”Kaikki kilpailevat ja kaikki saavat ottaa osaa, mutta kaikkien ei suinkaan pitäisi. Tämä on ensimmäinen mieleen tuleva ajatus sommelierien eli viinimestareiden viime vuosien kansallisista kilpailuista”, sommelier Petri Pellinen kirjoittaa kolumnissaan. Kilpailuilla etsitään edustajia kansainvälisiin kilpailuihin kuten PM-, EM- ja MM-tason edustustehtäviin. Mutta jotakin puuttuu.
Suomella on kansainvälisistä kilpailuista Juha Lihtosen PM-voitto vuodelta 2003 sekä MM-kilpailuissa kerran kahdeksas sija vuonna 2016, johon nykyisen Suomen Sommelierit ry:n puheenjohtaja Heidi Mäkinen ylsi. Lisäksi on muutama PM-kilpailujen kolmas sija vuoden 2000 jälkeen.
Samaan aikaan muut Pohjoismaat ovat pääosin voittaneet kaikki PM-kilpailut, menestyneet EM-kilsoissa (Andreas Larsson EM-kultaa 2004 ja Norjan Robert Lie EM-kultaa 2006) sekä saavuttaneet kaksi MM-voittoa (ruotsalaiset Andreas Larsson 2007 sekä Arvid Rosengren 2016).
Miksi pitäisi tavoitella maailman kärkeä?
Kilpailuedustaminen avaa silmiä. Äkkiä huomaa, että tämä meille vähän snobistinen ja nukkavieru ammattikunta onkin arvostettu ammatti muualla.
Viinimaissa voittoisaa sommelieria kuunnellaan aivan toisella pieteetillä kuin täällä peräpohjolassa. Mutta ennen kaikkea kilpailu avaa ovia, ja jos yltää kolmen parhaan joukkoon EM- tai MM-kilpailuissa, se takaa monelle kansainvälisen uran lääkäritason palkoilla.
Luvassa on siten palkkataso ja tulevaisuus, jota ravintolassa työskenteleminen ei taatusti anna. Työtehtävät muuttuvat suoriin kontakteihin viinintuottajien kanssa, lentoihin bisnesluokassa ja majoittumiseen viiden tähden hotelleissa. Tämä on siis kilpailuissa loppujen lopuksi panoksena. Oma tulevaisuus.
Rehellisyys itselleen kovettaa kritiikkiä vastaan
Voittajatyypit ovat vaativia persoonia, sillä niin sanottu voittajan mentaliteetti syntyy kokemusten ja uhrausten kautta.
Kilpailija altistuu aina kritiikille, tulee se sitten lähipiiriltä, kanssakilpailijoilta, tuomareilta tai medialta. Mutta menestyvä kilpailija on kaikkein kriittisin sekä rehellisin itselleen. Eniten pitää kuunnella omaa ääntä.
Olenko valmistautunut oikein? Oliko henkinen tila oikea? Teinkö virheitä?
Hyvin valmistautunut kilpailija tietää itse todellisen tasonsa.
Rehellisyys itseään kohtaa puskuroi kritiikkin. Kilpailija, joka reagoi ulkoiseen kommentointiin ja kritiikkiin voimakkaasti, on vielä kaukana valmiista voittajatyypistä, sillä hyvin valmistautunut kilpailija uskoo itseensä järkähtämättömästi. On myös nautittava kilpailemisesta, sillä vain harva nauttii harjoittelusta.
Kansainvälisiin kilpailuihin valmistautuminen on totaalista
Menestystavoittelu on usean vuoden projekti. Harvoin siihen mahtuu perhettä, sosiaalista elämää ja ihmissuhteita, sillä etenkin viimeiset puoli vuotta ennen kilpailuja valmistautuminen vie kaiken ylimääräisen ajan. Siis sen ajan, jota et käytä nukkumiseen ja työntekoon.
Hinta on kova, eikä se sovi kaikille. Henkinen kuorma ja keskittymisen määrä on niin valtava, että se kuluttaa voimavaroja loppuun. Ruotsin Andreas Larsson päätti jäätyään vuoden 2004 finaalien ulkopuolelle, että hän tekee vielä yhden puristuksen. Voitto tai tappio, mutta siihen se jää. Voitto tuli.
Valmistautuminen on parin metrin kirjapinojen lukemista uudestaan ja uudestaan. Kansainvälisten lehtien läpikäymistä päivittäin, kysymysten hankkimista ulkomailta, treenareiden ja varjotuomareiden etsintää, kilpailukansion rakentamista knoppitietoineen sekä dekantoimisen ja samppanjan kaatamisen harjoittelua yömyöhällä työvuoron jälkeen.
Tiedossa on tuhansia toistoja kelloa vastaan.
Ohjelmaan kuuluu sokkomaistamista aina, kun se on mahdollista. Baareissa väkevien alkoholien haistamista uudestaan ja uudestaan. Lukemista myös suklaasta, vesistä, kahveista, sakeista jne. Tätä jatkuu ja toistuu päivästä ja kuukaudesta toiseen.
Ennen kilpailuja videoidaan vielä koko finaalisuoritus, ja suoritusta toistetaan niin kauan, että se sujuu. Ei vapaa-aikaa: ”pelkkää viinipaskaa” kuten joskus totesin treeneistä väsyneenä.
Mitä muut Pohjoismaat tekevät paremmin?
Kilpailutoiminta tarvitsee ympärilleen toimivan ja riittävät resurssit omaavan yhdistyksen.
Avainasemassa on varainhankinta. Tanskassa sponsoreiden hankintaa on laajennettu selkeästi myös viinien ulkopuolelle. Vastaahan sommelier siellä vesien, mehujen, kahvien ja väkevien hankinnasta.
Sponsoreiksi Tanskaan onkin saatu mehuvalmistajia ja jopa norjalainen akvaviitti.
Yhdistys siis tarvitsee kunnollisen strategian varainhankintaan. Siihen taas kuuluu sponsoritoiminnan kaksisuuntaisuus. Jäsensommelierien ja etenkin menestyneiden kilpailijoiden on oltava käytettävissä yhteistyökumppaneiden markkinoinnissa. Tanskassa heitä on käytetty kasvoina, antamassa tastingkommentteja jne.
Ilman kahdensuuntaista toimintaa sponsori ei saa muuta kuin näkyvyyttä pienelle piirille ja se ei riitä. Laajentamalla ja syventämällä yhteistoimintaa on saatu lisää taloudellisia resursseja kilpailutoimintaan.
Tarvitaan myös kilpailijoita. Tanskassa sommelierit käyvät luennoimassa työstään alan kouluissa ja luomassa näin pohjaa tuleville kilpailuille.
Tanskassa sommelieryhdistyksen jäseneksi pääsee vain suorittamalla kokeen, josta pitää saada 60 prosenttia kokonaispisteistä. Lisäksi aktiivijäsenten on oltava alalla töissä sommeliereina.
Kannattajajäsenille on oma maksullinen jäsenyytensä. Kaikki aktiivijäsenet voivat tuoda ehdolle uusia ideoita ja niistä äänestetään vuosikokouksessa, mutta vain varsinaisten jäsenten kesken. Eniten ääniä saanut päätös hyväksytään. Toiminta on demokraattista ja avointa.
Suomessa varsinaisia aktiivisia ammatissa toimivia sommeliereja on kovin vähän, joten vastaava jäsenhankintamalli ei toimi sellaisenaan. Mutta siinä on ideaa, että yhdistyksessä ei ole kuin alalla toimineita sommeliereja. Maahantuojat, toimittajat ja Master of Winet voivat olla sitten kannattajajäseniä ilman äänivaltaa.
Osa menestyneistä sommeliereista on tehnyt valmentamisesta lisän omaan ammatilliseen valikoimaansa.
Sören Polonius Ruotsista valmentaa jatkuvasti ulkomaisia kilpailijoita neljän viiden hengen ryhmissä. Tiimiin kuuluu valmentajia, mutta myös psykologi. Andreas Larsson puolestaan oli valmentamassa latvialaista Raimond Tomsonsia EM-voittoon 2017. Vuonna 2019 Tomsons sijoittui kolmanneksi MM-kilpailuissa.
Menestyvä kilpailustrategia edellyttää siis valmennustiimiä, johon otetaan vain muutamia kilpailijoita muutaman vuoden projektiin.
Omana kilpailuaikanani etsin itse valmentajat ja avun. Kokemuksesta tiedän, että se on todella työlästä ja aikaa vievää, joten yhdistys voisi tehdä pohjatyön valmiiksi.
Hyvä ja tiivis tiimivalmennus sekä toisten kanssa sparraaminen valmistaa kilpailuihin aivan eri tavalla kuin yksin puurtaminen. Naapurimaiden tiimit pitävät vielä ennen kilpailuja intensiivijaksoja, joissa valmistaudutaan yhdessä esimerkiksi 18 tuntia per päivä usean viikonlopun ajan.
Kauas on pitkä matka
On aivan selvää, että erot naapurimaihin syntyvät työmäärästä, oikeiden kilpailijoiden löytämisestä ja tukitoimista.
Väitän, että yrityskentässämme ei ymmärretä sitä arvoa, minkä kansainvälisesti menestynyt sommelier voi tuoda, ei pelkästään omalle ravintolalle, vaan myös koko juoma-alalle.
On aivan varmaa, että rengasfirman kumiukot seuraavat myös viinikilpailukenttää ja turkulaisen tai tamperelaisen sommelierin kansainvälinen menestys saattaisi tuoda omalle paikalle sen kaivatun vierailun, jolla tähtikin välähtäisi. Ainakaan menestyksen arvoa ei pidä aliarvioida.
Teksti Petri Pellinen, sommelier
Kuvat Pixabay
Kirjoittaja kilpaili vuosina 2001-2005 voittaen SM-kilpailut 2004.
Edusti Suomea PM-kilpailuissa 2003 ja 2004 sekä MM-kilpailuissa 2004.
Valmensi vuonna 2007 kilpailijaa, joka oti SM-kultaa.
Lähteet:
Puhelinhaastattelu: Tim Vollerslev, Vice President & Co-founder / The Danish Sommelier Association.
Sähköpostihaastattelu: Andreas Larsson, ASI’s World’s Best Sommelier 2007.
Sähköpostihaastattelu: Sören Polonius, Wine Director at restaurant group Adam/Albin, Tukholma /Arvid Rosengrenin valmentaja.
Facebook Comments