Alkon myynnin kasvu osoittaa, että koronavirus muuttaa suomalaisten juomatapoja yhä enemmän kotona juomisen suuntaan. Ravintolat eivät voi odottaa. Verojen kiristysten sijaan valtiovallan on käynnistettävä anniskelua ja vähittäismyyntiä koskevien säädösten purkaminen heti ja toteuttaa lakimuutokset budjettilakien sorvaamisen yhteydessä.
Alko julkisti keskiviikkona maaliskuun myyntilukunsa, jotka näyttävät poikkeuksellisen merkittävää kasvua. Korona on laittanut pitkäripaisten ovipumpun laulamaan, mutta ei vielä aivan valtio-omistajan toivomalla tavalla. Merkittävä osa alkoholijuomien kotimaan vähittäismyynnin kasvusta valuu monopolin sijaan marketkauppaan.
Alkon maaliskuun juomamyynti kasvoi 9,3 prosentilla eli yhteensä noin 594 000 litralla vuoden 2019 maaliskuusta. Myynti lisääntyi liki kaikissa tuoteryhmissä panimojuomia, kuohuviinejä ja väkeviä viinejä lukuun ottamatta.
Alko kertoi tiedotteessaan, että roseeviinien myynti kasvoi 27, punaviinien 20 ja valkoviinien 14 prosenttia. Pakkaustyypeistä kävivät erityisesti kaupaksi hanapakkaukset ja viinipulloissa 13-20 euron hintaluokka.
Yhtiö jätti kuitenkin kertomatta, mistä kasvu todellisuudessa koostui. Nimittäin se syntyi lähes yksinomaan viinien hanapakkausten hurjasta myynnin lisäyksestä. Niiden myynti kasvoi vuoden takaiseen maaliskuuhun verrattuna yhteensä 557 000 litraa – eli liki kokonaismyynnin lisääntymisen verran.
Samalla bag-in-boxin osuus puna- ja valkoviinien myynnistä nousi 46 prosenttiin, kun se edellisvuoden maaliskuussa oli 37 prosenttia.
Muiden juomaryhmien kasvu oli marginaalista hanaviinien rinnalla. Kirkkaan viinan myynti lisääntyi noin 80 000 litraa, muiden väkevien 66 000 litraa ja roseeviinin 18 000 litraa. Kuohuviinien kauppa sen sijaan laski 70 000 litraa ja panimojuomien myös samaiset 70 000 litraa.
Alko kuuluu elintarvikekaupan ohella koronakriisin selviytyjiin ravintoloiden ja maan ulkorajojen sulkemisten vuoksi. Valtio-omistajan on tunnettava vastuunsa koko kentän työllisyydestä.
Kirjoitin pari viikkoa sitten kolumnissani (30.3.), että poikkeusoloissa tuttuus ja turvallisuus korostuvat. Kaupassa se näkyy suoraan volyymituotteiden myynnin ja tarjonnan lisääntymisenä, mikä Alkon kohdalla näyttää tarkoittavan isoja ja litrahinnaltaan edullisia viinipakkauksia.
Alkon toimitusjohtaja Leena Laitinen varoitteli tekemästä suuria johtopäätöksiä alkoholinkulutuksen muutoksista maaliskuun myyntilukujen perusteella. Siinä Laitinen on epäilemättä oikeassa, mutta hänkään ei voi kieltää sitä totuutta, että pääsiäisen ja vapun myynnit satavat Alkon laariin ja oikein isolla kauhalla. Ja se kaikki on kevään juhlille olennaisesta anniskelusta pois.
Kuukauden kuluttua julkistettavista Alkon tammi-huhtikuun, puhumattakaan toukokuun lopun, myyntiluvista on helppo tehdä johtopäätös, että Suomi ottaa juomien nautiskelukulttuurissa valtavan askeleen taaksepäin. Valtiomonopolin menestyksen kääntöpuolena on ravintoloiden, juomien maahantuojien sekä pienten valmistajien syvä ahdinko.
Kansalaisten eristäytyminen on jo johtanut hinnaltaan edullisempien juomien myynnin kasvuun. Siitäkin huolimatta, että Alko yrittää tehdä parhaansa laadun ja monipuolisuuden takaajana, monopolin vahvistuminen kaventaa tarjontaa ja vähentää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia.
Kokonaiskulutus laskee väistämättä. Jatkossa hinnasta tulee juomamarkkinoilla yhä merkittävämpi kilpailutekijä. Jengi juo hieman vähemmän, mutta aiempaa halvempaa – ja tekee sen mökeillä ja kotisohvilla. Anniskelun osuus Suomessa myydyistä juomista vähenee entisestään ja kulutus painottuu vahvemmin suurkuluttajille. Suomalaisten kalsarikänni on jo globaali someilmiö.
Rajojen avaaminen ja matkustusrajoitusten purkaminen tulee aiheuttamaan ostoryntäyksen laivoille ja Viroon. Siellä muhii kuitenkin yllätys.
Vuosia jatkunut alkoholin hamstraaminen Virosta ja Latviasta on kasvattanut kansalaisten juomavarastoja, joita on pikkuhiljaa koronaeristyksessä lipitelty pois. Siihen rinnalle on kulutusjuomia eli halpoja viinejä, lonkeroa ja olutta napattu mukaan handelista ja marketista ruokaostosten yhteydessä.
Varastojen täydentäminen eli viinaralli alkaa heti kun laivareitit aukeavat matkustusliikenteelle. Ryntäys saattaakin pysähtyä äkisti, sillä halvan Viron-viinan aika voi olla pitkäksi aikaa ohi. Koronan vuoksi tappiota tekevät laivayhtiöt tulevat melkoisella varmuudella nostamaan lippujensa ja tuotteidensa hintoja. Se on laskettava tuotujen juomien litrahintaan mukaan.
Sama odottaa maissa. Viron kansantalous on menossa yhtä kuralle kuin Suomessa. Virosta kantautuvien tietojen perusteella matkailu- ja ravintola-alojen elvytys on maassa lähinnä puheiden tasoilla, mikä nostaa väistämättä hintoja ja vähentää palveluiden tarjontaa. Ei ole vaikea ennustaa, että Virolla ovat myös edessään verojen korotukset, jolloin alkoholijuomien ja palveluiden hintaerot Suomeen tulevat kaventumaan.
Tällä on oletettavasti vaikutusta matkustajatuonnin vähenemiseen, mikä puolestaan tulee aivan varmasti herättämään meillä intohimoja ”kansanterveyteen perustuville” verojen korotuksille. Loppukesällä puintinsa aloittavaan budjettiriiheen on odotettavissa monta valmiste- ja kulutusveropommia, joiden pudottamiseksi monen poliitikon sormet suorastaan syyhyävät.
Alkoholiverojen korotus 50 miljoonalla eurolla on jo hallitusohjelmassa. Se arvatenkin kohdistetaan pt-kaupan myyntiin, mutta tuleekin käytännössä kirpaisemaan juomapainotteisia ravintoloita. Koska kotimaan myynti on lisääntynyt matkustajatuonnin kustannuksella, poliittiseksi signaaliksi tarkoitettu 50 miljoonaa voikin olla yhtäkkiä 200 miljoonaa. Perusteeksi lisäkorotukselle riittää koronakriisin velanmaksu.
Kulutuksesta pitää saada rahaa valtion kassaan. Tulevaisuus näyttää epävarmalta ja joko yksityinen palvelusektori kamppailee olemassaolostaan. Toiveet esimerkiksi anniskelun arvonlisäveron laskemisesta saavat jäädä jonnekin 2010-luvulle. Siitä on turha odottaa apua mara-aloille.
Toiveena olisi, että yksityisen kulutuksen kasvun ja palveluyritysten elvyttämisen vauhdittamiseksi harkittaisiin jopa yleisen alv-kannan laskemista, mikä lisäisi kysyntää ja toisi vipinää työvoimavaltaisille palvelualoille. Tämänkin joku neropatti hoitaa niin, että paras tapa kerätä kulutuksesta veroja on nostaa eikä laskea niitä.
Ravintola- ja juoma-alat eivät selviä tästä päivästä ja tulevasta ilman, että suoran tuen ohella edellisellä eduskuntakaudella aloitettua turhien normien ja säädösten purkamista jatketaan heti.
Osa eduskunnasta viettää poikkeusoloissa arjen politiikasta kevennettyä työaikaa. Kaikille poliitikoille ei riitä juuri nyt oikeita töitä, koska valiokuntatyöskentely on jumissa ja koronakriisin hoitaminen hoituu ministereiden ja eduskuntaryhmien kärkiporukan voimin.
Eduskunnassa istuu suuri joukko toimeliaita, mutta takapulpetin somettajan rooliinsa turhautuneita, kansanedustajia avustajineen, jotka ihan oikeasti voisivat vaikuttaa omaan alueensa työllisyyteen, yritystoimintaan ja tulevaisuuteen. He voisivat käynnistää anniskelua ja vähittäismyyntiä sekä turhaa lupa- ja valvontabyrokratiaa koskevien säädösten purkamisoperaation, jonka voisi laittaa vauhdikkaasti alulle jo ensi vuotta koskevien budjettilakien yhteydessä.
Kokonaiskulutuksen vähenemisestä saadaan normien purkuprojektille ensimmäinen mittari ja peruste. Horeca- sekä juoma- ja elintarvikealoja uhkaavat konkurssit, lomautukset ja massatyöttömyys luovat kivijalan. Suomen säilyttäminen kansainvälisesti kiinnostavana investointi- ja matkailukohteena on kolmas ja yhtä tärkeä tekijä.
Homman voisi aloittaa purkamalla turhat esteet pienpanimoiden, tilaviini- ja sahtiyrittäjien sekä ravintoloiden ja vähittäiskauppiaiden alkoholijuomien etämyynniltä ja kotiinkuljetuksilta. Sitten voisi karsia työllistymistä ja työllistämistä estävää byrokratiaa. Näiden perään riittää säädöksiä vielä pitkä lista.
Voimassa oleva alkoholilainsäädäntö sekä virkamiesvaltaiset typerät pilkkujen viilaamiset lupa- ja valvontakäytännöissä markkinoinnin ja etämyynnin estämisineen eivät ole tätä päivää, eivätkä osa selvitymistaistelua käyvän oikeus- ja sivistysvaltion tulevaisuutta.
Teksti: Heikki Kähkönen
Pääkuva ja hanapakkaukset: Alko
Facebook Comments