauhelihaa tai broileria – siis lihaa.
Yleensä tuotteet vaativat voimallista maustamista, jotta ne olisivat syötävissä. Lisäksi useimmat uusista proteiinituotteista ovat pitkälle prosessoituja, joka on periaatetasolla konfliktissa vegeruokaan muutoin liitettyjen vaatimusten suhteen.
Luonnollisuuteen ja luonnonmukaisuuteen liittyvät vaatimukset peittyvät hyvää tarkoittavan eettisyyden alle. Valinnan perusteena on ekologisuus ja eettisyys. Eettinen on synt_eettinen. Jokin tässä ei täsmää.
Esimerkiksi Quorn, joka valmistetaan proteiinimassaksi fermentoimalla ja prosessoimalla glukoosilla, typellä ja mm. vitamiineilla ruokittua Fusarium venenatum -mikrosientä, on yhtä sukulainen sienelle kuin ihminen meduusalle. Rakenteen parantamisen vuoksi se sisältää munanvalkuaista, gluteenia, tärkkelystä sekä sakeuttamiskumeja, ja maun takia keinotekoisia makuaineita, hiivaa ja happoja, ja ulkonäön takia väriaineita.
Voiko uusia ruoankaltaisten innovaatioiden välttelyä lautasella edes perustella?
Tuskin, sillä niiden poissa pitäminen lautaselta on yksinkertaisimmillaan viesti siitä, että ei halua tukea maailman pelastamista lihantuotannon seurauksilta kuten ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseltä, eläinten kärsimykseltä ja maailman nälkäongelman poistamiselta. Kukapa meistä ei halua tukea kestävää kehitystä, kierrättää ja olla ekologisesti korrekti?
Kytky on sukua slovenialaisen filosofin Slavoj Žižekin määrittelemälle Starbucks-syndroomalle, jossa tuotteen valintaan liittyy hyvän tekemisen idea. Mutta valintamme näyttäytyy vain korvaavana versiona kuten siten, että jauheliha korvataan lihan jäljitelmällä: tunnemme itsemme hyväksi ihmiseksi, mutta se estää meitä muutamasta radikaalisti koko elämäntapaamme tai yhteiskunnan rakenteita.
Teksti: Eeropekka Rislakki
Pekka-pelikorttikuva: Peliko
Lue lisää samasta aihepiiristä:
Voiko ruokavalinnoila muuttaa maailmaa?
Nyhtökaura, Härkis, paistettava ruokarae ja keinoliha – ruoankaltainen tulevaisuus
Comments are closed.