”Isäni keksi porilaisen. Tämä perhepiirissä säilynyt, sopivasti huumorilla höystetty tieto ei ole päätynyt suuren yleisön tietoisuuteen, mutta ei se ihan olematonkaan ole. Esimerkiksi Satakunnan maakuntamuseo Porissa on katsonut aiheelliseksi esitellä porilaisen syntyhistorian kiinteissä kokoelmissaan. Fakta nousi otsikkoon myös Helsingin Sanomille kesäkuussa 2014 kirjoittamassani nekrologissa, jossa luettelin isäni, kustannus- ja urheilumaailmasta tutun kauppaneuvoksen, Yrjö Kokon mainetekoja”, kirjoittaa runoilija Karri Kokko.
Tämä on hyvä paikka kerrata, mitä klassisesta grilliherkusta tiedetään.
Isäni Yrjö Kokko (1933—2014) loi siis uransa pääasiassa liike-elämän ja urheilun parissa. Vastavalmistuneen ekonomin ensimmäinen kiinteä työpaikka löytyi kuitenkin silloisesta kotikaupungista Porista. Vuonna 1957 hänestä tehtiin Satakunnan Osuusteurastamon konttoripäällikkö. Itse teurastamoa ei enää ole, mutta entisen teurastamoalueen ja kaupunginosan historiallinen nimi Karjaranta on tuttu muillekin kuin paikallisille.
Kekseliään ja innokkaan konttoripäällikön toimenkuvaan kuului osallistuminen osuusteurastamon tuotekehittelyyn ja markkinointiin. Tarinan pääkohdat on selostettu isäni 2008 omakustanteena julkaisemien, vain lähipiirille jaettujen muistelmien lomassa. Nykyaikainen teurastamo ei tuottanut ainoastaan ruhoja ja lihanpaloja vähittäiskauppojen tiskeille. Dynaaminen tuotekehittely tarkoitti muun muassa erilaisten lihajalosteiden ja einestuotteiden innovointia ja valmistamista.
Annetaan isän kertoa tuoteketyksestä (pojan kevyesti editoimana):
”Fyysiseen myyntityöhön lisättiin myös mainonta, jolloin oli jo siirrytty nykyaikaiseen markkinointiin. Tuotteiden kuljetuksista huolehtineiden pakettiautojen korit koristeltiin hyvin toteutetuilla maalauksilla yhtiön tuotteista. Pian olivat nuo värikkäät autot osa jokapäiväistä kaupunkikuvaa kuluttajien tunnistamina. Uutuustuotteet markkinoitiin näkyvän sanomalahtimainonnan avulla kuluttajien tietoisuuteen.”
Satakunnan ohella markkinoita haluttiin laajentaa maakunnan ulkopuolelle, ja Helsingin suuren kysynnän vuoksi myyntityö suunnattiin sinne. Isäni ja hänen lähin työtoverinsa, SOT:n silloinen myyntipäällikkö Jukka Salminen tekivät oitis tunnustelumatkan Helsinkiin.
”Olimme panneet merkille, että Vanhan ylioppilastalon edessä oli makkarakioski, jossa kauppa näytti käyvän varsinkin iltaisin kiivaana.”
Miehet ottivat saman tien yhteyttä kioskia hallinnoivaan Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan ja tutustuivat tätä kautta Ylioppilastuki ry:n toiminnanjohtajaan Petrus Koistiseen ja C-talon ravintolan johtajaan, sittemmin radion musiikkiohjelmista tuttuun Harald Sundbergiin.
Myyntityö tuotti tulosta, ja heti ensi tapaamisen jälkeen Helsingin yliopiston ylioppilaskunta päätti ottaa kokeiluerän SOT:n tuotteita kioskin valikoimiin. Kun tuotteet menivät hyvin kaupaksi, herrat Koistinen ja Sundberg päätettiin kutsua visiitille Poriin. ”Aivoriihessä, joka Porissa pidettiin, tehtiin historiaa”, isäni kirjoittaa.
Tilaisuuteen osallistujia oli siis kaikkiaan viisi: HYY:n kutsuvieraat Koistinen ja Sundberg, sekä isännän ominaisuudessa Kokon ja Salmisen lisäksi makkaratehtaan johtaja Jussi Karismaa. Isän muistelmissa tapaus on hieman kömpelösti kerrottu, mutta kertaan sen tähän pahimpia mutkia oikoen.
Uusia tuotteita pohdittiin tilaisuudessa kuumeisesti, ja ideat sinkoilivat. Isän muistikuvan mukaan se oli Koistinen, joka sai ensin aiheen kysyä: ”jos kerran amerikkalaisilla on hamburgilainen, eikö meillä voisi olla jotain omaa ja nimenomaan suomalaista?”
Tässä kohtaa isäni lausui: ”Niin, jos on kerran burilainen, eikö voisi olla myös PORILAINEN?”
Legenda oli syntynyt.
Toisin sanoen uusille lihajalosteille ja niiden edelleen kehittelyille oli olemassa sekä kysyntää että tarjontaa, mutta varsinainen tuote sai muotonsa ja sisältönsä vasta, kun sille oli keksitty nimi. Eli porilaista sellaisena kuin me sen tunnemme yli 60 vuotta myöhemmin ei ollut olemassa ennen nimeä ”porilainen”.
Porilainen ei siis ole vanha satakuntalainen perinneherkku tai edes sen nykyaikaistettu muunnelma. Joka tapauksessa hanke lähti etenemään vauhdilla, kun johtaja Karismaa innostui ja lupasi, että tehdas luo uutta tuotetta varten oman, uuden makkaran.
Ei aikaakaan, kun porilainen pääsi Ylioppilastalon aukion makkarakioskin tuotevalikoimaan. Muistelmissaan isä muotoilee asian näin:
”Kun porilainen sitten syksyllä 1958 tuotiin markkinoille, oli kyseessä alusta alkaen uusi tuote. Vastaanotto oli odottamattoman myönteinen. Jonkin aikaa oli ylioppilaskunnalla uuden tuotteen yksinmyyntioikeus Helsingissä, mutta pian se levisi ympäri maan.”
Sivuhuomiona todettakoon, että Helsingin Ylioppilastalon aukio ja sen makkarakoju tunnettiin paremmin toisesta hittituotteestaan eli ranskalaisista perunoista — siitä edelleen käytössä oleva lempinimi perunatori. Mutta toisinkin voisi olla.
Mieleen palautuu 1960-luvun puolelta yksi ensimmäisistä muistikuvistani Helsingin keskustasta, kun eräänä kesäiltana kävimme koko perheen voimin perunatorilla maistamassa suomalaisittain uutta herkkua eli ranskalaisia perunoita. Mitä mahtoi miettiä porilaisen keksijä tuona iltana tai vaikkapa vuosikymmeniä myöhemmin? Jossain toisessa skenaariossa ylioppilastalojen välinen aukio saatettaisiin tuntea Porilaisten aukiona.
Tämän jälkeen isän muistelmissa siirrytään muihin aiheisiin. Mutta mikä oikeastaan oli tai on porilainen? Siihen vastaa Satakunnan maakuntamuseon tietopaketti.
Porilainen on arvokkaassa seurassa. Museon kellarikerroksen vitriiniin on ensinnäkin sijoitettu melkeinpä aavemaisen realistinen porilaisen replika.
Satakuntalaisesta Osakunnasta kertova opasteteksti replikan vieressä luo kontekstia satojen vuosien taakse. ”Satakuntalainen Osakunta perustettiin pääkaupungissa opiskelevien satakuntalaisten yhteisöksi jo 1600-luvulla”, teksti muistuttaa. ”Erityisesti 1900-luvun alkupuolella Satakuntalaisessa Osakunnassa syntyi monia maakuntaa hyödyttäviä hankkeita, merkittävimpänä Satalinnan keuhkotautiparantolan perustaminen. Helsingin opiskelijapiirien ja satakuntalaisten toimijoiden välinen yhteistyö on poikinut yllättäviäkin menestystarinoita, muun muassa grilliherkku porilaisen.”
Myös tieto aidossa ja alkuperäisessä porilaisessa käytetystä makkarasta täsmentyy. Lihaisan ja valkosipulisen jahtimakkaran kehitti lopulta SOT:n lihamestari Joel Väärti.
Satakunnan Maakuntamuseon tietopaketin täydentää porilaisen valmistusohje.
Porilaisen resepti
2 viipaletta paahtoleipää
1 viipale jahtimakkaraa
pieneksi hakattua sipulia
sinappia
Paahda paahtoleipäviipaleet grillissä. Leikkaa makkarasta noin 1,5 cm paksu viipale, ja grillaa se hyvin molemmilta puolilta. Kokoa porilainen: laita makkaraviipale, sipulisilppu ja sinappi leipien väliin.
Teksti Karri Kokko, ”kirjoittaja on runoilija Helsingistä”
Pääkuva museo-porilaisesta: Jaakko Viljakainen, Satakunnan maakuntamuseo
Muut kuvat Joni Kiiski aka. Gastronomi Kiiski
Facebook Comments