Espanjalainen Cava on ollut itseaiheutetussa kriisissä jo pitkään. Löyhät tuotanto- ja alkuperäsäännöt raaka-aineen edullisuuden takaamiseksi sekä volyymin tuottamiseksi, ovat ajaneet Cavan laatu- ja hintaumpikujaan. Cavasta irtautuneet Corpinnat-tuottajat perustavat määrän sijaan laatuun ja tiukempiin tuottajaehtoihin.
Aika näyttää, luoko tämä ympäri Espanjaa tapahtuva hiljainen kapinaliike uuden, joustavan viinien laatuluokan, joka nojaa historiallisiin lajikkeisiin, puhtaisiin tuotanto- ja viljelymenetelmiin ja korkean moraalin tavoitteisiin, vai musertuvatko tuottajat kaupallisen koneiston sekä politiikan alle.
Cavaa voi tuottaa ympäri Espanjaa ja omistamatta tarhan tarhaa. On jopa mahdollista ostaa valmiiksi pullotettua Cavaa ja etiketöidä sen omalla etiketillä.
Samaan aikaan toisaalla on intohimoinen, laatuun tähtäävä Cavan tuottaja, joka investoi joka vuosi laadun parantamiseen, mutta etiketissä ei välttämättä ole eroa. Kummankin Cava-pullosta voi saada käsityksen, että tuottaja on itse tuotantonsa takana.
Osasyy tilanteeseen on italialaisen Proseccon buumi. Cava kilpailee samoilla markkinoilla. Valitettavasti hintakilpailullisin keinoin, ja usein perinteisin brändein sekä menetelmin. Yritä nyt voittaa italialaiset heidän omassa erikoisosaamisessaan eli markkinoinnissa, pakkaussuunnittelussa sekä brändien kehittämisessä. Italialaiset ovat kaiken lisäksi onnistuneet luomaan Proseccosta brändin, jonka tuottaminen on halvempaa tuotantotavan vuoksi, ja josta saa paremman hinnan.
Vuonna 2018 ruotsin Systembolagetissa Proseccon keskimääräinen pullohinta oli 9,15€ kun taas myydyn Cava-pullon keskihinta oli 8,40€.
Litroissa Systembolagetissa myytiin 5,5 miljoonaa litraa Proseccoa 0,75l pulloissa, kun taas Cavaa myytiin 3,5 miljoonaa litraa. Cavaa myytiin siis huimat 2 miljoonaa litraa vähemmän! (Vertailun vuoksi Suomessa myytiin vuonna 2019 kaikkia kuohuviinejä alle 5,5 miljoonaa litraa, joka vastaa Ruotsissa pelkästään Proseccon myyntiä).
Valtaosa Cavan rypäleistä on pienviljelijöiden tuottamia. He eivät itse tee viiniä, vaan elävät rypäleiden myyntituloilla.
Hintakilpailu on johtanut kriisiin, joka kärjistyi 2019 syksyllä viljelijöiden kieltäytyessä rypäleiden myynnistä viinintuottajille. Lantaa levisi maanteille protestina ja teitä katkottiin. Syy oli selkeä. Myisitkö itse satosi 0,30€ kilolta suurtuottajalle, kun sen tuottamiseen on kulunut 0,40-0,50€ kilolta?
Vastatakseen imagonmenetyksen aiheuttamaan hintaimagon vahingoittumiseen DO Cava julkaisi 2019 joulukuun alussa liudan 2020 voimaan tulevia uudistuksia. Niillä pyritään korostamaan alueen merkitystä luomalla kahden kerroksen luokitus.
Laajemmassa osassa tuotantoalueet jaetaan neljään-viiteen alueeseen ja niiden sisällä ala-alueisiin. Tämän lisäksi viinin kypsytysikää pidennettiin Reserva Cavoissa 18 kuukauteen aikaisemmasta 15:stä. Reserva ja Gran Reserva Cavan tulee olla luomutuotantoa ja vähintään 10-vuotiaista köynnöksistä. Vuosikerta tai vuosikerrat on mainittava. Satokattokin laskettiin näissä luokissa 10 tonniin hehtaarilta. Rypäleiden alkuperä on mainittava Reserva- ja Gran Reserva Cavoissa. Mutta, ei perustuotteissa!
Corpinnat irtautui, eli tulevatko kaikki Cavan muutokset liian myöhään?
Corpinnat on alun perin saanut alkunsa jo vuonna 2015, mutta syyskuussa 2017 virallisesti Katalonian hallinnon tunnustama, nyt 10 tuottajan yhdistys, toimii rajatulla alueella. Samalla se on EU:ssa rekisteröity tuotemerkki eli brändi. Mutta ennen kaikkea se on Corpinnat-tuottajien rohkea syöksy tuntemattomaan.
Irtautuminen DO Cavasta ei ole ollut helppo päätös.
Alun perin Corpinnat-tuottajilla oli halu olla osa DO Cavaa siten, että sekä Cava että Corpinnat olisivat olleet rinnan etiketissä. Tämä ei DO Cavalle sopinut, jolloin tuottajat päättivät lähteä DO:sta.
Itse nimi muodostuu kahdesta osasta. COR viittaa ytimeen tai sydämeen. PINNAT taas viittaa Pinnae-sanaan, josta Penedesin tuotantoalueen nimi on sittemmin juontunut.
Corpinnatin jäsenet ovat Gramona, Llopart, Nadal, Recaredo, Sabaté i Coca, Torelló, Huguet-Can Freixes, Júlia Bernat, Mas Candí sekä viimeisimpänä Celler Descregut.
Säännöt, joiden alla tuottaja toimivat, ovat huomattavasti DO Cavan sääntöjä tiukemmat rajaten käytännössä suuret tuottajat Corpinnatin ulkopuolelle.
Jäsenet ovat kaikki tasavertaisia: yksi jäsen yksi ääni, ja yksimielinen päätös.
Corpinnatin viljely- ja tuotantoperiaatteet:
- Kaikkien rypäleiden on tultava DO Penedèsistä Corpinnatin määrittelemiltä 22 966,12 hehtaarilta.
• Vähintään 75 prosenttia rypäleistä on oltava tuottajien omilta tarhoilta.
• Viljelijöiltä ostetuista rypäleistä on maksettava vähintään 0,70€ kilolta.
• Rypäleiden pitää olla minimissään sertifioitua luomutuotantoa. Ja tuotanto on poimittava käsin.
• Kuohuviiniin käytetyistä rypäleistä 90 prosenttia on oltava alueen alkuperäisiä lajikkeita eli: Xarello, Parellada ja Malvasia. Vain 10 prosenttia saa olla Chardonnay-, Pinot Noir– tai Trepat-lajiketta.
• Punaisista lajikkeista Rose-kuohuviiniin saa käyttää Garnacha-, Monastrell-, Sumoll– ja Xarello Rosat-lajikkeita.
• Rypäleet on vinifioitava tuottajan tilalla.
• Minimikypsytysaika on 18 kuukautta sakan kanssa.
Penedesin alueen tuottajista Raventos i Blanc jättäytyi Corpinnatista pois
Yksi tunnetuimmista tuottajista ja DO Cavan perustajataloista Raventos i Blanc päätti jättäytyä pois Corpinnatista. Tämä on kova isku, sillä olihan Raventos i Blanc jo jättänyt DO Cavan vuonna 2013 ja siirtynyt käyttämään Conca del Riu Anoia -nimeään viittaamaan maantieteelliseen sijaintiinsa. Biodynaamisena tuottajana talo olisi ollut täydellisen yhteensopiva Corpinnatin tuotantoperiaatteisiin.
Raventos i Blanc on sittemmin perustellut syitään sillä, että heidän metodiikkansa ovat paljon tiukempia kuin Corpinnatissa on kyse viljelystä tai tuotannosta. Mutta todellinen syy lienee brändissä. Raventos i Blanc on jo tunnettu ja vahva brändi. Corpinnat taasen on rekisteröity monen tuottajan yhteisbrändi.
Kenties Raventosilla on haluttu katsoa miten Corpinnatin käy, sillä Cavan ympärillä on aiemminkin ollut erilaisia tuottajaryhmittymiä, jotka ovat sittemmin hajonneet. Mikäli Corpinnat edelleen kasvaa ja vahvistuu, kasvaa myös Raventos i Blancin liittymishalukkuus.
Onko Corpinnat vain alkusoittoa – mitä muuta Espanjassa tapahtuu?
Sommelieryhdistyksen Wine Symposiumissa Bodegas Zaraten Eulogio Pomares oli syystäkin kriittinen oman alueensa tuottajajärjestöä Rias Baixasia kohtaan.
”Jos tuottajayhdistyksen puheenjohtaja (joka valitaan aina suurimmista viinitaloista.) saisi sääntöjen mukaan olla toimessa kuusi vuotta, mutta on siinä kolmekymmentä vuotta, on lähtökohdat aika heikot”, Eulogio Pomares pamautti.
Pomares kertoi, kuinka heillä DO -säännöt sallivat alueen tuotannossa sille kuulumattomia vieraslajikkeita, mutta eivät salli historiallisesti harvinaisista ja historiallisesti paikallisiksi osoitettujen lajikkeiden rypäleistä tuotettuja viinejä DO:n alla.
Galiciassa on 66 paikallista ja historiallista lajiketta, kuitenkin esimerkiksi Cavan DO Rias Baixas -tuottajayhdistys sallii vain kuusi valkoista ja kahdeksan punaista lajiketta.
Vielä isommaksi ongelmaksi hän kertoo tuottajajärjestöjen tasting-panelit. Niissä päätetään, mikä on minkäkin viinin tyypillinen makuprofiili, johon kaikkien tuottajien viinien pitää istua. Samaa komppaa Envinanten Alfonso Torrente.
Torrente on valmis poistamaan turhat panelit. Silti tuottajat ovat ristiriitaisessa tilanteessa. Yhtäältä on kapinaa alueellisten tuottajajärjestöjen kankeutta sekä kapeakatseisuutta vastaan, toisaalta Corpinnatiin kuuluvan Recaredon Ton Mata totesi, ettei viiniä voi irrottaa historiasta ja maasta eikä perinteistä.
Riojassakin on tuottajia jotka ovat jättäneet DO:nsa. Yhteistä on se, että juuri ansioituneet ja nimeä saaneet tuottajat ovat reagoineet. Heillähän on siihen varaa, riskistä huolimatta. Kaiken kaikkiaan taustalla syynä on huoli oman tilan asemasta, sekä aikaan kuuluvasta individualismista.
Yhä laajemmin koetaan, että Espanjassa on muutoksen aika, asioita halutaan tehdä omalla tavalla eikä perinteinen viinilainsäädäntö aina istu talojen tavoitteisiin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita moraalitonta tehotuotantoa, vaan irtautujat ovat idealisteja, jotka haluavat viedä tuotantonsa purismissaan lainsäädäntöä pidemmälle.
Vaikka olut on viiniä nuorempi juoma, pärjää se silti viiniä paremmin moderneilla markkinoilla nuorten kuluttajien keskuudessa. Craft beer -buumi on tuonut oluen pariin uusia kuluttajia ja perinteisetkin kuluttajat satsaavat parempiin oluihin aiempaa useammin. Olutala on osannut viestiä ja markkinoida viestinsä viiniä paremmin.
Osa viiniväestä oletti naturaali-viineistä tulevan craft-oluille vastine. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Kenties natuviinit ovat liian erikoisia suuremmalle kuluttajakunnalle. Viinialan on monin tavoin herättävä nuorten kulutusmuutoksiin, muutoin muut tuoteryhmät jättävät viinit tuottajien kellareihin. Corpinnat on yksi yrityksistä.
Teksti Petri Pellinen
Kuvat Sommelier-yhdistys, Corpinnat-tuottajat, Eeva Mela
Facebook Comments